sunnuntai 31. tammikuuta 2010

THAIMAASSA

Matka Thaimaahan meni tavalliseen tapaan, ei mitään erityistä tällä kertaa. Lauantai menikin sitten ostellessa...piti ostaa kenkiä Josefinille, samoin synttärilahjat valmiiksi (vasta toukokuussa, mutta ennen sitä ei tulla tänne, niin jo valmiiksi), ja monenmoista muutakin asiaa, mikä oli päässyt loppumaan tai kulumaan loppuun. Opettajan kanssa kävin viikonloppumarkkinoilla ja löysimme muutaman kivan jutun. Hikoilimme tuolla torilla kirjaimellisesti itsemme märiksi ja nyt on vasta tammikuu...huhtikuussa kokemus on varmasti vieläkin hikisempi. :)

Illalla pojat lähtivät vielä puoli kymmenen leffaan (Avatar 3D) ja palasivat yöllä...me tytöt nukuimme jo.

Niina

Ps. Benjamin osti kauan kaipaamansa kameran. Canon EOS 1000D . Poika on yhtä hymyä!

perjantai 29. tammikuuta 2010

KYNSILAKKAA JA SUUTARINLANKAA

Lakkaan kynsiäni aniharvoin...en muista koska viimeksi. Vuosi sitten??? Ennen lapsia lakkasin aina kynteni, jotka olivat aika pitkätkin. Benjaminin synnyttyä lastenhoitaja sanoi sairaalassa, että nuo kynnet voisit sitten leikata. Sen jälkeen ei meikäläisellä ole ollut pitkiä kynsiä eikä edes mahdollisuutta siihen, kun kynnet ovat niin heikkoa laatua jatkuvan veden kanssa lotraamisen takia... No, en tosin pitkiä kynsiä kaipaakaan, on ne vaan niin epäkäytännölliset. Kynsilakkaa joskus kaipailen, mutta senkin laittaminen vaatii rauhaa ja aikaa...ööö!!!...siis ei lakata kynsiä. No, tänään kuitenkin päätin yrittää ihan Thaimaahan lähdön kunniaksi.

Josefin istui kiltisti telkkarin edessä lastenohjelmaa katsoen ja minä aloin lakata kynsiä. Aluslakkakerroksen jälkeen kaikki oli vielä ok ja siihen olisi pitänyt lopettaakin... Josefin meinaa huomasi, mitä teen ja siihenhän se tyttö tulla tupsahti varpaat ojossa. Lakkasin varpaan kynnet ja tyttö oli tyytyväinen...sitten huomaa, että lakkaa laitetaan sormienkin kynsiin. Siis sitten sormien kynnet...lakkasin toisen käden ja jatkoin omieni lakkaamista...ja voih mikä sotku. Lakka sikin sokin kynsissäni...ja tyttö iloinen. Nyt minulla on siis lakatut kynnet ja tulos on kammottava. Ja periaatteesta en kyllä ala nyt ottamaan pois, niin iso operaatio oli.

Myöhemmin iltapäivällä huhuilin tyttöä...ei näkynyt eikä kuulunut. Varmaan poikien kanssa ylhäällä...vaan eipäs ollutkaan. Oli löytänyt rappusilta vaaleanpunaisen kynsilakan ja onnellisena näytti minulle ITSEMAALAAMIAAN kynsiään. IIIK! Kynnet oli maalattu ja myös puolet sormista! Siihen tyttö toikaisee: Ihanaa, kaunista! Ja en voi muuta kuin pidätellä naurua ja todeta samoin, että kyllä on kaunista!

Näin pääsi kaksivuotiaamme ensimmäistä kertaa kynsilakan "makuun".

Niina

Ps. Janne korjautti tänään suutarilla kengät. Aika: minuutti pari. Hinta: 20 senttiä. Tulos: loistava!!

............niin ja aamuvarhain matkaan......

torstai 28. tammikuuta 2010

TÄNÄÄN

- Josefinilla jälleen vatsakipua ja sen semmoista...;)....nyyh!
- poistettiin tikkejä yhden potilaan jalasta.
- toisen potilaan lääkkeet hommattu.
- käytiin viemässä lao-päiväkotiin askartelumateriaalia (lähinnä muuten roskiin menevää: ylimääräisiä papereita, kuvalehtiä, pakkauspehmikettä, styroxilaatikoita, ruokapakkauslaatikoita, pahveja jne jne. ).
- käytiin Josefinin kanssa tsekkaamassa kissanpojat toimiston autokatoksessa...rumia ja suloisia, olis niin tehnyt mieli ottaa koko konkkaronkka kotiin..
- päästiin taas normaalityöntekoon, kun tilintarkastaja lähti jatkamaan matkaa kolmipäiväiseltä työvierailultaan.
- haettiin naapurin Tingnoi meille leikkimään, on yksinäinen kun äitinsä aloittanut työt ja päiväkoti kiinni tämän viikon.
- ollaan tutkailtu Oliverin uusia pilailuvälineitä. Netistä saa tosi tosi halvalla.
- kerrattu poikien huomisiin matikankokeisiin monta tuntia...(ihailen Jannen jaksamista tässä...ja osaamista..itse olen aivan out matikassa).
- pakattu viidelle hengelle vaatteet ja tavarat kahdeksi viikoksi...voi äiti mikä homma, vaikka tuttua onkin.

Niina

Ps. Kysäisin tuossa Jannelta, että mitä hän tänään teki töissä. Olisi niin kiva joskus kirjata tänne niitä juttuja, mitä hän tekee päivisin. Hetken aikaa kuunneltuani totesin, että lista on hirveän pitkä. Jääköön vastaaminen siis toiseen kertaan...

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

VIIME VIIKOLLA

- olin koulun apulaisen sukulaisen häissä. Uusi juhlapuseronikin pääsi juhliin mukaan. :)
- sairastelimme oikein olan takaa. Vain Oliver on ollut terveenä. Koko muu porukka oli vatsataudin kourissa. Benjamin joutui käymään sairauden kovimman kautta...lääkityskin oli hurjanlainen ja olokin sitten sen mukainen. Nyt pitäisi olla kaikki pahat pöpöt kuolleena.
- aivan naapurissamme vietettiin hautajaisia...täällä se tarkoittaa muutaman päivän äänekkäitä menoja aamuneljästä yökahteentoista...paljon vieraita, hauskoja tv-ohjelmia, ruokaa, juomaa ja temppelimusiikkia...
- hoideltiin potilaita
- olin niin huonossa kunnossa monta päivää etten paljon muista siitä kuin unia...

Niina

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

MUISTELUJA


Poikien joulujuhlaa vietettiin viime joulukuussa isommalla porukalla kuin yleensä. Aluksi syötiin riisiä ja sitten oli ohjelmaa. Lopuksi herkuteltiin kakulla ja muilla makeilla sekä otettiin potrettikuvia. Juhlaa vietettiin koululla, joka on samalla opettajan koti.

Juhla oli illalla, joten kuvat ovat ikävän värisiä salaman kanssa. Mutta jokunen tunnelma niistä kuitenkin välittyy...




Sunnuntaiterkuin,
Niina

Ps. Benjamin on edelleen huonovointinen. Koko viikko on mennyt sairastuvalla. Janne antanut hänelle kovat lääkekuurit, joten toivotaan niiden tehoavan.
Josefin on ollut myös pahoinvointinen kuin Jannekin. Tämän päivän kokouskin piti vaihtaa toiseen kotiin meidän kodin sijaan.
Oliver on ollut ilman tauteja tällä kertaa ja itse olen jo kunnossa.

lauantai 23. tammikuuta 2010

ANGKOR WAT 3


Tässä kolmas ja viimeinen kuvapläjäys Angkorin temppelialueelta. Tämä kolmas temppeli, jossa vierailimme on ihan oikeasti nimeltään Angkor Wat ja aikaisemmat kaksi muuta temppeliä ovat ihan muun nimisiä. Joku valistunut olikin jo varmaan tämän huomannut...Käytän kuitenkin näissä otsikoissa samaa temppelin nimeä ihan sen takia, että niin vain on helpompi.





Temppeli oli todella suuri kokonaisuus ja itse temppeliin kävelykin kesti useamman minuutin... Jotenkin uskomattomalta tuntuu ajatus, että nämä rakennukset on aikoinaan tehty ilman nykyaikaisia koneita. Varmaan norsut ovat olleet jelppimässä???? Ehkä nykyään olemme koneellistaneet kaiken liian pitkälle ja normaali ruumillinen työnteko on jäänyt pois ja tilalle olemme saaneet huonon kunnon ja muutaman pelastusrenkaan... Itse itselleen puhuu hän ja katsoo kuntopyörää huoneen nurkassa...;).









Matka Kambodzaan oli tarkoituksella tehty näin talviaikaan, sillä muulloin siellä on kuulemma kamalan kuuma. Lisäksi tavoittenamme oli nähdä tämä temppelialue ja tavoite tuli täytettyä. Janne kyllä sanoi, että olisi hienoa päästä sinne uudestaan kuvaamaan rauhassa ilman 15 kiloa painavaa tyttöä selkäkantorinkassa. Ehkä sitten joskus...who knows.


Mukavaa viikonloppua!
Niina

torstai 21. tammikuuta 2010

VATSATAUDISSA

Joka viikolle löytyy oma tautinsa...tällä viikolla olemme kovassa vatsataudissa. Benjamin ja minä olemme jo maanneet kolme päivää sängyssä ja ravanneet vessassa. Olo on kovin kovin heikko... Muut ovat vielä selvinneet aika hyvin, mutta ei kovin hyvältä näytä. Tämä viikko siis vatsataudin kourissa.

Koittakaa te muut pysyä terveinä!

Niina

tiistai 19. tammikuuta 2010

AIKASYÖPPÖJÄ?

Muutamana viime päivänä olen ollut täysin poissa tietokoneen ääreltä. Jopa niin, että laitoin läppärini omaan laukkuunsa ja piilotin koneen lapsiltakin. (Tosin pojilla on oma konekin iMac...saivat sen joululahjaksi.) Olen meinaa aika kova istumaan koneen äärellä ja se onkin saanut aikaan täällä kotona keskustelua (tai no, mies on pitänyt puhuttelun mulle...on kuulemma jo mustasukkainen...hih), kuinka paljon koneella olisi järkevää istuskella. Itse tykkään selailla toisten blogeja ja mahdollisesti kommentoidakin. Erityisesti kauniit sisustusblogit saavat aikani hupenemaan nopeaan...
Ja tottahan se on, jos joku asia alkaa viedä aikaa lapsilta tai parisuhteelta, niin kyllä siinä stoppia on painettava ja lujaa. Joten ihan näin kasvatuksellisessa mielessä halusin jakaa omakohtaisen esimerkin siitä, kuinka tärkeää on huomata/huomauttaa omat aikasyöppönsä ja tehdä mahdollisia korjauksia. Itselleni piti siis huomauttaa ja siitä ei kannata loukkaantua, vaan ottaa opiksi.

Joten jatkossa en varmaankaan tule päivittämään blogia joka päivä, joten nyt tiedätte siihen syyn. Blogia ei toki hylätä, vaan jatketaan samaan malliin, vaikka ehkä hiukan verkkaammin. Ensi kertaan, moi!

Niina

Ps. Kambodzan matkakuvia on tulossa tänne lisää...

lauantai 16. tammikuuta 2010

TÄNÄÄN

- Jatkettiin toimistohommia.
- Leikittiin pehmoleluilla...tätä tapahtuu nykyään joka päivä usein usein usein.....ja aina äidin on oltava mukana...
- Koitettiin pelastaa kissoja rengaskasasta...Janne alkaa olla melkoinen kissafani...:)
- Tarkistettiin amerikkalainen potilas..kylkiluumurtuma.
- Oltiin paikallisella Thai-torilla...ostettiin jäätelöä.
- Ajeltiin possujunalla...
- Maalattiin uusia juttuja....
- Herkuteltiin tacoilla ja omatekoisella salsalla. Nam!
- Autettiin naapuria nettiasioissa.
.........

Niina

perjantai 15. tammikuuta 2010

PÄÄN TYHJENNYSTÄ

Voiko olla totta, että tämä viikko on jo lopuillaan...juurihan se alkoi...Viikko hujahti oikein ennätysvauhdilla ja se johtuu varmaan siitä, että olemme Josefinin kanssa olleet tosi paljon liikkeellä tämän viikon aikana. Tänäänkin oli tarkoitus lähteä heti aamusta ruokakaupoille, mutta jätin väliin, sillä auton bensa on niin lopussa, että auto sammuu koko ajan. Eilen sain kokea tuota monen monta kertaa...inhottavinta oli sammua auton kanssa isossa risteyksessä. Onneksi täällä ajellaan joustavasti ja mitään hämminkiä ei päässyt tapahtumaan.

Janne tekee taas ekstrapitkää päivää koittaen saada muutamia ajankohtaisia asioita valmiiksi ennen Fida-päiviä. Lisäksi vuotuinen tilintarkastus alkaa taas olla käsillä. Meille saapuu tilintarkastaja Filippiineiltä asti, kuten aina ennenkin. Oikein mukava ja asiantunteva nainen.

Pojat ovat olleet jo viikon koulumaailmassa ja mitään kovin suurta vastustusta ei ole ollut havaittavissa...;)...hyvin on näyttänyt menevän. Nokkahuilutkin on kuulemma taas viritetty soittokuntoon, vaikkei kuulemma opettaja taaskaan ollut valinnut mitään hyvää biisiä...;). Voi ope-parkaa!

Flunssa alkaa olla ohi...vihdoinkin! Tilalle on tullut jatkuvat päänsäryt. Niskat tuntuvat olevan kovin jumissa ja pää siis alkaa siitä heti ruttuilla...ja migreeniäkin on ollut. Jannellakin on joka päivä päänsärkyä...ja hän sentään harrastaa liikuntaa, toisin kuin minä.

Kissanpojat ovat edelleen hengissä, vaikka äitikissa onkin vienyt poikaset aika kyseenalaiseen paikkaan. Pentue kasvaa jättimäisen autonrengaskasan pohjalla. Kerran jo kaikki sieltä ongittiin pahvilaatikon turviin, mutta vuorokauden päästä äitikissa sai tarpeekseen ja kiikutti poikaset takaisin likaiseen rengaskasaan. Poikaset syntyivät valkoisina, mutta ovat nyt mustia...auton öljy tehnyt tehtävänsä. Ihmettelen, jos poikaset selviävät hengissä tuossa kasassa, sillä kaksi poikasta olivat jo äidiltä kadoksissa, kun putoilevat renkaista alas. Kissapoloiset!

Naapuriystäväni aloitti maanantaina työt ja nyt minulla ei ole oikein ketään ystävää tässä päiväkaverinani. Vähän haikeat tunnelmat tosiaan! Jotain uutta ilmaantuu ihan varmasti!

Sisustusrintamalla on melko virkeää (ketä tämä sitten kiinnostaakin...). Joulu on nyt sitten virallisesti meilläkin loppu ja kaikki viimeisetkin joulutavarat on tänään aseteltu tarkasti olohuoneen arkkuun odottamaan uutta
adventtiaikaa...huoh...haikeaa...
Koti on nyt vaalea ja raikkaan oloinen. Maalausoperaatioitakin on harrastettu. Olen maalannut tällä viikolla yhden pikkuhyllyn, korin ja linnunhäkin, jonka ostin täältä mielestäni ylihintaan (11 euroa). Thaimaahan päästyäni otan selvää lintuhäkkien hinnoista..ja mitä luultavammin saan sieltä niitä paljon halvemmalla, vai olenko väärässä...? Lintuhäkin maalaaminen käsin oli aika vaikea ja aikaavievä prosessi. Ensi kertaa varten hankin pienemmän siveltimen. Maalaamani lopputulos ei ole kovin kummoinen, siis läheltä katsottuna. Meille tulikin asiasta jo yleinen vitsi, kun jatkuvasti sanoin häkin menneen pilalle. Kaikki kävivät katsomassa häkkiäni ja sanoivat sen olevan ihan pilalla...toki herjalla. Kauempaa katsottuna häkki on ihan kiva ja nyt se odottaa olohuoneessa sopivaa paikkaansa. Ja uusia häkkejä kavereiksi. Vuosia olin sitä mieltä, että lintuhäkit ilman lintua ovat ahdistavia koppeja, vaikkakin sinänsä kauniita. Nyt olen eri mieltä...ei ahrista enää.

Tänään kannoin myös poikien yhden vanhan akvaarion (joku aika sitten putsattiin se ja poistettiin yksi hajonnut lasiseinä apulaisen kanssa) sisälle...nyt siellä on dc-levyjä, mutta katsotaan tuleeko muuta. Hyvä säilytyspaikka toki ja kauniskin.

Uuh...alkaisko pää olla jo tyhjempi...(ja niskat tulessa...) ja valmiina pian alkavaan perjantaiseen elokuvailtaan.

Kivaa alkanutta viikonloppua!

Niina

torstai 14. tammikuuta 2010

VAUVAJUHLISSA


Viime joulukuussa olimme ystäviemme toisen lapsen vauvajuhlissa. Juhlat järjestetään aina silloin, kun vauva on kuukauden ikäinen. Juhlista on jo aikaa, mutta en malttanut kuitenkaan olla laittamatta näitä muutamaa kuvaa, jossa pidän vauvelia sylissä. Tyttövauva oli aivan ihana.



Tässä kuvassa huomatkaa uusi sinnini. Naapurin ystäväni on itse tehnyt hameen helmassa olevan ristipistokuvioinnin. Sain hamekankaan joku aina sitten ja vein sen toiselle naapurilleni ommeltavaksi. Hame on minulle aika spesiaali, kun sen tekijällä on "kasvot".

Vauvajuhlapaikan naapurissa tepasteli kiva koira, jota Josefin ei voinut vastustaa...

Kivaa torstaita!

Niina

Ps. Kissamme on siis viety toimistolle, kun hotellinomistajanaapuri ei enää kestänyt kissojamme. Kaksi kissaa on jo kadonnut, mutta äitikissa synnytti eilen neljä suloista poikasta...ihania ovat. Kaikki olemme innoissamme ja käymme niitä toimistolla katsomassa.

lauantai 9. tammikuuta 2010

ANGKOR WAT 3


















Temppelialueen "valtaus" jatkui viidakkotemppeliin, joka huikaisi omalla karulla tavallaan. See the pictures!

Mukavaa lauantain jatkoa!
Niina

Ps. Mikäli haluat nähdä kuvat suurempina, napsauttamalla kuvaa se onnistuu. :)

perjantai 8. tammikuuta 2010

TÄNÄÄN

- Lao-tiimimme palasi kotikaupunkiin kyliltä, kuten niin monina muinakin perjantaina.
- Sunnittelimme Jannen siskon pojan tuloa meille tänne koulunsa työharjoitteluun lyhyeksi ajaksi.
- Söimme pitkästä aikaa lihakeittoa, nams!
- Podettiin taas kunnon flunssaa ja liikkellä ollaan lääkkeen voimalla. Onko jollain toisellakin "koko ajan" flunssa? Itselläni on viimeiset neljä viikkoa ollut jatkuvaa flunssaa enemmän ta vähemmän..ja taas enemmän.
- Saimme Suomesta paketin karkkeja. :)
- Ollaan purettu joulukoristeita :( ja laitettu kotia keväisempäään kuntoon. Tätäkin tosin koko viikon jo pikku hiljaa ja jatkuu...
- Haetiin illalla pizzaa perjantaiseen tapaan ja siitä puuttui JUUSTO JA CHILI. Kääk!

Näissä kovin arkisissa tunnelmissa hyvää viikonlopun alkua!

Niina

torstai 7. tammikuuta 2010

JIPII...

kuinka iloiseksi tulinkaan tänään hakiessani marraskuussa teetettäväksi jättämäni juhlapaidan. Itse asiassa olin tilannut kaksi kappaletta, mutta ruskeansävyiseen kankaaseen ei ollut löytynyt sopivan väristä silkkikangasta, joten ruskea jää vielä odottamaan. Mutta lila juhlapusero oli täydellisesti onnistunut!!! Pusero vai pitäisikö sanoa jakku oli täydellisen sopiva ja niin upean hyvin leikattu ja ommeltu. Olen superiloinen ja todella positiivisesti yllättynyt työn laadusta. Ompelija osaa todella hommansa. Ja millä hinnalla...pusero kankaineen töineen maksoi n. 20 euroa. Suomessa saisi miettiä muutaman kerran ennen kuin viitsisi panostaa samanmoiseen silkki-ihanuuteen. Siksi tänään saamaani puseroa osaa arvostaa entistä enemmän. Ja spesiaalimmaksi puseron tekee se, että silkkikangas on tehty Laosissa. Pusero on minulle erityinen!! Ja siksi halusin jakaa iloni täällä kaikkien kanssa...kuviakin täytyy jossain vaiheessa laittaa.

Näin pikapiipahduksin,
Niina

Ps. Innostuin juhlapuserosta niin kovasti, että jätin samantien uuden tilauksen. Tällä kertaa omenan/heinäsirkanvihreästä silkkikankaasta. Tämä pusero saattaa olla myös anoppini mieleen. ;) Sanoinkin ompelijalle, että jos anoppini saapuu Laosiin, tuon hänet puserokaupoille...

ANGKOR WAT 2













Portista sisään astuttuamme (ed. postaus) jatkoimme matkaa autolla ensimmäiselle vierailtavalle temppelille. Tämä temppeli oli tutkittavana mielenkiintoinen, ei liian suuri ja sopivan sokkeloinen. Kuvat puhukoon puolestaan.

Niina

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

ANGKOR WAT 1





Kambodzan matkamme kolmantena päivänä lähdimme kokopäiväretkelle tutustumaan yhteen maailman ihmeistä. Vuokrasimme itsellemme pikkubussin kuskeineen koko päiväksi, jolloin liikkuminen oli huomattavan helppoa. Lähdimme aamulla kymmeneltä liikkelle ja ensin oli ostettava liput. Aikuisen hinta oli 20 dollaria per nenänpää ja alle 12-vuotiaat pääsivät ilmaiseksi, mikäli oli passia näyttää. Ja mehän näytimme.... En ole ennen saanut omalla kuvalla varustettua lippua, mutta nyt minulla on sellainen. Jokaisen lipussa tuli olla oma kuva, sillä lipuntarkastuspisteitä oli useita ja eteen päin ei päässyt ellei lipussa ollut ko. henkilön kuvaa. Erittäin kätevää!

Kuskimme puhui melko hyvää englantia ja ainakin osasi kertoa jotain temppeleistä, joissa kävimme, joten saimme samalla hieman tietoakin. Alueella oli valtavat määrät erilaisia myyntikojuja. Ja kauppiaita putkahteli joka suunnasta ja he olivatkin todella kovia myymään. Ihan väkisin myivät tuotteitaan ja meille Laosissa asuville myyntitouhu olikin melkoista sokkia. Laosissa ei koskaan voisi myydä niin ronskilla tavalla...toiset tulivat ihan ihoon kiinni...tuli ihan sellainen olo, että onpas töykeitä, mutta eiväthän he olleet, mutta tapa myydä on niin erilainen kuin täällä. Jopa meidän omalla kiinatorilla käynti on huomattavasti rennonpaa. :) Oli aina helpotus pujahtaa autoon sisään , sillä jotkut myyjistä kauppasivat tavaroitaan aina auton liikkumiseen saakka. Apua! Kuinka arvostankaan laosilaisten herkkää tapaa myydä tavaroitaan...

Ja koska lomareissulla oltiin, niin kyllähän niitä tavaroita tuli ostettua...Ostin tuon reissun aikana rummun, huiluja, "huulisoittimia", rannerenkaita, jääkaappimagneetteja...kaikki hyviä tuliaisia laoystäville...

Kuvissa on matkamme alkupään porttialue, jota "vartioi" hurjan näköiset ukkelit. Portista kävelimme sisään ja napsimme valokuvia muistoksi. Olo oli kuin turistilla ikään. Keli oli kuuma ja Luang Prabangin talveen jo tottuneena olo oli suorastaan hikinen...Mutta kivaa oli!

Niina

tiistai 5. tammikuuta 2010

MITÄ NYT?

- Ollaan palauduttu lomamatkalta arkeen.
- Pojilla vielä joululomaa tämä viikko loppuun.
- Kissat viety toimistolle, kun hotellinomistajanaapuri sai tarpeekseen kissoistamme. :(
- Koulutettu uutta apulaista toimistolle.
- Oltu ilman sähköä jo kaksi päivää. Koettu elämää ilman sähköä myös illalla, jolloin joka paikassa on säkkipimeää. Silloin on kiva olla ulkona kynttilänvalon valaistessa. Ja laserpointereilla kiva leikkiä.
- Pesty pyykkiä rikkinäisellä koneella...kone alkaa hajota pian viiden vuoden SUPERKULUTUKSEN jälkeen. Huomenna saapuu korjaaja...

Että sitä nyt!

Niina

maanantai 4. tammikuuta 2010

MITÄÄN PYSYVÄÄ?



Kambodzan viidakkotemppelialueella kulkiessa oli todellakin ihmeteltävä niitä temppeliraunioita, jotka ovat säilyneet vuosisatoja koskemattomina...Suuren suuret puun juuret (mm. kuvassa) peittivät useita kohtia raunioista kuitenkin niin, että temppelirauniot ovat vielä näkyvissä. Nykyään alueella käy valtavat määrät ihmisiä ihmettelemässä moista...kuinka tällaista voi olla jäljellä?

Jonain päivänä kuitenkin nämäkin rauniot on jätettävä, sillä ikuisia nämäkään temppelit eivät ole. Mikään ihmisen rakentama ei ole ikuisesti pysyvää...

Mutta kunnia Jumalalle, Hän itse pysyy ikuisesti!!! Jesus, I lift You up!!!

Niina