Tänään naapurin yksi mummeli antoi meille itse keittämäänsä mehua. Mehu maistui aivan rusinamehulta ja en voi sanoa nauttineeni kokemuksesta. Mutta pitihän sitä maistaa...
Naapurissa laitettiin tänään iso vesiallas lapsille ja Josefin kun näki moisen, niin oli jo paitaa pois ottamassa. Lapset poskuttelivat altaassa tunnin verran ja hauskaa oli. Josefinkaan ei ollut moksiskaan, kun isommat ruiskuttelivat vettä joka paikkaan ja välillä suoraan vesiletkustakin. Meilläkin on aina välillä iso uima-allas pihalla ja silloin naapurin lapset tulevat meille polskimaan.
Tänään Oliver sai myös toisen sängyn. Vanha sänky purettiin vierassängyn alle ja uusi sänky asetettiin Oliverin huoneeseen. Uudessa sängyssä on se juju, että se on korkea ja alla on tilaa leikeille. Ostimme sängyn muutama vuosi sitten eräältä amerikkalaiselta, mutta se on ollut aika vähällä käytöllä. Nyt Oliver halusi sängyn itselleen. Benjaminkin innostui samalla taas jälleen kerran siirtelemään oman huoneensa huonekalujärjestystä. Benjamin tykkää kovasti laittaa huonettaan ja se onkin yleensä hyvässä järjestyksessä.
Lisäksi vähän täällä jo ajatuksemme ovat siirtyilemässä kohti Suomen lomaa ja kaikkea mitä siihen liittyy. On hauskaa haaveilla ja mietiskellä tulevaa koko perheen voimin. Suomihan ei enää ole meidän lapsille se kotimaa, vaan todellakin vain SE IHANA LOMAPAIKKA MUMMON JA VAARIN LUONA. Lasten ajatukset ja elämä on täällä, joten Suomi on muuttunut kaukaiseksi lomamaaksi. Näin on asia, vaikka kuinka haluaisinkin jotain muuta. Itsellenihän Suomi on se rakas kotimaani, jonne voin aina palata. Mutta minne lapseni palaavat? Eivät he palaa kotimaa-Suomeen, he vain lomailevat siellä. Niin se on.
Tänään asiat pomppailivat minne sattuu. Joskus näin. Hyvää alkavaa viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti