Meidän naapurissa (meidän talon seinästä mitattuna kahden metrin päässä) rakennetaan taloa, josta aikanaan tulee ns. parempitasoinen guesthouse. Talon rakennus aloitettiin viime vuoden marraskuun ensimmäinen päivä. Siitä lähtien lähes joka päivä meille kuuluu jos minkämoisia kolinoita ja kalinoita tai suhinoita ja kirskunoita. Täällä tiettyjä töitä voidaan tehdä joka päivä ja talon rakennus näyttää kuuluvan siihen. Eli joka päivä sunnuntait lukien ( paitsi tiettyinä lao-juhlapyhinä) talon rakennus etenee. Etenee, etenee, mutta melko verkkaisesti. Taloa nimittäin rakennetaan käsipelillä ihan joka vaiheessa, joten työtä tuntuu riittävän.
Talon rakennuttaja käy välillä katsomassa, kuinka hommat sujuvat raksalla (=tekeekö siellä kukaan hommia) ja välillä meille kertoilee, koska talon pitäisi olla valmis. Viime vuonna siinä joulukuun aikoihin raksapomo sanoi, että talo valmistuu lao-uutena vuotena (eli tämän vuoden huhtikuussa). Minua alkoi kyllä naurattamaan, sillä tuohan oli mitä loistavin tapa sanoa talon valmistushetki. Talohan voi valmistua uudeksi vuodeksi, mutta MINÄ VUONNA. Ei ainakaan tänä uutena vuotena talo ollut valmis. Katsotaan sitten ensi vuotta.
Siihen saakka kuuntelemme naulojen vasarointia, lautojen sirkkelöintiä, betonimyllyn pyörintää, hiomakoneen ah, niin korviaraastavaa ääntä ja kaikkia niitä muitakin ÄÄNEKKÄITÄ ääniä.
Jos jotain positiivista tästä voidaan keksiä, niin olen ainakin päässyt tiiviisti seuraamaan, kuinka talonrakennus sujuu käsipelillä ( eli siihen hommaan en ryhtyisi ;)), tai että pienet metelit eivät enää meitä häiritse. Itse asiassa pysähdyn aina kuuntelemaan, jos on ihan hiljaista...se nimittäin tuntuu niin oudolta. ;)
Mukavat keskiviikot kaikille!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti