MUISTIINPANOJA VIIME VUODELTA

Löysin tänään koneeltani vuoden takaisen kirjoituksen. Ajattelin laittaa sen tännekin muistiin ja muidenkin luettavaksi. Näin olen siis kirjoitellut ajatuksiani 17.5.2008.


"Pian kolme vuotta Laosin Luang Prabangissa on vierähtänyt. Ja nopeaa aika on kulunutkin, ainakin näin jälkeen päin katsottuna. Viime aikoina olen mietistellyt menneitä aikoja paljon. Mitä kaikkea olemme kokeneet ja mitä ilman olisimme jäänet, jos emme olisi tänne muuttaneet.

Olemme päässeet tarkastelemaan erilaista kulttuuria, sen monia kasvoja. Joskus se on huvittanut, joskus hermostuttanut ja joskus olemme puolustaneet sitä jollekin toiselle, joka on sitä arvostellut. Olemme päässeet hieman pintaakin syvemmälle, uskaltaisin sanoa. Olemme oppineet näkemään syitä ja seurauksia tässä kuttuurissa. Mutta toden totta, vaikka asuisimme täällä elämämme loppuun saakka, olisimme aina ulkomaalaisia, falangeja.

Totta tosiaan jotain tästä kulttuurista on tarttunut meihinkin, tai ainakin osaamme ulkoisesti edes jotenkin käyttäytyä täällä. Laosilainen ei juurikaan kerro sanoin, kuinka pitäisi käyttäytyä. (Hui, mitä kaikkia kulttuurivirheitä olemmekaan tehneet ja meille ei ole niistä kerrottu...niitä täytyy olla paljon. Ja vaikka pyytäisimme laoa kertomaan virheistämme, he vain nauraisivat ja eivät sanoisi juurikaan mitään. Pitää siis vain tarkaavaisesti seurata, miten muut tekevät. Tekojen taustat jäävät monesti hämärän peittoon, mutta pikku hiljaa tekojen syytkin ovat alkaneet valjeta.)

Vauvoille ei juurikaan puhuta, mistä olin alussa aika hämilläni. Olin harmissani, kuinka paljon enemmän vauvat olisivat voineet oppia, jos heille puhuttaisiin. Nyt katson tämän olevan heidän oma tapansa, jolla he kasvattavat lasta omaan kulttuuriinsa, enkä enää harmistu moisesta. Laot siis katsovat, mitä muut tekevät ja ottavat siitä mallia.

Muutenkin ole päässyt seuraamaan aivan toisenlaista maailmaa kuin kahtena ensimmäisenä vuonna. Nyt kotona vauvan kanssa ollessani, olen oppinut yhtä jos toista laosilaisten vauvojen maailmasta.

- Tytöille laitetaan korvarenkaat 1-2 viikon ikäisenä.

- Kultainen kaulakoru sekä kultainen käsikoru ovat tyttövauvojen vakiovarustusta.

- Tyttövauvojen nännejä puristellaan ja hierotaan kovasti ensimmäisen kuukauden aikana, jotta tytölle kasvaisi isommat rinnat. (Laosilaisilla on kuulemma apulaiseni mukaan taipumusta pienirintaisuuteen.)

- Vauvojen silmien edessä taputellaan käsiä, niin että vauva katsoisi (ja kuulisi äänen )taputtajaan päin.

- Joka kerta, kun vauva kokeilee jotain suullaan, lao sanoo: kutittaa hampaita (tämä on oma vapaa suomennokseni).

- Vauvoja kannetaan sylissä lähes koko ajan. Sylittäjiä löytyy, koska kaikki täällä rakastavat pieniä vauvoja, niin tyttöjä kuin poikiakin.

- On erikoista, jos joku lao ei halua ottaa vauvaa syliin (yleensä vauva vain otetaan käsistä). Jos ei ole syliinottajaksi, niin ainakin vauvaa on tultava ihailemaan.

- Ainakin ensimmäisen vuoden ajan vauvat nukkuvat äidin ja isän kanssa.

- Rintaruokitut laovauvat ovat harvassa ainakin kaupungissa. Pullo on todella tuttu näky vauvojen suussa.

- Vauva ei saa nähdä peilikuvaansa, ennen kuin hän on saanut ensimmäisen hampaansa.

- Vauvoille aletaan antamaan tahmariisiä 6kk iässä.

- Vauvoille (ja isommillekin lapsille) annetaan vain vähän lihaa, koska liika lihansaanti estää kasvun.

- Mikäli vauva itkee, lao tekee kaikkensa saadakseen vauvan tyyntymään mahdollisimman nopeasti (Toki suomalainenkin tekee näin, mutta tässä on erona se, että laolle itku merkitsee paljon enemmän kuin suomalaiselle. Täällä nauru on parempi)."