HAUSKAA VAPPUA!

Kevät onkin kulunut näinkin pitkälle, että vappujuhlat ovat jälleen ovella. Meillä täällä ei pahemmin juhlita, mutta yleinen vapaapäivä huomenna kuitenkin on. Janne menee tosin toimistolle töihin ja pojilla on tavalliseen tapaan koulua. Tänään illalla meillä siis normaalit arkirutiinit.
Mutta ainakin sinne Suomen maalle oikein kivaa vappua! Kohtuudella simaa ja munkkeja!

MUSTAN KISSAN TANNO JA MUUTA MUKAVAA

Viime viikkoina kodissamme on kuulunut seuraavia laulunsäkeitä.

- Tanno, tanno, tanno, tanno, iki-iki on! (Mustan kissan tango, tango, tango, se ikioma on!)
- Tuiki, tuiki tättööneen.....kasseeleen.
- Hämähämähäkkiii.....

Ja Josefinin omakeksimä laulu sanoineen sävelmineen:
- Poika poika tyttööö, tyttö tyttö poikaaaaaa.

Ja kaikki tämä kirjaimellisesti musiikkia korville;)!

RAUHAA

Kello oli seitsemän illalla, kun lähdin vielä Josefinin kanssa pihalle kissoja katsomaan. Oven aukaistuani vastaan tuulahti ihana iltalämpö ja heinäsirkkojen valtaisa konsertti. Ulkona oli pitkästä aikaa todella hiljaista. Astelimme kadun toiselle puolelle kissat sylissämme (meillä on kaksi kissaa) ja asetuimme likaiselle katukivetykselle istumaan. Mitään katuvalojahan täällä meidän kulmilla ei ole (asumme pääkadun varrella), joten istuimme siinä hiljaisuudessa (paitsi sirkkasoittokunta piti ääntä) hyvin pimeässä. Josefin puuhaili kissojen kanssa ja sitten se tapahtui. Yhtäkkiä tunsin todella vahvasti Pyhän Hengen läsnäolon. Aivan kuin tuota rauhan henkeä olisi ollut koko katuosuutemme täynnä. Katselin tarkkaavaisesti ympärilleni ja tunsin suurta kiitollisuutta. Sydämeni alkoi riemuita siitä, että juuri me saamme olla nyt täällä. Mikä etuoikeus!

PÄIVÄN MIETTEET TOSI TIIVIISTI

- Ihmissuhteet ovat herkkää aluetta.
- Minulla on ihanat ihanat lapset!!
- Josefinin kielenkehitys on ottanut aimoaskelia eteen päin niin suomen kuin laon kielessäkin.
- Jaahas...mitä ruokaa taas laittaisi.
- Mielenkiintoinen keskustelu naapureiden kanssa siitä, missä henkiä on näkynyt ja missä ei. Ja miksi meillä talossamme ei ole kuin Pyhä Henki...
- Mulla on hyvä apulainen.
- Suomeen pitää ostaa ainakin yhtä kanamaustetta ja Holy Basil-maustetta ruuanlaittoa varten.

Että sellasta.

BUDDHAN PESUPÄIVÄT OHI

Viimeinen viikko on vierähtänyt paikallisen tärkeän Buddha-patsaan pesuseremonioita kuunnellen ja katsellen. Viereinen temppelialue on ollut todella vilkkaassa käytössä, kun jokaisesta kaupungin perheestä ainakin joku on käynyt pesemässä Buddha-patsasta asianmukaisin menoin. Vilinää ja vilskettä on riittänyt yömyöhään saakka, vaikka tavallisesti laot ovatkin rauhallista väkeä. Käydessämme temppelialueella yhtenä iltana olin aika yllättynyt moisesta menosta. Paikalla oli seremonioitten lisäksi oikea markkinahumu. Pesupaikan ympärillä myytiin ruokaa, virvokkeita, herkkuja...Oli tikanheittokilpaa ja muita paikallisia huvituksia. No, ainakin oli hyvät bisnesmahdollisuudet.
Täytyy taas kerran todeta, kuinka surullista on nähdä laojen suuri vaiva onnenetsintään, vaikka todellista onnea he eivät saa, vaikka veisivät kuinka suuret temppeliuhrit.

KYLÄLLISIÄ

Viime lauantaina meille saapui vieraita Laosin Savannakhetista, kun Joensuut (Jannen pikkuserkun perhe) tulivat työn merkeissä tänne Luang Prabangiin. Samalla lennolla saapui lisää Savannakhetin suomalaisväkeä yhteiseen palaveriimme. Sunnuntaina aloitimme yhteiset palaverit ja tänään saimme kiireisen paperin valmiiksi Fidan toimistolle lähetettäväksi. Kova urakka siinä oli, mutta työ eteni määrätietoisesti ja sutjakkaasti. Loppuviikko hurahtaa toimistolla tiimiläisten kanssa sekä kyläreissulla. Lauantaina sitten viimeisetkin vieraat lähtevät kotimatkalle. Aika yhdessä on ollut antoisaa!!!
Pojat ovat myös nauttineet ajasta Henrin kanssa ja pojilla on ollut tosi mukavaa yhdessä!!

UUSIA NAAPUREITA

Kaksi kuukautta sitten vastapäiset laonaapurimme muuttivat suurempaan asuntoon toiseen kylään. Eilen sitten uudet asukkaat saapuivat paikan päälle. Länsimaalainen vanhempi pariskunta tutustui vuokraisäntiin (jotka asuvat naapurissa) rupatellen ja samalla taloa tarkastellen.
Tänään uudet naapurimme ovat siivonneet taloaan oikein urakalla. Voi raukkoja, kun pakertavat tässä helteessä. Olen meinannut mennä jo monta kertaa mennä kysymään tarvitsevatko he apulaista itselleen. Voin kuvitella, kuinka vuokraisännät kummastelevat, kuinka uudet vuokralaiset uurastavat itse eikä apulainen. Any way, saapa nähdä millaista väkeä ovat. Naapurustossa onkin nyt kova säpinä, kun tulee uutta porukkaa. Olemme säpinässä mukana.;)

KUUMAT KELIT

Viimeiset kaksi viikkoa täällä ovat olleet kuumat. Mittari hipoo joka päivä 40 astetta ja paikallaanolossakin hikipisarat virtaavat. Mutta arvatkaapa mitä? Taitaa osa tietääkin, että en kärsi sitten ollenkaan. Päinvastoin, nautin tästä lämmöstä ja imenkin sitä taas joka soluuni talteen kylmempiä päiviä varten. Olo on hikinen ja vaatteet märkiä, mutta ei haittaa! Suihkuun pääsee ja uusia vaatteita päälle ja sitten taas hikoillaan! Ihanaa!!!

LOMAT LOMAILTU

Tämä viikko perheen kesken meni tosi nopsaan. Suuren osan huomiosta vei lao uusi vuosi ja oikein muuta emme sitten tehneetkään kuin seurasimme laolaisten juhlintaa. Toki juhlimme Benjaminia, nukuimme pitkään vuoroillamme, söimme hyvin ja paljon sekä vain oleilimme. Oliver ja Janne innostuivat kokoamaan palapelejä ja olohuoneen iso ruokapöytä onkin nyt toiminut palapelikenttänä.
Josefin oli lomalla sairaana - kuumeflunssa on edelleen vaivana. Mutta paranemaan päin jo....
Itselläni oli monta projektia suunnitelmissa toteuttaa tässä loman aikana, mutta en saanut kuin muutaman valmiiksi. Maalasin yhden ison matalan penkin valkoiseksi, lisäksi yhden ronttinkituolin myös ja joitakin koreja sai valkoisen kuorrutuksen päälleen. Ompeluprojektit saavat vielä odottaa, mutta onhan tässä aikaa...

Huomenna Janne aloittaa jälleen työt palaveeraamalla muutamien tiimiläisten kanssa. Ja sunnuntaina aloitamme viikon kestävät laostrategiasuunnittelupäivät täällä meillä. Savannakhetin laosuomalaiset tulevat huomenna Luang Prapangiin näille päiville.

Eli lomat lomailtu!

LAO UUSI VUOSI

Uudet vuodet on taas tältä vuodelta juhlittu. Oli aika raskas viikko, sillä asumme aivan pääjuhlintapaikalla - Laosin tärkeimmän temppelin luona uhraaminen tuntuu olevan edelleen hyvin tärkeä hetki näin uutenakin vuotena, niin laosilaisille kuin niin monille thaituristeillekin..... näkyipä lisäsurukseni länsimaalaisiakin uhraajia. Niin paljon vaivaa ja pelkoa...ja ensi vuonna taas uhrauspaikalle. Ei anna henget rauhaa.

Olimme siis koko lao uuden vuoden kotosalla ja saimme nähdä ja kokea uutta vuotta jälleen livenä paikanpäällä. Juhlintaan kuuluu myös vedenheitto ja siihen mekin osallistuimme ihan hauskanpidon vuoksi. Täällä vedenheittoon osallistuu niin lapset kuin aikuisetkin ja hurjia vesisotia käytiin kymmenien ja taas kymmenien eri joukkojen kanssa. (Kumpa osaisin jo pienentää kuvia tällä uudella koneella, niin voisin laittaa kivoja kuvia vesisodistamme.) Erityisesti Benjamin ja Janne olivat vesisotatantereella ja voin sanoa ettei kukaan säilynyt kuivana. Hauskaakin meillä siis on ollut!

Kuitenkin kaiken hauskuudenkin keskellä koimme aikamoista voimien myllerrystä, sillä juhlahan on kuitenkin buddhalainen ja sen vaikutukset ovat moninaiset. Onneksi saamme olla voittajan puolella ja nauttia vapaudesta!

Olkoon tämä uusi lao uusi vuosi niin meille kuin laoillekin siunattu!

Hyvää viikonloppua kaikille!

MUISTIINPANOJA VIIME VUODELTA

Löysin tänään koneeltani vuoden takaisen kirjoituksen. Ajattelin laittaa sen tännekin muistiin ja muidenkin luettavaksi. Näin olen siis kirjoitellut ajatuksiani 17.5.2008.


"Pian kolme vuotta Laosin Luang Prabangissa on vierähtänyt. Ja nopeaa aika on kulunutkin, ainakin näin jälkeen päin katsottuna. Viime aikoina olen mietistellyt menneitä aikoja paljon. Mitä kaikkea olemme kokeneet ja mitä ilman olisimme jäänet, jos emme olisi tänne muuttaneet.

Olemme päässeet tarkastelemaan erilaista kulttuuria, sen monia kasvoja. Joskus se on huvittanut, joskus hermostuttanut ja joskus olemme puolustaneet sitä jollekin toiselle, joka on sitä arvostellut. Olemme päässeet hieman pintaakin syvemmälle, uskaltaisin sanoa. Olemme oppineet näkemään syitä ja seurauksia tässä kuttuurissa. Mutta toden totta, vaikka asuisimme täällä elämämme loppuun saakka, olisimme aina ulkomaalaisia, falangeja.

Totta tosiaan jotain tästä kulttuurista on tarttunut meihinkin, tai ainakin osaamme ulkoisesti edes jotenkin käyttäytyä täällä. Laosilainen ei juurikaan kerro sanoin, kuinka pitäisi käyttäytyä. (Hui, mitä kaikkia kulttuurivirheitä olemmekaan tehneet ja meille ei ole niistä kerrottu...niitä täytyy olla paljon. Ja vaikka pyytäisimme laoa kertomaan virheistämme, he vain nauraisivat ja eivät sanoisi juurikaan mitään. Pitää siis vain tarkaavaisesti seurata, miten muut tekevät. Tekojen taustat jäävät monesti hämärän peittoon, mutta pikku hiljaa tekojen syytkin ovat alkaneet valjeta.)

Vauvoille ei juurikaan puhuta, mistä olin alussa aika hämilläni. Olin harmissani, kuinka paljon enemmän vauvat olisivat voineet oppia, jos heille puhuttaisiin. Nyt katson tämän olevan heidän oma tapansa, jolla he kasvattavat lasta omaan kulttuuriinsa, enkä enää harmistu moisesta. Laot siis katsovat, mitä muut tekevät ja ottavat siitä mallia.

Muutenkin ole päässyt seuraamaan aivan toisenlaista maailmaa kuin kahtena ensimmäisenä vuonna. Nyt kotona vauvan kanssa ollessani, olen oppinut yhtä jos toista laosilaisten vauvojen maailmasta.

- Tytöille laitetaan korvarenkaat 1-2 viikon ikäisenä.

- Kultainen kaulakoru sekä kultainen käsikoru ovat tyttövauvojen vakiovarustusta.

- Tyttövauvojen nännejä puristellaan ja hierotaan kovasti ensimmäisen kuukauden aikana, jotta tytölle kasvaisi isommat rinnat. (Laosilaisilla on kuulemma apulaiseni mukaan taipumusta pienirintaisuuteen.)

- Vauvojen silmien edessä taputellaan käsiä, niin että vauva katsoisi (ja kuulisi äänen )taputtajaan päin.

- Joka kerta, kun vauva kokeilee jotain suullaan, lao sanoo: kutittaa hampaita (tämä on oma vapaa suomennokseni).

- Vauvoja kannetaan sylissä lähes koko ajan. Sylittäjiä löytyy, koska kaikki täällä rakastavat pieniä vauvoja, niin tyttöjä kuin poikiakin.

- On erikoista, jos joku lao ei halua ottaa vauvaa syliin (yleensä vauva vain otetaan käsistä). Jos ei ole syliinottajaksi, niin ainakin vauvaa on tultava ihailemaan.

- Ainakin ensimmäisen vuoden ajan vauvat nukkuvat äidin ja isän kanssa.

- Rintaruokitut laovauvat ovat harvassa ainakin kaupungissa. Pullo on todella tuttu näky vauvojen suussa.

- Vauva ei saa nähdä peilikuvaansa, ennen kuin hän on saanut ensimmäisen hampaansa.

- Vauvoille aletaan antamaan tahmariisiä 6kk iässä.

- Vauvoille (ja isommillekin lapsille) annetaan vain vähän lihaa, koska liika lihansaanti estää kasvun.

- Mikäli vauva itkee, lao tekee kaikkensa saadakseen vauvan tyyntymään mahdollisimman nopeasti (Toki suomalainenkin tekee näin, mutta tässä on erona se, että laolle itku merkitsee paljon enemmän kuin suomalaiselle. Täällä nauru on parempi)."

PIENI ISO POIKA

Kuva on kesältä 2003, jolloin olimme työharjoittelussa Thaimaassa. Katson kuvaa, jossa Benjamin on juuri kalastanut kymppikiloisen. Tuoko pieni kuusi vuotias poika on tänään täyttänyt jo 12 vuotta!!!! Juurihan Benjamin oli ihan pieni suloinen vauva, jota vapisevin sydämin hoidin parhaani mukaan. Miten aika voikin kulua näin nopeaa? Kuinka monia asioita on mahtunut elämääsi. Tänään juhlimme sinua, sinä helläsydäminen seikkailija!
ONNEA VIELÄ KERRAN RAKAS BENJAMIN! OLET VALLOITTAVA PERSOONA!!

PÄIVÄ KERRALLAAN

Aamulla tytön kanssa aamupalan kautta ulos moikkaamaan naapureita. Kipaisu autolla postiin ja korikauppaan uusien hyllyjen ostoon. Kotiin ruuanlaittoon ja sitten tytön nukutusta päiväunille. Isommalla pojalla tylsää, joten käväistiin torilla sillä aikaa, kun tyttö nukkui. (Apulainen oli kotona vahtimassa lasta.) Otettiin naapuritkin kyytiin torille mukaan. Torireissun jälkeen taas ruuanlaittoa ja lapsien kanssa puuhailua. Iltapuuhat ja lasten nukuttamiset. Siinäpä meikäläisen päiväohjelmaa tänään - noin suurinpiirtein.;)Oli kiva päivä!

POJILLA LOMAVIIKOT

Jihuu, pojilla on kaksi viikkoa lomaa! Tämä ja ensi viikko aikaa tehdä muutakin kuin koulua. Pojat ovat katselleet ohjelmia, pelanneet, lukeneet Akkareita, vesipyssyilleet ulkona moneen kertaan (märkiä vaatteita, märkiä poikia, märkiä äitejä ja isia ja pikkusiskoja, märkiä naapureita ja märkiä turisteja...kaikki saaneet osansa vedestä). Ensi viikolla on Lao uusi vuosi ja silloin on tapana kastella muita vedellä, tämä on siunaustoivotus.
Ensi viikolla Jannekin pitää vähän lomaa, joten saamme koko perhe olla yhdessä. Olemme ihan kotosalla, sillä Lao uutena vuotena "kaikki" tulee Luang Prabangiin, joten miksipä mekään minnekään lähtemään.;).

KIRJANPITOKOULUTUSTA

Kärsivällisyyttä tarvitaan mm. tälläkin viikolla, kun Janne opettaa yhtä toimistotyöntekijäämme Hansa-kirjanpidon saloihin. Opetettava on kyllä opiskellut kirjanpitoa, mutta ajattelutapojen erilaisuus tuo omat haasteensa. Onneksi Janne on kärsivällistä luonteenlaatua, joten eiköhän tulosta synny pikku hiljaa.
Tämä kirjanpitokoulutus on tosi tärkeä siitäkin syystä, että olemme menossa Suomeen kesäksi ja olisi tosi hyvä, jos täällä asiat rullaisivat edes pikkuisen eteen päin. Ettei sitten tarvitse kaikkea tehdä jälkikäteen kovalla vauhdilla.

VIRKISTÄVIÄ SATEITA

Todella pitkän kuivan kauden jälkeen olemme saaneet sateita. Se on tuntunut tosi ihanalta, kun ilma on puhdistunut mm. moniviikkoisten kaskeamisten jälkeen. Kaskeaminen on täällä kiellettyä, mutta silti se on täällä helppo tapa saada uutta kasvualustaa riisille. Kaskeamissavun ja -tuhkan hengittäminen saa aikaan ainakin mulla kovia yskäkohtauksia ja silmien kutiamista. Mutta onneksi tuo aika on taas tältä vuodelta ohi...ensi vuotta odotellessa.