tiistai 25. maaliskuuta 2008

PEKKAA JA PÄTKÄÄ

Viime päivät ovat täyttyneet meillä mm. Pekka ja Pätkä-elokuvien katsomisesta. Olen itse pienestä pitäen rakastanut katsella vanhoja suomalaisia mustavalkoisia elokuvia. Ja olen näemmä osannut tartuttaa samaa intohimoa poikiini. Tosin olen aloittanut heidän kohdallaan Suomisen Ollin kommelluksilla sekä Pekka Puupäällä. Romanttiset rakkauselokuvat saavat poikani lähinnä sanomaan voi ei....Joten antaa niiden vielä odottaa. Pojat ovat katsoneet kaikki "Suomiset" ja osan jo useampaan kertaankin. Tällä hetkellä on siis menossa Pekka ja Pätkä-vaihe. Olen aivan innoissani, että pojat tykkäävät näistä vanhoista Suomi-leffoista. Niissä on sopivasti jännitystä ja menoa, mutta niin ihanan pehmeä arvomaailma verrattuna nykyajan leffoihin. Olenkin monta kertaa ajatellut, että voi kun aina voisi elää täällä "lintukodossa" ja katsella rehtiä Suomisen Ollia poikien kanssa. Mutta ei se elämä taida mennä niin.
Miten sitten olemme saaneet näitä leffoja tänne? Jannen äiti on meidän hoviohjelmoija.
(Jannen isän äitiä kutsuttiin studiomummuksi erilaisten laitteiden omistajana. Ehkäpä Jannen äitiä pitää myös alkaa kutsua studiomummuksi tai sitten me keksitään joku uusi nimi. Kysyn pojilta...)
Jannen äiti siis lähettää meille säännöllisesti erilaisia ohjelmia. Suurin osa on suomalaisia vanhoja leffoja, sisustusohjelmia sekä luonto-ja lastenohjelmia. Sitten, kun joskus on aikaa istahtaa telkkarin ääreen (sitä aikaa ei juuri ole), niin on mukava "käväistä Suomessa". Nämä suomiohjelmat ovat saaneet niin hyvän suosion, että näissä lähimaissakin asuvat suomalaiset haluavat lainata kyseisiä ohjelmia meiltä. Että ilo todellakin levittyy monille!! Kaikilla kun ei ole studiomummoja. ;)

lauantai 22. maaliskuuta 2008

YÖKOULUSSA

Pojilla oli torstain ja perjantain välisenä yönä koulua, yökoulua. Koulu alkoi neljältä jokaviikoisella kerholla ja jatkui siitä suoraan yökouluna. Yökouluun oli kutsuttu myös harjoittelijapariskunta sekä poikiemme korealainen kaveri.
Koulussa oli paistettu lettuja. Jokainen oli saanut paistaa omansa. Benjamin tapansa mukaan heitteli lättyjä ilmaan paistaessaan...yksi oli lätsähtänyt maahan, mutta ei kun uutta yritystä uudella letulla. Lettujen jälkeen oli katsottu Home alone 3 - elokuva ja syöty sipsejä. Leffan jälkeen oli käyty iltapesulla (iltaan saatiin luonnollista jännitystä sähkökatkoksella...Benjamin oli juuri ollut suihkussa ja kukaan ei ollut tajunnut tulla auttamaan poikaa ennen kuin Benjamin oli monta kertaa huutanut. Täällä kun on sähkökatkos, on todellakin täysin säkkipimeää. Suomessa sellaista kokemusta ei pääse oikeastaan koskaan kokemaan. Täällä pimeä on todella kirjaimellisesti pimeää...) ja vielä sen jälkeen pelattu SkipBo-peliä. Valvoa sai puoli kahteentoista...hui! Aamulla poikasakki oli noussut kuuden aikaan (Benjamin tietty ekana tapansa mukaan). Muut olivat vielä vedelleet hirsiä. Aamu oli ollut rentoa meininkiä jälleen ja iloisina pojat tulivat koulusta kotiin yhdentoista aikaan eli tuntia tavallista aikaisemmin.
Kysyin halusivatko pojat uudestaan mennä yökouluun. En yhtään ihmettele, että vastauksena oli kyllä. Sen verran rentoa meinikiä se oli normaaliin kouluun verrattuna.;)

maanantai 17. maaliskuuta 2008

NO DIVING!



Mitä tähän voi enää sanoa? Viime kuussa Vientianen työmatkalla hotellista löytyi hieno uima-allas ja pakkohan siihen oli sukeltaa...

Hotellissa oli myös sauna, jonne oli "pääsy alle 15-vuotiailta ankarasti kielletty". Vähänkö repesimme nauruun... Janne koitti viedä pojat saunaan, kunnes hotellipoika tuli sanomaan, ettei lapsia saa viedä saunaan. Siinä Janne alkoi selittämään, että nämä pojat on olleet saunassa puolivuotiaista asti...Ei tehonnut. Janne sanoi, että hän menee johtajan puheille...Missä johtaja?? Hotellipoika päästi miehet saunaan...Oli kuulemma mahtavat löylyt! Kiuas oli suomalainen Helo.

LINTURETKELLÄ


Laitan tänne muutaman jo vanhentuneen kuvan viime kuulta. Viime kuussa saimme pitää vieraana esimiehiämme. Heistä toinen on innokas lintubongari ja hän veikin suomalaista porukkaamme katsomaan lintuja. Janne oli kuulemma löytänyt hyvän paikan...paikan, jonne pitää tulla seuraavalla kerralla uudestaan.
Janne ei kuvannut reissulla lintuja, vaan bongareita.

KÄVELYLLÄ



Viime lauantaina lähdimme lounaan jälkeen kävelylle. Menimme katsomaan Scandinavian Bakeryyn olisiko sinne tullut jotain ruotsalaisia karkkipusseja. Ei ollut...
Kävelyilma oli minulle mitä sopivin. Kerrankin sai taas olla palelematta. Itse asiassa minullekin tuli jopa ihan kuuma. Ihanaa!!! Josefinkin oli aivan pää märkänä. Pää märkänä hän onkin viime päivinä ollut usein, kun täällä kuumassa touhuaa koko ajan. Energiaa riittää!

NAKS, NAKS...

Meidän Josefin on taatusti sukua vaarille!! Tyttö osaa jo nyt naksuttaa vaarin tyylillä. Ja mikä naksutus: napakka ja kovaääninen. ( Niille, jotka eivät tiedä, mikä tämä naksutus on, niin se on kielellä suussa tehty kova (!!!!) ääni. ) Kyllä meitä on naurattanut. :):):):)!!
Taas on yksi tyyppi, joka osaa etsiä eksyneet kaverit ostoskeskuksessa. Naksutus on hyvä tyyli löytää eksyneet. Monen monta kertaa itsekin olen eksynyt joukosta jonnekin eri paikkaan ja sitten kuuluu kova: "naks!" ja pian olen löytänyt muut. Ei siinä tarvita kännyköitäkään...
Täytyy varmaan skypettää vaarille ja Josefin saa naksutella vaarin ja sedän kanssa. Naks, naks...

sunnuntai 16. maaliskuuta 2008

ONNETTOMUUDET

Oli vielä pakko tulla kertomaan laotiimimme koettelemuksista. Tällä viikolla heillä oli varjelusta matkassa roppakaupalla, sillä toinen tiimistä joutui auto-onnettomuuteen ja toinen puoli tiimistä joutui veden varaan, kun vene upposi hörpättyään liikaa vettä aalloissa. Yksi tiimiläisistä ei osaa uida ja oli vähällä, ettei hän hukkunut. Aika traumaattinen viikko tiimillemme. Nämä koettelemukset herättävät omatkin ajatukset. Vaikeuksia on ollut ennenkin ja nyt näyttää olevan jonkilainen uusi aalto menossa. Onneksi mitään ei tapahdu sallimatta.
Ensi kerralla taidamme tosin mekin laittaa kiltisti pelastusliivit päälle venematkoille kyliin. Eihän sitä koskaan tiedä...Varjelusta tarvitaan täällä joka hetki!!

SUNNUNTAIMIETTEET

Tämäkin viikko hurahti sitten niin nopeasti ettei paljon kerinnyt edes ajattelemaan päivien kulkua. Alkuviikosta olimme siis kylillä ja loppuviikko menikin täällä Luang Prabangissa.
Janne puuhasi koko viikon ensi viikon kylien hammas- ja silmäklinikoita. Niissä on ollut aikamoinen järjestely, kuten kaikilla asioilla täällä. Jannenkin piti lähteä pitämään tavallista terveysklinikkaa koko viikoksi lao-lääkäreiden kanssa, mutta he peruivat lähtönsä kaksi päivää ennen reissua. Kaikki tarvikkeet oli jo hommattu ja Janne suunnitellut työt valmiiksi. No, periaatteessa harmittaa, koska kaikki oli jo valmiina ja tavallaan oli nähty iso vaiva turhan takia. Vaikka me ollaan jo totuttu siihen, että yleensä aina tilanteet muuttuu, niin ei sille mitään voi, että joskus se harmittaa. Any way, Janne lähtee huomenna kylille päiväksi tervehtimään kyläläisiä ja viranomaisia ja selittämään tilannetta.
Janne jää siis tällä viikolla Luang Prabangin toimistolle ja terveysklinikat siirtyy toiselle viikolle, joka on vielä avoinna.
Kulunut viikko oli pojille jälleen koulun osalta kiireinen. Aamupäivät aherretaan suomi-koulua ja iltapäivisin enkku-koulua. Perjantai-iltapäivät ovat vapaata ja palkitsin pojat viemällä heidät uimaan. Ilma oli todella ihanan lämpöinen, 38 astetta.
Tällä viikolla yksien tuttaviemme kotiin murtauduttiin ja rosvo oli hyökännyt puukon kanssa, mutta siitä oli onneksi selvitty ehjin nahoin. Meidän pojat täällä nyt miettivät, mitä he vastaavassa tilanteessa tekisivät, jos rosvo tulisi yöllä sisään. Kyllä on mietteet meidän pojilla....mutta meillä täällä arkea. Hyvä on tosin olla suunnitelma varalle.
Sitten hieman leppoisammat jutut: Pojat menivät aamulla virpomaan opettajaa ja ette arvaa olisko munkin tehnyt mieli mennä, kun pojat kiikuttivat isoa pussia karkkeja kotiin. Voi mitkä suomi-valikoimat pusseissa olikaan!!! En sitten mennyt kuitenkaan virpomaan...Täytyy varmaan virpoa skypessä kaikki sukulaiset, jos vaikka "palkka" olis hyvä. :)
Ja viimeinen uutinen: Tänään Oliverin etuhammas sitten korjataan. Kello on jo pojilla yli nukkumaanmenoaika, mutta he saavat valvoa niin kauan, että hammas on saatu kuntoon. Meillä on täällä kotonamme kaksi ranskalaista hammaslääkäriä, jotka ovat huomenna aloittamassa klinikat kylissämme, mutta sitä ennen he ovat luvanneet tehdä Oliverille uuden hampaan rikkimenneen tilalle. Viime lokakuussa Oliverin toinen pysyvä etuhammas katkesi, kun hän leikki uima-altaassa muiden lasten kanssa ja jonkun lapsen polvi osui Oliverin hampaaseen. Ette arvaa harmittiko meitä kaikkia. Päätimme sitten lopulta odottaa näin kauan, että hammas saadaan korjattua. Lao-lääkärin voi suosiolla jättää väliin, joten siksi tämä pitkä odotus.
Olohuoneemme on nyt muuttunut täysinvarustelluksi hammaslääkärin vastaanottohuoneeksi, joten taidan mennä katsomaan toimenpidettä.
Näissä tunnelmissa oikein hyvää sunnuntain jatkoa!!

perjantai 14. maaliskuuta 2008

TYTÖN EKA KYLÄMATKA

Pitkällisen pohdinnan jälkeen päätimme aloittaa perheemme yhteisen blogin pitämisen. Täältä löytyy kuvia ja tekstiä perheemme elämästä.
Tällä viikolla olimme kahden päivän projektikylämatkalla Nong Khiaussa. Kävimme kahdessa projektimme kylässä. Yksi kylistä on jaettu kahteen osaan niin, että toisella puolella asuu Hmong-heimo ja toisella puolella Khmuu-heimo. Toinen kylistä on kokonaan Khmuu -heimoa.
Lähimpään kylään on meiltä n. puolentoista tunnin ajomatka. Seuraavaan kylään jatketaan autolla vielä n. tunnin verran ja sitten n. 40 minuuttia pitkähäntäveneellä suurta jokea pitkin.
Tällä kertaa emme käyneet projektimme muissa kylissä, jonne onkin jo sitten paljon pidemmät matkat. Ne nähdäkseen tarvitaan jo useampi päivä aikaa ja tällä kertaa meillä ei ollut enempää aikaa kylämatkusteluun.

Tämä kylämatka oli ensimmäinen meidän Josefinille, joka on nyt 10 kk. Josefin jaksoi matkalla aivan loistavasti. Oli innoissaan kaikesta ja nauttii ilmiselvästi, kun saa olla mukana tapahtumien ytimessä. Selvää reissuainesta. (Vaikka ei meidän lapsilla ole vaihtoehtojakaan, kun kulkevat meidän perässä...siis siihen sopeudutaan, mitä eteen tulee...toivottavasti.)

Josefinia ihailtiin jälleen kerran. Monet halusivat itse tulla kokeilemaan valkoista ihoa. Tällä kertaa kukaan ei "haukannut" ketään meistä. Kerran yhdessä kylässä eräs mummeli halusi "puraista" meidän Benjaminia...miltä se valkoinen liha maistuukaan?? Tyylinsä kullakin. Onneksi Benjamin on niin leppoinen ja antoi mummon tutkia rauhassa.
Matka oli kaikenkaikkiaan onnistunut. Matkalla oli mukana myös poikien opettaja sekä projektimme harjoittelijapariskunta. Heillekin matka oli ikimuistoisen hieno!