torstai 19. marraskuuta 2009

LÄÄKÄRI JA POTILAAT


Kuten olen jo monta kertaa aiemmin maininnut, Jannella riittää tekemistä varsinaisen työn lisäksi monessa muussakin asiassa. Yksi iso asia on lääkärinä toimiminen isolle länsimaalaisyhteisölle sekä monille laoille.
Kerronpa tämänpäiväisen esimerkin, joka on hyvin tyypillinen tapaus.

Janne tuli kotiin toimistolta siinä viiden jälkeen, siis melko aikaisin, kun toimistoaika päättyy klo 16.30. Sen jälkeen Janne lähti hakemaan vaimon toivomuksesta ravintolasta ruokaa (hyi hyi vaimo, kun et ollut tehnyt ruokaa kotona ;)...). Kotona odotimme perheen yhteistä ilta-ateriaa alkavaksi, kun Janne saapuu ruokien kera kotiin ja ilmoittaa lähtevänsä siltä seisomalta sairaalaan. Eräs paikallinen pa stori oli ruuanhakumatkalla soittanut Jannelle ja ilmoittanut joutuneensa kovien kipujen takia sairaalahoitoon. Jannen lähtiessä tiesimme jo heti, että hän tulisi kotiin vasta usean tunnin kuluttua. Janne kutenkin nappasi suuhunsa jotakin ruokaa ja hyppäsi taas skootterin kyytiin ja kohti sairaalaa. Siihen me jäimme sitten muut syömään ateriaamme.

Asiassa on siis kaksi puolta. On mahtavaa saada auttaa ihmisiä ja sitä varten täällä olemmekin. Mutta täällä auttajan on oltava aina valmiina. Kieltäytyminen on melkeinpä mahdotonta, mikäli haluaa pitää ihmissuhteita yllä. Olemmekin todenneet, että kun olemme maassa paikalla, meidän tulee olla joka hetki auttamisvalmiudessa. Ja kun poistumme maasta, olemme kuin tauolla Laosin työympäristöstä. Toki apuahan voi tarvita kuka tahansa missä tahansa, joten valmiudessa kannattaa olla aina, paikasta riippumatta.

Kuva on otettu eräästä projektikylästämme.

Ei kommentteja: