Mansikkaa ja vaniljaa plus muita mössöjä.....

(Kuva viime vuodelta toiselta kalalammelta...ja taitaa olla Thaimaan puoleltakin)

Kun meidän kalamiehet lähtee kalaan, ne ottaa mun ruokakaapista esille itse ostamansa vanilja-sekä mansikkauutteen. Voisi tietysti luulla, että pian saisin maistaa ihania herkkuja uunista. Mutta itse asiassa kierrän keittiön kaukaa, sillä sen verran oksettavia mössöjä on valmistumassa. Sekoitukseen laitetaan ainakin leipää, kananruokaa, jotain kamalan hajuista kalanruokaa ja sitten vaniljaa sekä mansikkaa. Kalat kuulemma tykkää!!

Aamupäivällä vein Benjaminin kalaan yhden ison joen rantaan. Otin koko lapsikatraan mukaan, vaikka Oliver ei yhtään nauti kuumasta ilmasta. Ulkoilmaa se on kuumakin ilma, joten niin sitä mentiin. Kalaa ei tullut, mutta Josefin pulahti rantaveteen ja koko tyttö oli ihan hiekassa. Märät ja hiekkaiset vaatteet pois ja nakupellenä leikkien. Onneksi Josefin ei pulahtanut yhtään syvemmälle, sillä heti rannasta on upottavaa ja joki on täynnä virtauksia. Varjelusta taas matkassa!

Janne ja Benjamin lähtivät vielä iltakalaan yhdelle kalalammelle. Saaliina monni...

Niina

Myyty

Viime päivinä ollaan myyty jotain isompia ylimääräisiä tavaroita pois. Olen laittanut tavarat vaan tuohon porttimme eteen kadulle ja myydään-lappu hinnan kanssa. Josefinin rottinkipinnasänky patjoineen lähti heti...samoin Benjaminin vanha maastopyörä...tänään vietiin oma vanha Hello Kitty-pyöräni. Saa vähän ylimääräistä tavaraa täältä jaloista pyörimästä. Meillä ei ole meinaa mitään varastotilaa pyörille ja mopolle, joten kaikki roudataan joka ilta sisälle. Ihan pakko, muuten aamulla ei olis pihalla jäljellä kuin muistot tavaroista....

Tavarat menee nyt etuoikeutetusti ensin laoille myytäväksi ja sitten vasta länsimaalaisille. Hinnat niin alhaalla, että laotkin ostelee...Hyvä, kun menee. Omistajuuden sekä omanarvontunnon takia isommista tavaroista otamme pienen maksun...joulupukeiksi emme ole vieläkään aikomassa.

Niina

Ps. Janne lähti illalla iltapäivävaroituksella pääkaupunkiin. Tulee huomenna takaisin.

Uhrimieltä (tosi juttu)

Balilaisia uhreja maassa

(Kuva: Benjamin Blommendahl)

Ihan näin alkuun paljon terveisiä ja halauksia täältä meiltä. Olen ollut viimeiset puolitoista viikkoa huonossa kunnossa. Josefinin kuume-flunssan jälkeen sain itsekin moisen taudin ja vielä sen päälle tupsahti lääkärin mukaan joku toinenkin tauti. Kuumetta, flunssaa, kurkkukipua, kovaa yskää, särkyä, oksetusta, heikotusta....luulotautia???? Tänään Janne määräsi minut kokopäivälepoon, että saisin edes yhden päivän kunnolla levättyä. Ja nyt olenkin siis ekaksi nukkunut puoli kolmeen iltapäivällä (!!!!) ja sitten ollut vaan sängyssä. Ohhoijaa...Toivon todellakin, että saisin itseni normaalikuntoon, kun olisi niin monia asioita tehtävänä. Puolikuntoisenakin niitä olen tehnyt, mutta on se vaan niin raskasta....
Harmittaa, kun tämäniltainen laokotivierailukin piti peruuttaa...ensi viikolla sitten.
Mutta siis, jos nyt taas jaksaisin kirjoitella tänne, vaikka harmittaakin, kun monet tapahtuneet asiat ovat jääneet tänne kirjoittamatta. Jostainhan se taas on aloitettava....

Haluan kuitenkin jakaa kanssanne yhden tosijutun. Voidaan sitten tuumailla, löytyykö meiltä itseltämme yhtä isoa uhrimieltä...

Toimistomme yövartijana toimii eräs paikallinen taivaan isän oma vanhempi mieshenkilö. Noin neljä vuotta sitten hän haki toimistollemme töihin, mutta hänellä ei olisi ollut oikein mitään valmiuksia työhön, joten tarjosimme hänelle vartijan paikkaa. Mies on erittäin vähävarainen ja hänellä on elätettävänään vaimo ja lapsia. Kerran annoimme hänelle yhden hengen jousipatjan, joka oli jäänyt meillä ylimääräiseksi uuden patjan sijaan. Ilostuihan hän siitä, mutta kotiin sitä ei voitu viedä, sillä se ei olisi sinne mahtunut. Että isossa asunnossa hän ei asu. Sitkeydestä ja oma-aloitteisuudesta kertoo kuitenkin se, että hän tekee kahta työtä eli ansaitsee itse ruokansa.

Janne ja Benjamin ovat jo pidenpään suunnitelleet isoa kala-akvaarioita ulos ja sitä tekemään sopi mainiosti paljon rakennuksilla oppinut toimistomme vartijamies. Vartija kävikin meillä neljänä eri päivänä töissä. Hän teki aamusta iltaan töitä ilman kunnon taukoja (uskomatonta ahkeruutta täällä päin) ja lopulta kala-allas oli valmis. Hieno tulikin....

Ensimmäisen päivän jälkeen Janne tarjosi vartijalle päiväpalkkaa (vastaa noin tavallisen työn viikon palkkaa) ja hän otti sen vastaan. Neljännen työpäivän jälkeen Janne taas tarjosi vartijalle palkkaa kolmesta viimeisestä päivästä (jokaisesta sama palkka), mutta mitä....vartija sanoi, että hän halusi auttaa meitä eikä ota rahaa. Eikä ottanut, vaikka kuinka Janne koitti antaa.
(Lukijoille kerrottakoon, että emme kuitenkaan voi olla siunaamatta tuota miestä. Palkkansa hän saa aivan varmasti meiltä kuin olemme luvanneetkin. Ty.mieshän on palkkansa ansainnut.)

Ajatukset ovat olleet paljon tässä tarinassa. Kuinka moni meistä olisi jättänyt ison rahasumman ottamatta, kun sitä tarjotaan ja vieläpä aivan rehellisesti ja ansaitusti hankitusta työnteosta. Ja siksi, että haluaa auttaa....Ehkäpä hyvän kodin ja ruuansaannin turvin voisimme antaa omastamme helpostikin, mutta entäpä silloin, kun antaisimme omasta todella tuikitarpeellisesta leipäpalastamme. Laskemmeko me, että meille riittää ensin ja sitten vasta muille, vai olemmeko valmiita antamaan muille, vaikka itsellemme ei jäisi. Ja arvaanpa, että meille länsimaiden asukeille ei koskaan tule olemaan niin hurjaa tilannetta, jossa emme saisi ruokaa ja lämpöä, mikäli niin haluamme. Me siis annamme aina ylimääräisestä...eli meidän pitää päättää jätämmekö hankkimatta vaikkapa uusia vaatteita, uusia päivityksiä koneisiimme, elokuvalippuja, matkoja, lehtiä, karkkeja, rahapelejä, leluja, ravintolareissuja...Toisaalta voisi suosia pyörää tai omia jalkojaan työmatkoillaan, jos mahdollista...
Itse henkilökohtaisesti en halua tyytyä vanhan testamentin aikaiseen 10 prosenttiin...se olisi ensinnäkin "vanhanaikaista" sekä liian helppoa. Jumalallehan kuuluu ihan kaikki!!!!! Kuinka siis käytämme Jumalan omaisuutta?

Tässä olisi nyt aika hupsua alkaa vertailla, kenellä on kuinka paljon rahaa ja kuka omistaa mitä....jos nyt siihen ryhtyisimme, aika hakoteillä oltaisiin näiden antamisajatusten kanssa. Enkä missään nimessä tavoittele mitään tuhkaläjässä elämistä. Itse mm. rakastan kaunista kotiamme ja kauniita tavaroitamme ja se on iso siunaus minulle Jumalalta. Mutta jos kodistani ja tavaroistani tulee elämässäni ykkösasia, enkä vaikka voisi luopua tavaroistani ja kodistani, silloin oltaisiin jo pahasti väärässä suunnassa. Haluan aina ensimmäiseksi seurata Jumalan tahtoa, vaikka se tarkoittaisikin sitä, että luopuisin omasta kodista tai muusta. Hurjaltahan tämä kuullostaa, mutta tositilanteessa Jumalan antama rohkeus auttaa!!

Joten, puhutelkoon tämä köyhän laomiehen tarina sinua.

Niina

Tänään

(Kuva: Benjamin)

- aletaan koko porukka olla toipilaina jälleen yhdestä flunssataudista (viime viikko oli Josefin kovassa kuumeessa ja flunssassa ja me muut Oliveria lukuunottamatta saimme saman taudin, onneksi hieman lievempänä)
- toimiston vartijamme teki meillä jo toista päivää uutta isoa akvaariotamme ulos, muuraushommat ovat nyt valmiit
- söimme lounaaksi herkullista kalaa, jonka Benjamin viime viikolla kalasti (ei kuvassa)
- Benjamin vietti taas päivän kalassa tai siis on siellä vieläkin...


Niina

Erilainen viikko

(Mitä sinä uhraat ja kenelle?
Kuva: Niina)

Tiedättehän ne tavalliset päivät, jolloin ei tapahdu mitään erikoisen huonoa, mutta ei mitään erikoisen ihmeellistäkään. Aivan tuiki tavallisia ja tutun turvallisia päiviä. Jokainen meistä tarvitsee sellaisia päiviä, eikä totta? Mutta, kun niitä tavallisia päiviä on monen monta yhteen soittoon, niin tottahan siinä alkaa jo kyllästyä, ainakin minä kyllästyn. Siksi tämä viikko onkin ollut minulle mukavaa vaihtelua tavallisen arkiviikon sijaan.

Alkuviikon olimme vielä Josefinin kanssa kahdestaan kotosalla ennen kuin miessakki saapui Bangkokista. Maanantaina olin toimistolla suunnittelemassa tiimimme kanssa loppuviikon ohjelmaa. Viikosta olisi tulossa erilainen ihan kaikille...

Keskiviikkona pidimme poikien opettajallemme yllätysläksiäisjuhlat tiimimme kanssa. Tiimimme oli keksinyt kaikenlaista kivaa ohjelmaa ja lopuksi me Jannenkin kanssa pidimme pienet puheet. Lopuksi me kaikki lahjoimme opettajaa pienillä lahjoillamme. Uskon, että juhla oli opettajalle ikimuistettava.

Samana keskiviikkona järjestimme tiimimme lapsille juhlan, jossa he saivat kuulla nukketeatterin ja laulujen muodossa hyvästä taivaan isästämme. Juhlissa myös herkuteltiin ruuilla ja juomilla. Varsinaisesti juhla ei liittynyt työhömme, mutta halusin pitää juhlan toimistolla, koska siellä on hyvät tilat juhlia varten.

Torstaina ja perjantaina sain olla toimistolla seuraamassa tiimimme antamaa hygienia-koulutusta. Janne pyysi minua katsomaan, kuinka tiimimme opettaa ja ilomielin suostuin tähän työtehtävään. Kaksi tiivistä päivää seurasin opetusta ja kirjasin jokaisen tiimiläisemme jo opittuja sekä vielä kehitysvaiheessa olevia opetustaitoja.
Kutsuimme hygienia-koulutukseen tuttujemme eri toimipisteiden henkilökuntaa. Paikalle saapui 15 henkilöä opiskelemaan hygienia-asioita, joita he todellakin tarvitsevat työskennellessään päiväkodeissa, hotelleissa, kodeissa apulaisina jne jne.
Kaksi päivää olivat huikea menestys!!! Jatkokoulutusta jo suunnitellaan, sillä niin innostuneita ja kiinnostuneita mukana olleet olivat.
Tiimimme koulutus oli mielestäni hyvin onnistunutta. Olin sydämestäni niin iloisesti yllättynyt, kuinka paljon kaikki olivat kehittyneet opetustaidoissaan. Janne on nähnyt hurjan ison työn kouluttaessaan tiimiämme CHE- oppituntien ymmärtämiseen ja opettamiseen. Kyynelsilmin katselin ja kuuntelin opetusta.
Aina, kun tiimimme tai me opetamme, mukana on lauluja, leikkejä sekä tansseja. Ilman hauskanpitoa on melkein turhaa olla laosilaisten kanssa. Hauskanpidon lomassa tieto ja oppikin tuntuu menevän paremmin perille. Ja kun opetus perustuu täysin yhteiselle keskustelulle, voi jokainen kokea olevansa opetuksessa mukana ja opetus tuntuu mielekkäältä. Näiden elementtien pohjalle kun rakennamme opetuksemme, menestys ja into opppimiseen on taattu. Voi sitä keskustelujen tulvaa ja mielipiteiden vaihtoa, kun yhdessä mietimme syitä ja ratkaisuja mm. ripuliin ja dengi-kuumeeseen. Kaikista hiljaisimmilta ja aroimmiltakin saatiin vastauksia, kun heiltä niitä oikealla tavalla kyseltiin.
Ja opetuksen lomaan välillä leikittiin leikkejä, laulettiin ja tanssittiin. WOW, mikä ilo!!!

Lauantaina saimme erän skotti-perheen kyläilemään. He ovat valmistautumassa muuttoon tänne Luang Prabangiin ja he halusivat tulla kyselemään eurooppalaisen perheen tuntemuksia ja tietoja täällä asumisesta. Ja ilollahan me niitä kertoilimme.
Loppupäivä menikin lasten kanssa puuhaillessa. Janne ja Oliver tekivät pitkään isoa palapeliä ja minä leikin Josefini kanssa. Benjamin lähti jo aamupäivällä kalaan ja Janne liittyi seuraan viiden aikoihin. Ja vasta illalla he palasivat kotiin. Benjamin viihtyy kalassa siis ihan koko päivän.

Tänään sunnuntaina menimme länsimaalaisten yhteiseen kokoukseen ja sen jälkeen olemmekin olleet kotosalla. Iltapäivällä läheinen laoystävämme saapui meille. Kovasti mietimme ja suunnittelimme jo tulevia "lastenjuhlia". Nyt tuntuu olevan erilaisten tapahtumien aika. Naisten hemmottelupäiväkin minulla on jo mielessä ja sen aika varmaan tuleekin jo aika pian. Innolla jo sitä odotan! Minulla, kun ei varsinaisesti ole aikaa eikä mahdollisuutta olla projektityössä, voin suunnitella ja puuhata kaikkea muuta laosilaisten iloksi. Juhlien ja teemapäivien suunnitteluun kun en tarvitse toimistoa enkä varsinaista työaikaa, joten teen näitä juttujani kotoa käsin. Ja voi, kuinka minä nautin!!!

Mukavaa sunnuntain jatkoa, Niina

Ps. Koululaisemme nauttivat lomastaan ja odottavat perheen yhteisiä lomahetkiä heinäkuussa. Heinäkuuta odotellessa teemme täällä kotona muita lomajuttuja, kuten nukumme pitkään (ne, jotka voivat eli siis pojat), luemme, pelaamme, kalastamme, leivomme jne.

Tänään

- heräsin väsyneenä valvottavasta tytöstä (koska tytöt alkaa nukkua kokonaisia öitä???, meillä pojat nukkuivat reilun vuoden ikäisinä jo kuin tukit...)
- aamulla leikittiin ja puuhailtiin ennen aamupalaa ja sitten aika hurahtikin jo lähelle kymmentä
- kymmeneksi jokasunnuntaiseen Foreign Fellowship:n, oli paljon porukkaa tällä kertaa, kun oli niin paljon vierailijoita
- kokouksen jälkeen heitimme opettajan kotiin ja jatkoimme ravintolaan hakemaan ruokaa kotiin (täytyy hemmotella meitä tyttöjäkin, kun pojat poissa) ja kauppaan ostamaan jokaviikkoista maitoa
- nukahdin iltapäivällä, kun Josefin katsoi lastenohjelmia (yöllinen valvominen siis jatkuvana ei sovi minulle ilman päiväunia silloin tällöin)
- Josefinkin nukahti pikku-unille
- leikimme naapureiden lasten kanssa
- suunnittelin ensi viikon ohjelmaa (minulla hieman erilainen viikko tulossa...)
- iltaruuaksi syötiin nuudeleita...se liemi on sitten niin hyvää..
- kohta laitan tytön kylpyyn ja iltapalalle ja sitten unten maille purjehdusta
- illalla omassa rauhassa ota käsitöitä esille ja katson jonkun vanhan Suomi-leffan (sain muutama vuosi sitten anopiltani lahjaksi hänen tallentamiaan Suomi-leffoja nipullisen cd:tä (elokuvia montakymmentä) ja nyt vasta olen niitä alkanut katsomaan, olen ihan koukussa....rakastan mustavalkoisia vanhoja suomi-filmejä...harmi vaan, ne loppuu ihan kohta....saisko lisää????)

EDIT: sellaista vielä, kun on niin uusi asia: pyydystelin käsilläni muurahaisia pitkin päivää snakehead-kalanpoikasillemme ruuaksi, ovat hulluna muurahaisiin...Benjamin sai pussillisen pikkukaloja lahjaksi kalapaikasta, jossa käy melkein joka päivä kalassa.

Niina

Ps. Janne ja pojat lähtivät eilen Bangkokiin tilaamaan pojille uusia passeja. Lähtö piti olla vasta tänään, mutta sattuman kautta saimme tietää, että tämän päivän lento oli peruttu...Tiistaina palaavat kotiin.

Today

- Pojat palasivat auringosta kärventyneinä ja muutenkin aika uupuneina kotiin...kolmen päivän paahtavassa helteessä reissaaminen aikuisten retkeksi sovitettuna matka oli aika saavutus huomioon ottaen, että pojat eivät ole mistään heikkokuntoisimmasta päästä...toivotaan, että palautuminen tapahtuu nopeasti. Oli kivaa saada heidät takaisin kotiin.
- Janne yhden tiimiläisen kanssamme käytti Kanada-vieraitamme kylissämme.
- Vein Kanada-vieraitamme kaupunkikierrokselle autolla.
- Leivottiin juhlakakkua Josefinin kanssa ja laulettiin onnitteluja 37-vuotiaalle.
- Syötiin pizzaa ravintolassa.
- Käytiin kalassa.

- Kuva ei liity tekstiin mitenkään vai liittyykö?

Niina

Vilskettä

( Kaikki kuvat vierashuonestamme.)

Viime päivät ovat olleet puuhaa ja touhua täynnä. Monenlaisia vieraita ja monenlaisia tilanteita...Ei ole ollut aikaa istua koneella ja siksi ei ole ollut voimiakaan kertoilla tapahtumista...Kivaa ja kiireistä on kuitenkin ollut.

Pojat ovat luokkaretkellään ja tänä yönä he nukkuvat yhdessä laokylässä paikallisessa talossa..ilman mitään tuulettimia ilmastoinnista puhumattakaan. Voi Oliver raukkaa...hän niin kärsii kuumuudesta. Ja täällä on joka päivä ollut 38-39 astetta. Että huumori on koetuksella niillä, joille kuumuus on pelkkää tuskaa.

Tänään saimme kanadalaisia yövieraita. Poikien entinen opettaja ystävänsä kanssa saapui Luang Prabangiin pienelle visiitille muistelemaan entisiä asuinsioja. Opettaja nimittäin on jättämässä Aasian ajat kymmenen vuoden jälkeen. Uusi sivu on kääntymässä hänen elämässään.

Tässä pikaiset terveiset täältä meiltä. Pian käyn viemässä kanada-vieraat poikien nykyisen opettajan luottohierontapaikkaan. Itse palaan saman tien kotiin iltapuuhiin...

Voikaa hyvin, missä ikinä olettekin.

Niina

Ps. Jannella on huomenna synttärit. 38 vuotta!!!! Can you imagine????????
EDIT: JANNE TÄYTTÄÄ 37 VUOTTA...sama pää kesät talvet eli kesät ja kesät täällä päin...ja ei näitä vuosia enää meinaa muistaa...