Eläinlääkäri soitti tänään neljän aikaan kysyäkseen voisiko nyt tulla katsomaan kissaa. Eilen ei päässyt enää tulemaan, kun satoi vettä. Asia on nimittäin täällä niin, että jos sataa vettä aika harva viitsii nokkaansa ulos laittaa. Joten selitys oli pätevä;).
Lääkäri putsasi tulehtuneen anturan moneen otteeseen ja laittoi tassun hienoon siniseen pakettiin. Kissa sai myös molempiin kankkuihin piikit. Varsinkin anturan koskettaminen sai kissan lähes raivon valtaan, koska kipu oli suuri. Pidin kissaa kaksin käsin pyyhe käsieni suojana, koska kissa koitti purra mua, koska sattuihan se sörkkiminen. Benjamin samaan aikaan rapsutti kissan takaraivoa lääkärin ohjeiden mukaisesti, jotta kuulemma kissaa ei sattuisi??
Kysyin lääkäriltä, missä hän oli oppinsa saanut. Venäjällä, joskus aikaa sitten ja pitänyt praktiikkaa pari vuotta aikoinaan Itä-Saksassa. Olin sanaton....
Toivotaan, että kissa tokenee ja saa anturansa kuntoon.
Ps. Benjamin totesi lääkärin lähdettyä, että voisi olla ihan kivaa olla eläinlääkäri. Se kyllä kuulostaa äidin ja isän korvaan aivan nappiajatukselta. Mutta kaikki aikanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti