Huomenta

Tulin vain toivottamaan kaikille oikein hyvää perjantaita ja alkavaa viikonloppua.

Olen ollut aika kiireinen tällä viikolla, joten blogien päivitykset ovat jääneet vähemmälle. Viikonlopustakin näyttää tulevan puuhakas, joten minulla ei ehkä ole aikaa istua koneella pitkiä aikoja...katsotaan.

Niina

Ps. Rakastan Laosin vuoria!!! Kaupunkiamme ympäröi vuoret ja niitä näkyy kotoammekin monesta suunnasta. :)

For rent

Halukkaita?;)

love, Niina

Jalkapotilas

Viime lauantaina menin tavalliseen tapaan avaamaan apulaiselle ovea aamulla klo kahdeksan päästääkseni hänet sisälle päivän puuhiin.



Oven avattuani huomaan, että apulainen istuu ulkona. Hän nousee heti ja koittaa olla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kysyn, mitä hänelle on tapahtunut ja missä mopo on. Apulainen purskahtaa itkuun, mikä on hyvin harvinaista täällä päin.



Apulaiseni selittää ilmiselvässä sokissa, kuinka kaksi koiraa juoksivat hänen eteensä ja hän kaatui moponsa kanssa. Onnettomuus oli tapahtunut pari sataa metriä kodistamme, aivan vuokraisäntämme talon edessä. Vuokraisäntä oli ottanut mopon korjattavaksi poikansa huoltamoon ja apulainen oli konkannut meille.




Otin apulaisen sisään ja menin herättämään Jannea. Janne olikin jo hereillä, sillä hän oli jo paljon aiemmin herännyt tunteeseen, että jotain ikävää on tapahtumassa. Janne alkoi heti rukoilla. Kun tulin makuuhuoneeseemme, Janne tiesi jo etukäteen, että jotakin kurjaa on tapahtunut.



Jonkin ajan kuluttua Janne tuli katsomaan Dengin jalkaa. Siihen asti Deng oli sitkesästi koittanut tiskata astioita. Jalka oli niin turvokissa, että farkut oli vaihdettava kotisinniin päästäkseen tutkimaan jalkaa. Hain siis kaapistani oma uimasinnini Dengille.



Jalka oli kipeä, mutta sillä pystyi hiukan astumaan. Janne päätti kuitenkin, että sairaalaan oli lähdettävä. Kuulemma pohjeluu voi olla murtunut, vaikka se ei olisikaan hurjan kipeä.




Kimpsut ja kampsut mukaan ja autolla sairaalaan. Ensiapuhuoneesta päästyämme Dengin jalka kuvattiin ja helpotukseksemme luita ei ollut poikki.




Jalka pakettiin ja mukaan kunnon kipulääkkeet. Aikaa meni kolme tuntia....




Palasimme meille ja Deng vaihtoi omat vaattensa ja lähdin viemään häntä veneelle. Sanoin hänelle, että töihin saa tulla vasta sitten, kun pystyy imuroimaan ja pesemään lattioita. Janne evästi Dengiä ohjeilla, joiden mukaan jalkaa olisi myös liikuteltava eikä pieni kipu estä liikkumista. Laosilaisilla on vaarana jäädä kipujensa kanssa ihan paikoilleen, jolloin laskimotukoksia voi tulla.




Dengiä ei ole meillä näkynyt. Menen huomenna katsomaan häntä, mikäli hän ei huomenna palaa töihin ja itse en ole taudissa.



Kaikenlaista voi sattua. Onneksi ei käynyt pahemmin ja onneksi Deng pääsi heti sairaalaan tutkimuksiin. Itse hän olisi tuskin mennytkään. Että näinkin sitä voi olla apuna.



Turvallisia ajoja kaikille, Niina

Tällä kertaa...

...ei ole oikein voimia eikä huvitusta kirjoitella paljoakaan. Viimeiset päivät ovat olleet aika työteliäitä. Voimia on koeteltu ääriin asti.

Sunnuntaina pidimme ihanan kokouksen meillä ja sen jälkeen porukka alkoi lakoilla ihan toden teolla. Siis Oliverilla nousi tosi korkea kuume ja lopulta Jannekin monen päivän sinnitelyn jälkeen joutui petipotilaaksi. Korkea kuume ja kurkkukipu (Jannen kurkku hurjan katteinen, mutta nieluviljelyä täällä ei saa tehtyä...) vaivaavat. Niin Oliver kuin Jannekin ovat sitä sarjaa, jotka eivät vähästä valita sairauksien ja kipujen suhteen, vaan sitten, kun on tosi kyseessä, he tyynesti kertovat, kuinka on kurja olo. Itselläni ei tarvitse olla kuin milli yli normaalilämmön, niin olen jo ihan "kuollut"...

Josefinin vointi on edelleen suuntaan ja toiseen...mutta voiton puolella aletaan jo olla. Benjamin on kunnosssa...Itse olen puolikunnossa, katsotaan, mihin suuntaan tässä lähdetään. Kyllä tässä olisi muutakin tekemistä, kuin olla vuoteen omana.

Koittakaa te muut pysyä terveenä, Niina

Ps. Pian kerron, mikä on apulaiseni tila. Hänestäkään ei nyt ole täällä apua...
Käyn nyt ensi hakemassa Benjaminin kalasta. Nähdään vielä tänään....

Tänään

(Kuvissa paikallista käsityötä Josefinin huoneesta.)

- nukuttiin Joskun kanssa univelkoja aamulla, viime yöt ovat olleet aika katkonaisia (huom! tavallistakin katkonaisempia, kokonaisia öitä täällä harvemmin nukutaan)
- kalastettiin koko loppupäivä koulun jälkeen
- suunniteltiin kesälomareissua
- leikittiin naapurin lasten kanssa
- vietiin naapurin mummolle lääkkeitä
- opettaja vietti Josefinin kanssa pienen leikkihetken
- saatiin jo poliisikin kyselemään automme kolhimisesta, huomenna jatkuu tämä tarina...
- odotellaan vielä leffailtaa alkavaksi :):)

Niina

Ps. Pari päivää sitten Janne tuli kotiin pienen vesikilpikonnan kanssa. Söpö!

Tänään

(Kuva napattu kotiportiltamme.)

- hoideltiin kuumeista lasta :( aika heikko tyttönen ollut tänään....
- hoideltiin autoasioita, auton korjauksesta on tulossa muhkea lasku, vielä muhkeampi on varmaan tarina tulevista korvausvaatimusretkistä (ainakin ensitunnelmat antavat osoittaa siihen suuntaan...huh huh...)
- Benjamin oli taas koko päivän kalassa, suuntaa nykyään joka päivä läksyjen jälkeen yksin kalastamaan, Janne liittyi seuraan töiden ja illallisen jälkeen
- meikäläinen on kolmatta päivää opetellut tekemään kangasrosetteja...parinkymmenen erilaisen version (jokaisesta tulee väkisinkin erilainen...:)...) alan hoksata rosetin ideaa ja löytää jonkinlaisen tekniikan (oikeaoppisia tekniikoita otetaan mielellään vastaan)
- kerrattiin fy-ke-kokeisiin Oliverin kanssa, viimeisiä kevään kokeita menossa molemmilla pojilla
- päiviteltiin jälleen kerran apulaisen kanssa naapurimaan tilannetta, on siinä nyt mutkaiset tilanteet

40 asteen terveisin, Niina

Veto poissa

Täällä on meillä tytöillä veto poissa...katsoin jo aamulla Josefinin silmiä, että tyttöhän on kipeä. Koitin otsaa ja tunsin kuumeen. Keskipäivään mennessä kuume oli noussut niin paljon, että tyttö oli aivan valmis nukkumaan. Aamupäivän epätavallisen jatkuva kitinä sai selityksen. Tytölle lääkettä ja nukkumaan.


Itsekin painuin suoraan pehkuihin, sillä tällä isommallakin tytöllä tuntuu olevan epätavallisen huono olo. Kunnon päiväunien jälkeen jaksaa taas mennä sohvalle katsomaan lastenohjelmia eli jatkamaan lepoa. :)

Niina

Rehellisyys maan perii

Tänään sain kuulla oikein hyvän tarinan, joka on aivan totta ja tapahtunut juuri viime päivinä ja sai päätöksensä tänään.

Janne kertoi yhden tiimiläisistämme löytäneen kadulta laukun, joka oli täynnä tavaraa. Tämä löytäjä mietti, mitä tekisi tavaroilla ja laukulla, joka oli jo aika likainenkin. Hän päätti jakaa laukussa olleet tavarat muiden tiimiläisten kesken ja rahapussissa olleet kortit (ajokortit, luottokortteja kolmin kappalein jne jne.) heittää toimistomme roskiin. Tässä vaiheessa tarinaa olin jo aivan järkytyksen partaalla. Kuinka joku voi olla noin ajattelematon....!!!!

Tarina jatkuu...

Tiimimme lähti eilen aamulla aikaisin kylille ja toimistotöihin jäänyt hmong-heimolais-työntekijämme alkoi kertoa Jannelle edellä olevaa tapahtumaa. Janne ei luonnollisestikaan ollut kovin mielissään tiimimme toimintatavasta (vaikka se olisikin ihan normaalia täällä) ja pyysi hmong-miestä etsimään roskiksesta kaikki ne tavarat, jotka vielä olisivat tallessa. EDIT: Hmongi oli omasta aloitteesta mennyt etsimään kaikki puuttuvat tavarat, koska oli ymmärtänyt, että kortit oli ehdottomasti palautettava omistajalleen. Kaikki kortit ja nippu avaimia löytyi sekä guesthousen nimi, jonne kadonnut laukku johtaisi tiensä. Hmong-tiimiläisemme alkoi kiivaasti soitella omistajien perään ja hoiti asiaa kahden päivän aikana, kunnes vihdoin löysi laukun omistajan. Omistaja oli ollut todella iloinen ja helpottunut. Laukku oli sisältänyt mm. kahden eri henkilön kaikki luottokortit ym. Laukun omistajat olivat täällä matkustavia turisteja, jotka olivat juuri olleet jo autossa matkalla kohti pääkaupunkia, kunnes työntekijämme ilmaantui paikalle kadonneiden tavaroiden (niistä, mitä vielä oli jäljellä...) kanssa.

Palkkioksi hyvästä toiminnasta hmong-työntekijämme sai laukun omistajalta 100 000 kippiä eli n. 10 euroa rahaa.

Tuollainen summa tuosta vaan saatuna on iso raha paikallisille. Palattuaan toimistolle Janne oli oikein iloinen ja totesi työntekijällemme, että rehellisyydessä on aina siunauksensa, siinä ei koskaan häviä mitään. Janne selitti, että aina kun löytää jonkun toisen omaa tavaraa, on aina ainakin yritettävä etsiä omistaja ja palautettava tavarat omistajalleen.

Tämä tapaus tulee olemaan oivallinen opetus koko tiimillemme rehellisyydestä sekä lähimmäisenrakkaudesta. Voin vain kuvitella, kuinka laukunlöytäjää voi harmittaa palattuaan kyliltä ja huomattuaan, että jos hän itse olisi palauttanut laukun, olisi sen palauttamisen jälkeen ollut 10 euroa rikkaampi. Opetusta kerrakseen!!!



Tapauksen tarkoituksena ei ole millään tavoin asettaa ketään laoa huonoon valoon, vaan kertoa tositapahtumia täältä. Minusta tämä on niin hyvä opetus tiimillemme, että varmasti muistavat tämän loppuelämänsä. Olkoon tapaus isona siunauksena heille kaikille!!

Että ei se suomalainen sananlasku rehellisyydestä ihan väärässäkään ole...Vaikka kyseisellä hetkellä rehellisyys tuntuisi naurettavalta tai liian vaikealta, se on aina tie totuuteen ja voittoon.

Rehtiä meininkiä jokaiselle, Niina

Ps. Laotiimimme johtaja onkin sanonut esimiestään (siis Jannea...) muuten todella hyväksi johtajaksi, mutta hän vaan on liian rehellinen. Tämä ajatus kertoo aika paljon kulttuurieroista.

Leikiten

Sanotaan, että leikki on lasten työtä ja omasta kokemuksestani voin sanoa lauseen pitävän paikkansa. Voi, kuinka paljon ja koko ajan lapset oppivat leikin kautta. Mutta usein siihen tarvitaan aikuista hieman ohjaamaan leikkiä.

Monet laolapset eivät osaa oikein leikkiä leluilla. Lelujahan ei ole paljonkaan, mutta niillä joilla on, ne jäävät vähän käytetyiksi, jollei lapsia ensin opeteta niillä leikkimään. Lelujen heittely ja paiskominen tuntuu olevan se tapa, joilla leluihin kosketaan. Siksi en kovin mielellään anna Josefinin parhaimpia leluja laolasten käsiin, koska en halua, että leluja kohdellaan niin harmillisen huonosti. Laolapsia varten olen laittanut alakertaan kaksi eri paikkaa, jonne olen kerännyt kaikkein kestävimmät ja yksinkertaisimmat lelut. Niillä he saavat vapaasti leikkiä, eikä minun tarvitse olla huolissani tavaroiden rikkoutumisesta. Joku voi ajatella meidän olevan itsekkäitä, mutta ajattelevaisuudesta voisi paremminkin olla kysymys.

Olen huomannut, että laolapset leikkivät länsimaalaisia ikätovereitaan pienempien leikkejä. Josefinin ikäiset lapset eivät osaa kovinkaan hyvin leikkiä ns. ihmissuhdeleikkejä. Voihan se olla, että lapsiin suhtautuminen on niin erilaista, ettei lapsien kanssa leikitä juurikaan ns. ihmissuhdeleikkejä. Meillä Josefinin lempileikit ovat juuri kaikki erilaisten eläinten, otusten, pehmojen sekä nukkien keskustelu- ja "mitä tehdään"- leikit. Tosin ei meillä pojat juurikaan sellaisia leikkejä leikkineet.

Toisaalta rakenteluleikitkään eivät näytä olevan kolmivuotiaiden suosiossa täällä.
Ulkona leikkiessä juokseminen ja yleinen hengailu ovat suosittuja juttuja. Josefinillekin laolasten kanssa leikkiminen on lähinnä juoksemista. Siinä kaikki ovat samalla viivalla eli kaikki osaavat sitä ja leluista ei tule tappelua tai leikistä ei tule tappelua.

No, tämä pienimuotoinen empiirinen tutkimukseni on siis todellakin aivan tapauskohtainen juttu ja yleistystä ei varmasti kannata tehdä. Mutta jotain suuntaviivaa laolasten leikkeihin tämä kuitenkin antaa. Päiväkodeissa lapset oppivat paljon uusia asioita ja se tuntuukin oleva se paikka, johon vanhemmat luottavat. Päiväkoteja arvostetaan ja niiden opetukseen luotetaan. Täällä lapset laitetaan rahatilanteen mukaan heti reilut kaksivuotiaina päiväkotiin. Kotona voidaan olla nuoremman lapsen kanssa tai ihan ilman lastakin, mutta jos mahdollista, niin lapsi päiväkotiin. Päiväkodissa kun saadaan sitä oppia paikallisten mukaan. Olen kyllä koittanut kertoa, että ihan jokainen vanhempi on aivan loistava oman lapsensa opettaja. Mutta tällaisia ajatuksia varten tarvitaan ensi valtion virallinen leima (siis ihan oikeasti), niin silloin kaikki paikalliset uskovat tällaisiakin aatoksia.

Saankin paljon ihmettelyjä siitä, miksi emme laita Josefinia päiväkotiin täällä. Rahastahan asia ei ole kiinni ja sen paikallisetkin tajuavat. Toisaalta olisi hienoa, jos Josefin pääsisi lähelle laokulttuuria päiväkodin kautta ja saisi paljon touhua ja virikkeitä päivittäin. Toisaalta touhua ja virikkeitä kyllä riittää kotonakin. Emme kuitenkaan ole halunneet laittaa Josefinia täällä päiväkotiin, koska paikallisessa kulttuurissa on joitakin asioita, joita emme halua lastemme kokevan. Olemme saaneet hyviä neuvoja näissä kulttuureissa asuvilta länsimaalaisilta ja niitäkin kuunnellen tehneet päätöksen pitää Josefin kotona. Silti olemme laojen kanssa kosketuksissa ihan joka ikinen päivä.

Leikkiin ei tarvita paljon tavaraa, mutta mielikuvitusta ja sen ohjausta ja tukemista kylläkin.

Että menkääs leikkimään siitä...
Niina

Varastointia

Näissä uusissa sementtisissä laotaloissakaan ei ole juurikaan varastointitiloja saatika mitään kaappeja. Kaikki pitää itse loihtia ja tehdä tai teettää. Ainoa varastotila meillä löytyy yläkertaan johtavien rappusten alta. Siellä säilytämme kaikkea sellaista, jota emme nyt ihan joka päivä tarvitse: kuten matkalaukkuja, rantalomatarvikkeita, leluja joita kierrätämme Josefinille muutamien kuukausien välein jne jne. Varasto on aivan tupaten täynnä ja joka kerta pitää tyhjentää puoli varastoa, jos sieltä jotain aikoo saada ulos. Siis niin epäkäytännöllinen koppi kuin vain voi olla. :)





Entäs sitten keittiö? Kun talo valmistui kuusi vuotta sitten, keittiö oli vain iso huone. Tilassa ei ollut edes vesipistettä. Edellisten asukkaiden eli kollegoidemme toimesta huoneeseen saatiin tiskiallas ja vesipiste, laattoja seiniin ja laatoitettu irtopöytä. Ei siis mitään ihmeellistä, mutta hieman toimivampaa. Kaappeja tai muutakaan säilytystilaa ei tosin tehty yhtään.




Keittiön yhteydessä on pieni laatoitettu huone (n. 2 x 1,5 m. ) Sinne olen tehnyt pienen varaston, jonne olen laittanut hyllyn, jossa säilytän päivittäin tai ainakin usein tarvittavia tavaroita sekä kuiva-aineita ja muita ruokatarpeita. Varaston lattialla on myös isoissa satseissa ostettavia juomia: Coca Cola-tölkkejä, soijamaitopurkkeja, kestomaitopurkkeja jne jne. Ne olen ladannut yhteen matalaan koriin ja suoraan lattiallekin.



Lisäksi varasto toimii nk. askartelutarvikkeiden säilytyspaikkana. Askarteluhylly sijaitsee vastapäätä ruokahyllyä. Meillä askarrellaan ja piirrellään melkein aina keittiössä, joten siksi pidän tarvikkeet samassa "kopissa" kuiva-aineiden kanssa.




Ruokavarastoni ovena toimii Ikeasta joskus vuosia vuosia sitten ostettu verho, sillä oikeaa ovea varastoon ei ole enkä jaksa koko ajan katsella sekalaista kokoelmaa tavaroistani. Verho toimii oikein hyvin. Helppo vetää auki ja yhtä helppo kiinni.




Heti varastohuoneen viereen olen laittanut paikallisen ruokakaapin. Kaapissa on verkosta tehdyt "ikkunat" ja keskellä yksi ovi. Kaappi on minusta ihan suloinen, mutta hurjan epäkäytännöllinen. Yhden oven takia joutuu tavaroita ulos saadakseen poistaa usein ensin muita tavaroita edestä ennen kuin saa hakemansa ulos. Keskellä kaappia pidän eniten tarvitsemiani ruokatarvikkeita. Ylipäätään kaapissa pidän ns. pientä ruokavarastoa. Sieltä löytyy makaronipussit, jauhopussit, sokeripussit, nuudelit, muropaketit, teet, kahvit jne jne....Pusseista sitten lisään erillisen varaston lasi- ym purkkeihin kuiva-aineita , jotka on helppo sitten sieltä ottaa esille, kun laitan ruokaa tai leivon.

Lisäksi kaikki jokapäiväisessä ruuanlaitossa tarvittavat mausteet: pippurimylly, suola, jauhelihamauste, currymauste, soijakastike, osterikastike, kalakastike, etikka, chili, currytahnat jne. pidän ruuanlaittopöydän (pöydällä on siis kaasulevyt) alapuolella olevalla tasolla isossa paikallisessa korissa. Korin päällä pidän vielä harmaata tyynynpäällistä. Korikin toimii ihan hyvin. Itse en tykkää, jos kaikki mahdolliset pullot ovat esillä. Ehkä sellaisenkin tykkäämisajan aika ovi koittaa????

* Tämä postaus sai alun siitä, kun sain pyynnön esitellä ruokatarvikkeitteni säilytysjärjestelmän. Siinäpä se sitten oli. Menettelee tällä hetkellä.

Niina

Jellyjä ja fisuja

Josefin rakastaa syödä jellyjä!!! Koitin etsiä jellyjä tästä kaupungista kissojen ja koirien kanssa syntymäpäiväjuhlia varten, mutta en löytänyt. Onneksi yksi naapureista toi niitä Josefinille lahjaksi. Ja huvittavaa kyllä, juuri naapurikaupasta en mennyt jellyjä etsimään. Ensi kerralla menen.




Jellyt ovat siis kivoja syödä, mutta meillä ne ovat ns. herkkuja ja niitä ei paljon sitten syödäkään. Nyt toki syödään lahjapussia aina hieman tyhjemmäksi joka päivä, mutta sitten tuleekin taas taukoa. Harvoin jellyjä ostan.




Jellyt ovat myös mukavaa puuhaa leikkien puitteissa, kuten kuvista näkyy. Niillä voi puuhastella kaikkea hauskaa!





Tornin teko jellyjen kanssa on myös kokeilemisen arvoista, mutta tutkimukset osoittavat, että jellytorni kaatuu hyvin hyvin nopeasti...

Jellyt!!! Riviin järjesty!!!!

Ja sitten taas pari jellyä suuhun.

********

Illansuussa lähdimme lasten kanssa kalaan, Benjaminin toivomuksesta. Menimme tällä kertaa yhden ravintolan kalalammelle. Pari tuntia vierähti nopeasti, vaikka Oliver olisikin jo monta kertaa halunnut kotiin. Onneksi iPod oli mukana (missä ei olisi...), niin jotenkin siitäkin sitten selvittiin...;)

Josefin ja minä kalastimme siimalla ja leivänpaloilla. Tai siis uitimme leivänpaloja minikaloille. Välillä isommat kalat kävivät makupaloja hakemassa.

Benjamin nautti kalastuksesta. Sai aika monta kalaa, mutta yhtään ei otettu ylös. Liskoillekin on jo kalaa kotona edelliskerroista.
Benjamin kyseli, että olisiko meillä varaa ostaa tällaista kalalampipaikkaa...Hmmm...jos vaikka olisikin, niin ulkomaalaisena emme voi omistaa sellaista omin nimin. Olisipa hienoa asua veden äärellä. Se olisi Benjaminin unelmien täyttymys.

Nyt pienin on juuri saatu unten maille ja isommat odottavat iltalukuhetkeä. Viisikko ja aavikkojuna kutsuu, joten lähden nyt tästä lukemaan.

Moikka kaikille, Niina

Vielä juhlitaan

Tänään Josefin täyttää kolme vuotta! Juhlat on jo juhlittu, koska Jannen piti lähteä kyläreissulle jo maanantaina. Mutta mielessäni juhlin ja muistelen sitä päivää, kun kolmas lapseni syntyi. Kyllä syntymä on ihmeellinen asia. Ja lapset suuri lahja!!!

Juhlatunnelmaa korostaakseni olen vielä pitänyt toista tekemääni lippunauhaa keittiössä roikkumassa. Tuo kivaa pirteyttä huoneeseen.

Paljon onnea rakas tyttöni!

Niina

Tänään

- aamu lähti käyntiin kiina-tori -ja postireissulla
- piirtelyä, pehmoleluleikkejä
- ruuanlaittoa
- lastenohjelmia

- JA TUM: yksi nuori kyläläisemme ajoi moottoripyörällään suoraan parkissa olevan automme takapuskuriin. Ilman kypärää ajanut nuori poika suistui tieltä, kun sateenvarjo meni etupyörän pinnoihin. Ajoi suoraan autoomme ja kolautti päänsä autoon, niin että nyt autossa on iso lommo ja mopon törmäyksen takia takapuskuri pahoilla maalivaurioilla. Siis maalit ihan rutussa ja väriä tuli mopostakin.
Pojalta tuli verta onneksi vain suusta, mutta varmasti sattui. Henkisistä vaurioista puhumattakaan. Paikalle haettiin pojan isoäiti ja lupasin, että asiasta ei koidu suuria ongelmia heille. Kyseessä ei ole varakas perhe, mutta tuskin ihan rutiköyhäkään. Toivoi pääsevänsä 300 thai bathilla. Sehän ei tietenkään kata mitenkään tulevia korjauskustannuksia. Katsotaan nyt, kun Janne palaa kyliltä.
Tapauksella on monta todistajaa ja naapurit olivat heti auttamassa minua. Pieni kylätapahtumahan siitä syntyi. Lupasivat viedä halpaan korjauspaikkaankin. Se tuntui mukavalta.
Harmitti toki auto, mutta myös kolaroinut nuori mies. Ja koko perhe. Voi, mikä häpeä ja nolous! Ja kaikki ihan tyynenä. Mahtavaa itsehillintää sanon minä.

Sattuuhan sitä, mutta kypärä päähän!!!! Sanoinkin naapureille, että onneksi ei ollut ihmisuhreja. Sekin olisi voinut olla mahdollista.

- kolarihetkestä suoraan kalaan, Benjamin halusi mennä tosi paljon. Kävin myös yhdellä torilla kangasostoksilla.
- kalasta suoraan iltaruualle ja iltapuuhiin

Tässäpä tätä päivää, Niina

Torilla 1

Olin lao-ystäväni kanssa kangasostoksilla. Samalla napsin muutaman kuvan.
Ihan silmiä särkee tuo värisekamelska. Jos tulee värinpuutostauti, niin lao-torille vaan. Johan lähtee tauti hetkessä! :)

Niina