RAUHAA

Kello oli seitsemän illalla, kun lähdin vielä Josefinin kanssa pihalle kissoja katsomaan. Oven aukaistuani vastaan tuulahti ihana iltalämpö ja heinäsirkkojen valtaisa konsertti. Ulkona oli pitkästä aikaa todella hiljaista. Astelimme kadun toiselle puolelle kissat sylissämme (meillä on kaksi kissaa) ja asetuimme likaiselle katukivetykselle istumaan. Mitään katuvalojahan täällä meidän kulmilla ei ole (asumme pääkadun varrella), joten istuimme siinä hiljaisuudessa (paitsi sirkkasoittokunta piti ääntä) hyvin pimeässä. Josefin puuhaili kissojen kanssa ja sitten se tapahtui. Yhtäkkiä tunsin todella vahvasti Pyhän Hengen läsnäolon. Aivan kuin tuota rauhan henkeä olisi ollut koko katuosuutemme täynnä. Katselin tarkkaavaisesti ympärilleni ja tunsin suurta kiitollisuutta. Sydämeni alkoi riemuita siitä, että juuri me saamme olla nyt täällä. Mikä etuoikeus!