Ajatusten virtaa..

Viimeiset joulukuun viikot ovat menoillaan ja ajatukset risteilevät suuntaan jos toiseenkin. Toisaalta jokapäiväiset askareet pitävät tiukasti tässä hetkessä ja toisaalta joulun pyhät jo häämöttävät mielessä.
Olen suunnattomasti iloinnut ja nauttinut tästä vuodesta. Tähän vuoteen on mahtunut paljon uutta ja paljon uuden alkuja. Asioita on loksahdellut paikoilleen kuin itsestään ja joidenkin palojen kohdalla on joutunut etsimällä etsiä oikeaa paikkaa. Mikään pala ei kuitenkaan ole ollut sattuman varassa, vaan juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Uusi vuosi on pian käsillä ja perheemme kohdalla se tuo uusia haasteita. Luottavaisin ja turvallisin mielin olemme suuntaamassa ajatuksiamme uuteen vuoteen ja moniin elämän uusiin tilanteisiin. Onneksi matkanjohtajana on maailman kaikkeuden luoja, niin voi olla varma, että tapahtuipa mitä tahansa, mitään ei tapahdu hänen sallimattaan.

Koska vanhan ja uuden vuoden vaihde on perinteisesti menneen ja tulevan ajan pohdintaa, olenkin tässä pikku hiljaa lopettamassa reilu kolme vuotta sitten aloittamaani blogi-harrastustani. Vaikka tämä on todella mukavaa ja sosiaalistakin, jotenkin alkaa tuntua siltä, että jonkin ajan kuluttua on aika lopettaa. Ehkä joskus koittaa toinen aika, jolloin tämä foorumi saa minut jälleen valtaansa? Mielelläni seuraan suurta blogi-määrää, joista saan valtavasti inspiraatiota ja jopa vertaistukea, joten blogimaailman ulkopuolelle en ole jäämässä kokonaan.

Nyt virittäydyn joulun tunnelmiin valmistelemalla lisää joulukuun juhlia niin paikallisille kuin länsimaalaisillekin. Vipinää riittää, mutta rennolla otteella ja vähäeleisillä puitteillakin saa paljon iloa aikaan. Yhdessäolo ja Vapahtajan syntymä saakoon korostua taas tänä joulun aikana!!

Stressivapaita joulunodotushetkiä!
Niina

Adventtiaikaan

Kuva: Caroline Zoob

Siunattua adventtiaikaa!

Minun isäni on täydellinen!

Minun isäni toivoi minua jo kauan ennen syntymääni.
Hän teki minusta rakkaan tyttärensä.
Hän on luvannut olla kanssani joka päivä.
Hän ei ole koskaan pettänyt lupauksiaan.
Hän rakastaa minua ehdoitta.
Hänellä on aina aikaa keskustella kanssani.
Hän jaksaa kuunnella minua ihan joka hetki.
Hän tietää minusta kaiken.
Hän haluaa aina minun parastani.
Hän on täydellinen lohduttaja.
Hän saa minut laulamaan ja tanssimaan.
Hän seuraa jokaista askeltani.
Hän on todella kiinnostunut minusta.
Hän ei ole koskaan haukkunut tai uhkaillut minua.
Hän ei ole koskaan jättänyt minua yksin.
Hän tietää, miten minua voi parhaiten rohkaista ja tukea.
Hän ei hylkää minua koskaan.
Hän ymmärtää minua parhaiten.
Hän on luvannut viedä minut paratiisiin.
Hän on luvannut olla kanssani ikuisesti.
Hän on täydellinen Isä!!!

Niina

"Työnnän pullat uunihin...

Photo: Min lilla veranda

...vedän valmiit takaisin, näen piipusta, kun savu kohoaaaa...."

Tänään tuli sitten leivottua korvapuusteja ja suklaa-kuivakakkua. Josefin oli aputyttönä tarkistamassa taikinan makua ja kaulimassa omaa taikinapalastaan.
Maukkaat ja hyvät pullat tuli!!

En ole itse ollut kameran kanssa pullista kuvia ottamassa, vaan olen lainannut kuvan iki-ihanasta blogista Min lilla veranda.

Niina

Joulun odotusta...

Kuva: Maileg

Joko teillä odotellaan joulua? Meillä ainakin...joulun odotukseen liittyy niin paljon erilaisia tapahtumia, valmisteluja sekä muistoja, että olen aivan hulluna jouluun. Täällä on ainakin jo joulujuhlien sekä joulukuun tapahtumien valmistelut ja odotus alkanut. Joulukuussa viimeistään alkaa täällä hippulat vinkua, kun touhua ja tohinaa riittää. Kotona olen aloittanut jo kodin koristelemisen adventtiaikaa sekä joulua varten. Joulukuu tosiaan tulee olemaan niin puuhakasta aikaa, että haluan nyt kaikessa rauhassa laittaa kodin valmiiksi, ettei sitten kiireessä tarvitse häsätä. Aika hyvältä jo näyttää...joitan asioita on vielä itse valmistettava ja luonnossa pitäisi käydä etsimässä oksia koristelua varten. Leipomisia aloittelen huomenna ihan urakalla...Tonttulakkiakin on jo kokeiltu Josefinin kanssa ja samalla otettu kunnon tonttutanssit musiikin tahtiin...:)

Niina

Mikä mättää?

Elämä on ollut ihanaa kuin jäätelö kuumalla kelillä. Olemme voineet kaikenkaikkiaan hyvin.

Se, mikä mättää on, se, että tätä blogia ei ole päivitetty aikoihin. Se taas johtuu siitä, että oman koneeni ruutu on rikki ja kuvia ei näe kunnolla vihreän ruutukerroksen läpi. Nyt otin pienen hetken Jannen koneen äärellä ja nappasin vanhan kuvan Josefinista tänne. Jos vain tuo koneeni olisi kuvien katselukunnossa, niin blogiakin olisi kiva tehdä. Miljoona tsiljoonaa juttua on ehtinyt tapahtua näinä hiljaiselon aikoina. Ei auta kuin odotella...

Voikaa hyvin!

Niina

Kätsy kärpäslätkä...

Vaikka kesämuistelokuvat -ja jutut odottavat edelleenkin tänne pääsyään, näitä päivän polttavia juttuja täytyy joskus tänne lisäillä.

Viime päivinä ilma on ollut suorastaan ihana. Ilma on hiukan viilennyt sateiden takia ja siksi ulkona oleminenkin on todella miellyttävää. Silti ollaan ihan Suomen huippuhellelukemissa, mutta kun täällä tottuu kuumaaan, niin vähäinenkin lämmönlasku tuntuu viileältä. Koska keskipäivän varjossa on jo siedettävä lämpötila, olen viime päivinä kattanut lounasta ulos. Meillä on kiva ulkoruokailupaikka, joka on aika varjossa, koska puut ovat kasvaneet viimeisten kolmen vuoden aikana juuri sopivasti pöydän varjoksi. Lisävarjoa saadaan viisi vuotta sitten ostetusta päivänvarjosta. Minä todella nautin ulkona syömisestä...kattaminenkin on paljon hauskempaa, kun ulkoilmassa valoa piisaa ja pöytäliina, servetit ja astioiden sävyt pääsevät oikeuksiinsa...ja toki ruokakin näyttää ja maistuu paljon paremmalta ulkona.

Aina ulkona syödessä kärpäsetkin innostuvat ruuistamme ja juomistamme. Niitä saakin sitten olla jatkuvasti huiskimassa ruokien päältä...tosin ei sitäkään koko ajan jaksa eikä viitsi välittää. Tänään sitten Benjamin keksi aivan loistavan kärpäslätkän. Benjamin haki kameleontin ja asetti sen kärpäsen lähettyville ja niin lähti kärpänen mangopalan päältä ja meloonipalan, spaghetin, juomalasin ja muidenkin päältä. Monta monta kärpästä sujahti nopeakielisen kameleontin suuhun ja todella siististi. Itse asiassa joka kodissa pitäisikin olla oma kameleontti. Totesinkin syödessämme, että mummollekin pitäisi saada tuollainen eläin keittiöön niiden kammottavien kärpästeippien ;) sijaan. Taidetaan tuoda mummolle ensi kesänä tuliaisia...hahaa.

Sitten kävi mielessä jälkeen päin, että onneksi meillä ei ollut tänään ketään sellaista vierasta ruokailemassa, joka olisi menettänyt ruokahalunsa katsoessaan kameleontin pitkää ja tahmaista kieltä...:)

Käykää ihmeessä katsomassa Benjaminin blogista kuvia kameleontista. Benjaminin blogiin pääset tästä tai sivussa olevasta linkistä. Jättääkää myös kommentteja, se kannustaa nuorta miestä uusiin blogijuttuihin.

Perjantaiterkuin, Niina

Viime aikoina...

...olen huomannut olevani hurjan työteliäs. Kaikenlaista puuhaa ja tekemistä on riittänyt. On ollut ilo huomata, kuinka monella eri tavalla voin palvella Jumalaani ja lähimmäisiäni. Oikeastaan koen palaavani juurilleni eli sellaisten asioiden pariin, joissa olen suhteellisen taitava ja osaava tai ainakin kiinnostunut; asioiden pariin, jotka tuntuvat omilta ja joiden parissa viihdyn.

Tänään minulla oli yksi sellaisista päivistä. Olin luvannut auttaa lao-ystävääni leipomaan herkkuja hänen syntymäpäiväjuhliinsa. Ystäväni ei ole mikään leipoja, mikä johtuu vain siitä, että tässä kulttuurissa leipominen ja jauhojen kanssa pelaaminen ei ole millään tavoin tavallista. Jos jälkiruokaa on tarjolla, niin yleensä se on hedelmiä. Ystäväni on kuitenkin hyvä ruuanlaittaja ja siksipä me hiukan jaoimme taakkaa. Toinen teki ruuat ja toinen herkut.

Koska kysymyksessä oli syntymäpäivät ja vieläpä sellaiset joihin tulisi paljon ulkomaalaisia, ajattelin, että täytyy varmaan koittaa tehdä jotain kaunista ja hyvää. Suoraan sanottuna pientä paineen poikastakin oli...Päätin kokeilla kinuski-vanilja-täytekakkua sekä murotaikinapikkuleipiä kuorruteella ja nonparelleilla. Jossain vaiheessa päivää ystäväni soitti minulle, että voisinko tehdä myös niitä ihania mokkapaloja. No, niinpä sitten niitäkin...apulaisen lähetin siinä vaiheessa kauppalapun (apulaiseni ei osaa lukea eikä kirjoittaa, joten kaupassa lukevat ostoslistani) kanssa kauppaan, jotta minun ei tarvinnut keskeyttää leipomisia.

Josefinin kanssa leipomispuuhat sujuvat oikein mukavasti. Tyttö rakastaa auttaa (niin kuin yleensä lapset tykkäävät, jos annetaan auttaa) aineiden kaatamisessa ja mittaamisessa kulhoon ja taikinoiden esimaistelussakin...Pikkuleipien leipominen tuntuu olevan lapsien kuin lapsien pravuuri tai ainakin minun lasten. Niin pojat pienenä ollessaan kuin nyt Josefinkin nauttivat taikinan kaulimisesta ja muoteilla painamisesta. Ja jokaista muottia pitää kokeilla ainakin yksi kerta ja tottakai aivan keskelle kaulittua taikinaa. Olen piparimuottifani, joten meillä on todella monta piparimuottia...oli pakko jättää osa piiloon...muuten olisi mennyt ikä ja terveys jokaisen muotin kokeilussa. Mutta kettu, etana, pupu, kissa, karhu, hirvi, hattivatti, muumipeikko ja sydän piti ainakin saada kokeilla...

Täytekakkukin onnistui ja siitä tuli kuin tulikin kaunis ja tyylikäs, vaikka kermat valuivat kilpaa hikeni kanssa. Jääkaapin ja pakkasen avulla sain onneksi kermat ojoon ja kakku oli suorastaan kaunis...tosin ei mikään kauppavalmis, mutta kotitekoiseksi oikein kiva. Ja herkullinen!

Mokkapalat ovat meidän perheen suosikkiherkku. Jos kysyn, mitä herkkua halutaan mihin tahansa juhliin, niin saan aina vastaukseksi mokkapalat. Meillä pojat eivät pidä täytekakuista, joten suklainen herkku on poikien juhlaherkku. Siksi mokkapalojen valmistus sujuu melko nopeassa tempossa, koska teen sitä melko usein. Ja mahtavan hyvää siitä tuli tänäänkin.

....olen kyllä todella hassu ja kehuskeleva...tässä minä vaan kuvailen, kuinka ihania herkkuja olen tänään tehnyt. Mahtavat blogiaiheet...
Taidan ottaa Aku Ankan ja nukahtaa sen siivin...

Hyvää yötä, Niina

Nukkumaanmenoa odotellessa...

Täällä on sellainen pauhina ja meno päällä, ettei auta muuta kuin odottaa, että kylän väki saa hoidettua velvollisuutensa...velvollisuuksia ne juhlatkin ovat...aatella. Hienoksi on kaikki laitettu. Kauniit pyöreät pöydät punaisine liinoineen ja ruuatkin kauniisti esillä...länsisilmillekin jo ihan hienoa vai olenko vaan tottunut...? Lauluvuoroja ja tanssivuoroja on annettu eikä loppua ole ihan vielä tiedossa...tosin vauhti on jo kiihtymään päin, mikä tarkoittaa sitä, että loppua kohti ollaan menossa.

Janne on pitkin iltaa kertonut, mikä laulu on menossa. Janne on päässyt tai olisiko parempi sanoa joutunut Laosin vuosien aikana tanssimaan niin monissa työhön liittyvissä juhlissa tuntikausia, että lao-laulut ovat tulleet tutuiksi. Ja usein Jannen ollessa juhlien päävierasjoukkoa, tanssiin pääsee/joutuu ensimmäisten joukossa ja se on suuri kunnia. Itse tanssiminen on hyvin erilaista kuin Suomessa. Voisi sanoa, että se on enemmänkin piirissä "kävelemistä", miehet sisäpiirissä ja naiset ulkopiirissä ja välissä vieläpä turvallinen rako. Käsillä sitten yritetään tehdä sellaisia hienoja itämaisia liikkeitä vai miten sitä kuvaisi.
Tämä osa lao-kulttuuria on jäänyt minulle hieman vieraammaksi, vaikka kyllä minäkin olen usein tanssinut. Olen aina ihan pihalla, missä kohti pitää pyöriä ympäri parin kanssa tai tehdä jotain muita ylimääräisiä liikkeitä. Toivon aina, että kohdalleni osuisi joku tavallinen tanssi :)



Vielä tämänpäiväisestä poliisijupakasta: Kuten kerroin, minua suorastaan säälitti tuo nuori khmu-poika, joka vaatimalla vaati korruptiorahaa. Asiaa kun oikein ajattelee paikallisten tavoin, tuntuisi todellakin kaikkein helpoimmalta ja mukavimmalta kaikille osapuolille antaa jonkinlaista tukirahaa todella huonopalkkaiselle valtion virkamiehelle. Se tuntuisi suorastaan melkein velvollisuudelta, kun olen itsekin asemassa, jossa minulla on maassa jonkilaista arvovaltaa työmme edustajana. Pysyisi katsos suhteet kunnossa...Ja ihan pelkästä myötätunnostakin olisi voinut muutaman euron antaa.

Mutta mitäs, jos sille tielle lähtisi? Kyllähän rahaa on aina kiva ja helppo jaella ja hommat luistaisivat jonkun aikaa ja johonkin pisteeseen asti ihan varmasti ja vauhdilla luistaisikin. Maassa maan tavalla, niinhän se sanonta kuuluu.

Korruptio on aina korruptiota kuvailtiin sitä sitten miten tahansa. Ja rahalla pelattavaan suoraan korruptioon en halua sekaantua omassa henkilökohtaisessa elämässäni tai työssänikään. Missä sitten syyllistyn korruptioon?.....????? Täytyy varmaan alkaa miettiä, mutta ei nyt, sillä ulkoa kuuluu juhlien siivouksen ääniä. Musiikki loppui viisi minuttia sitten ja juhlat ovat ohi...meilläkin aletaan kaivautua peiton alle.

Neljän tunnin päästä naapurissa herätään valmistamaan aamuruokaa niin perheelle kuin munkeille...tässä talossa on vielä silloin, toivon mukaan, hipihiljaista.

Hyvää yötä, Niina

Hulinata

Tästä päivästä tuli paljon vauhdikkaampi kuin olin ajatellut. Tiesin, että asioita hoidellessa päivä kuluu, mutta ilman mutkia ei tästäkään päivästä selvitty.

Aamu alkoi ihan kivasti, vaikka olinkin nukkunut vain viisi tuntia. Josefinin vaatimus nousta ylös heti on niin tehokas, ettei siinä auta jäädä makailemaan. Aamu alkaa usein leikillä, kuten tänäkin aamuna. Pehmokavereilla leikkiminen on ihan ehdoton suosikki tällä hetkellä. Ja niitä pitää sitten kantaa (myös minä) joka paikkaan.

Kissojen hoitohetki kuuluu myös aamutoimiin. Kaikille viidelle kissalle pitää antaa ruokaa. Samoin pupun hoitotoimet ja hellimiset kuuluvat aamutohinoihin. Ihanaa, kun meillä on näitä eläimiä, joita voi halia ja hoitaa. Liskoja en tosi hali enkä edes hoida...sen tekee Benjamin. Oliver taas on vastuussa sisäakvaarion kaloista.

Aamulla ompelin lisäksi Josefinin uuden mekon valmiiksi, kunnes kone meni jotenkin jumiin ja nyt sillä ei enää voi ommella....siis kauheeta, koska olen aika riippuvainen moisesta masiinasta...

Tiirailtiin paikallisia, jotka kansoittivat asuinaluettamme venekisojen takia. Koko katu on puukattu autoja ja mopoja täyteen ja alakatu, jossa toinen joki sijaitsee, on täynnä markkinaväkeä ja kisakansaa.
Ihanaa hulinaa...minusta on kivaa, kun hulina tulee aina meidän luoksemme, eikä meidän tarvitse juurikaan minnekään mennä. Aina kaikki tapahtumat ovat lähettyvillä ja pääsee kokemaan paikallista juhlatunnelmaa ilman sen suurempaa vaivannäköä ja liikkumista. Voi mennä vaikka omalle pihalle seisomaan ja on mukana tunnelmassa. Ja vaikkei poistuisi edes talosta, koko tunnelman voi kuulla sisälle asti. Mm. venekisojen jälkeiset kyläjuhlat ovat alkamassa aivan seinän takana kylän pihalla. Paikallista musiikkia ja laulua luvassa aina puoleen yöhön asti...tämä osa ei ole niin mieltä hivelevää.

Lounaan jälkeen laot saapuivat meille suunnittelemaan käsitöitä myytäväksi Suomeen. Intoa ja halukkuutta oli vaikka muille jakaa. Yksi laoista halusi heti päästä kanssani torille ostamaan kankaita ja pyysi minua makutuomariksi. Lähdettiin sitten ja ostokset tehtiinkin aika nopeasti...

Olin ajatellut palata nopeasti kotiin Josefinin luokse, mutta enpä olisi arvannut, että siitä alkaisi kaksi tuntia kestävä poliisi-episodi. Nuori poliisipoika tuli autolleni kertomaan, että olen pysäköinyt väärään paikkaan. No, ei se mitään, ajattelin, toki minä sakkoni maksan, kunhan saan kuitin ja summa on järkevä. Poliisi varmaankin ajatteli länsimaalaisnaisen sekä nuoren laotytön maksavan mitä vaan...No, ei sentään. Olipa siinä pojalla ihmettelemistä, kun länsinainen alkaa paukutella laoksi oikeita parkkisakkomaksuja. Ihan säälitti se poika, joka koitti olla isompi ja vaikutusvalatisempi kuin todellisuudessa oli. Olisin vaikka heti voinut viedä sen pikkuveljen jäätelölle, mutta kun oltiin virkatehtävissä, vedettiin se koko näytelmä oman kuvionsa mukaan. Poika pyysi minulta kahtakymmentä euroa ja minä suorastaan tuhahdin, ettei sellainen onnistu. Normihinta normivirheestä!!!
Poika pyysi auton papereita ja tiesin, että ne olivat Jannela toimistolla lähdössä pääkaupunkiin. Annoin jotkut auton vakuutuspaperit ja poika luuli niitä oikeiksi asiakirjoiksi. Soiteltiin puolin ja toisin eri henkilöille, mutta ei ollut aihetta kenenkään tulla avukseni. Poika pyysi myös ajokorttiani ja annoin hänelle neljä vuotta vanhan kansainvälisen ajokortin...ja sekin oli ihan ok. Viimeiseen asti poika pyyteli pientä taskurahaa juomaa varten, mutta viimeiseen asti en antanut periksi. Kuulemma eurokin olisi riittänyt...Kyllä minua säälitti se poika kauheasti...voi mikä virkainto jo noin nuorella. Lopulta kahden tunnin jälkeen poika tajusi etten maksa ilman kuittia yhtään mitään. Ja niin poika alkoi kirjoitella vaivalloisesti jotain papereita. Sain auton valuutuspaperit takaisin, mutta vanha korttini jäi poliisiasemalle. Saan sen sitten, kun menen maksamaan viiden euron parkkisakkoni pääpoliisiasemalle.

Menikin sitten kauheasti aikaa ennen kuin pääsin takaisin kotiin. Olihan pojat ja apulainen Josefinin kanssa, mutta en mielelläni jätä Josefinia pitkäksi aikaa heidän vastuulleen.

Nyt sitten ilta meneekin lao-musiikkia kuunnellessa ja varmaan jotain käsitöitä tehdessä...Keskiviikkoillat ovat minun vapaa-aikaani. Olemme sopineet, että silloin Janne hoitaa Josefinia koko illan ja minä saan tehdä mitä tykkään. Keskiviikkoillat ovat siis aikas mukavia...voi tehdä tai olla tekemättä...

Nyt tosin menen laittamaan iltaruokaa perheelle...ja samalla siunaan sitä nuorta poliisipoikaa.

Niina

Tapahtunutta (niitä kesän muistoja odotellessa;).......)

- Vanhempainilta opettajan ja Josefinin kera

- Vanhempien lounashetki ilman lapsia, lapset opettajan kera :)

- Viisumiongelmia, paikalliset viranomaiset eivät sitten osanneet päättää pitääkö meidän olla vaiko eikö olla täällä uusia työlupia odotellessa. Kun sitten vihdoin ja viimein saimme poistumiskäskyn maasta, niin saimme viime tingassa soiton (laukut oli jo autossa valmiina lähdössä lentokentälle), jonka mukaan emme missään tapauksessa saaneet poistua maasta. Ei sitten muuta kuin laukkuja purkamaan...

- Tiimiä on koulutettu kovasti kuten aina ennenkin...nyt tiimi on koko ajan kaupungissa siihen saakka, kunnes saamme uudet työluvat ja uuden sopimuksen valtion kanssa. Tehdään kaikkea muuta työhön liittyvää, mutta kyliin emme lähde ennen uutta sopimusta.

- Suunniteltu uutta Niinan omaa projektia (täysin Fidan toiminnan ulkopuolella). Jotenkin asiat vaan menneet niin, että minusta on tullut usean laon apu paikallisten käsitöiden myymisessä mm. Suomeen. Mitään bisnestä ei olla suunnittelemassa eikä voitaiskaan, joten kaikki on ihan vapaaehtoista ja ilman omaa tuottoa. Kaikki varat menee paikallisille. Mikä ilo onkaan ollut saada välittää mm. jo aikaisemminkin esittelemiäni pehmopupuja lähes 100 Suomeen ja lisää tilataan...:) Autan ystävääni saamaan pupuista kauniita suunnittelemalla niille vaatteita ja värimaailmoja...tosin en ole mikään ammatti-ihminen ollenkaan.
Muitakin käsitöitä suunnitellaan toisten laojen kanssa...tästä tulee hauskaa!!

- Kalenterit ovat täyttyneet erilaisista työmatkoista ja tapahtumista ja muista velvollisuuksista ja ei niin-velvollisuuksista, että tuntuu kuin tämä kuluva vuosi olisi jo päättynyt. Tuntuu hurjalta ajatella, että pian on jo vuosi 2011...miten tämä aika kuluukin niin nopsaa.

- Edelliseen vielä lisäten ajatuksen poikanen: kesällä tuumailin, että kuinka saan taas aikani kulumaan Josefinin kanssa, sillä tyttö vaatii niin paljon touhua ja tekemistä, että pelkällä "leikillä" en arkipäiviä pärjää. Tottakaihan pitää hoitaa kaikki kodin askareet ja ruuanlaitot sun muut mutta jotain aikuisempaakin ajateltavaa kaipaa aina silloin tällöin. Lopulta sitten tämä käsityö-projekti sai alkunsa ja olen ollut niin innoissani siitä. Kunhan alkaa tulla näytettävää, lupaan kertoa siitä.

- Janne ja pojat ovat pelailleet pingistä, kalastaneet, pelanneet lautapelejä ja niitä Nintendo-pelejä (huom! Nintendo...;)....), hommanneet kameleontille uuden hienon kodin, ja Oliverin kaloille uuden hienon kodin rikkimenneen tilalle....On mahtavaa seurata kuinka isä ja pojat viihtyvät yhdessä, pojat saavat rakennuspalikoita elämäänsä varten...Näitä hetkiä muistellaan varmasti joskus vuosienkin päästä...

- Kun pojat puuhaavat yhdessä, me tytöt yleensä lyöttäydytään yhteen. Ai mitä me tehdään...no leikitään ihmissuhdeleikkejä...sitä se on nyt...ja aina välillä tehdään palapelejä, piirrellään, lauletaan, tanssitaan, juostaan, pallotellaan, hoidetaan eläimiä, katsotaan lastenohjelmia, siivotaan, tehdään ruokaa, leivotaan, pedataan sänkyjä...ja välillä istutaan jäähypenkillä tai annetaan haleja ja pusuja.

- Benjamin on pelannut paljon sählyä naapureiden poikien kanssa. Opettaja on antanut Benjaminin pelata jopa kouluajalla, mikä on meistä hienoa. On otettava tilanteesta vaarin...vai mummon..? Sitten opettajan saa aikaa olla Oliverin kanssa ja he pelaavat lauta- ja korttipelejä keskenään ja aina välillä on Oliverkin saatu houkuteltua kuumuuteen pelaamaan.

- Eilen kotimme vierestä (kaikki erikoinen tapahtuu juuri kotimme nurkalla tärkeän temppelin takia) tallusteli viisi suurta elefanttia. Ne oli tuotu näytille Maailmanperintö-kokoontumisen ? johdosta. Josefin oli aivan innoissaan elefanteista ja vielä jälkeenkin päin ainoa asia, jota hän kertoi oli, kuinka elefantti kakkasi. Ja elefantin kakan näkemistä ei voi välttää, kun se kohdalle osuu. Sen verran isoista kökkäreistä on kysymys. Mieleenpainuva kokemus sinänsä...:)

- Jos olisi robotti, voisi muistaa kaikki tapahtumat ja kirjoittaa ne jälkeenkin päin tänne...jos jotain kovin mullistavaa on tapahtunut, enkä nyt sitä muistanut kirjoittaa tänne, niin joskus toiste sitten. Nyt koitan taas mennä nukkumaan...Josefin valvoilee taas ja silloin itsekin tulee valvottua ja napattua kone syliin. Toisaalta kello on jo aamuherätyksen aika paikallisittain (yli neljä jo), että periaatteessa voisi herätä jo. Mutta vasta kolme tuntia unta takana, niin koitan saada vielä pari tuntia lisää alle, että jaksaa taas huomistakin eli tätä päivää. Paikalliset venekisat ja käsityöprojektini laot ovat huomisen päiväni otsikko...mutta siitä sitten muutaman tunnin kuluttua.

Niina

Kesämuistoja 12

Viime kesänä poikien ihan eka opettaja tuli moikkaamaan meitä ystävänsä kanssa. Kanadalainen opettaja viipyi meillä muutamia päiviä ja halusi samalla hyvästellä yhtä entistä kotikaupunkiansa. Kymmenen vuotta Thaimaassa ja Laosissa ja paluu kotimaahan, ainakin puoleksi vuodeksi...
Oli ihanaa saada entinen ope vieraaksi ja muistella aikoja, jolloin pojat oppivat enkkunsa (which is pretty good) Janellelta. Tuntui, että se oli vasta eilen...

Niina

Väliaikatiedote

Kesämuistelot jatkuvat tuota pikaa...sitä odotellessa ajattelin piipahtaa tänne kertomaan, miksi ihmeessä en ole jatkanut muisteloita, koska niitä on vielä monta tulossa. asia on nimittäin sillä lailla, että oman koneeni ruutu on rikki elikkäs ihan vihreä ja kaikki kuvat ovat sitten luonnollisesti vihreitä enkä näe kuvia kunnolla. Joten jatkossa näitä blogijuttuja joudun hieman fiksailemaan niin, että joko tulee juttua ilman kuvia tai sitten joskus paukahtaa monta kuvaa kerralla, kun pääsen käsiksi Jannen tai poikien koneeseen.
Voi, että olisi paljon kerrottavaa. Joskus toivon, että voisin ihan vaan suullisesti kertoa kaikki ajatukset ja tapahtumat, kun tämä kirjoittaminen ja kuvaaminen on kuitenkin hitaampaa...ehkä hyvä niin.

********************************************************************************

Pieniä välähdykdiä viime aikojen tapahtumista:

- koulu alkanut loistavasti uuden opettajan kanssa, pojat tykkäävät kovin
- uusi opettaja on saanut poikiin uutta eloa monessa suhteessa :)
- projektityössä odottelemme uutta sopimusta valtion kanssa ja samoin uusia työviisumeita meille
- itse olen ollut ihanan työllistetty eri asioiden suhteen
- sairasteltu ollaan kovasti, kaikki paitsi minä ovat käyneet läpi pitkän ja sairaaalloisen kuume-flunssa-taudin (Janne ei muista koskaan aiemmin olleen niin kovassa flunssassa)
- juhlittu ollaan jälleen useat synttärit
- saatu traagisia uutisia: kollegamme vastatullut ulkomaalaisharjoittelija kuoli täällä rauhallisessa Luang Prabangissa mopokolarissa kaksi päivää sitten...niin sitä meitä voidaan ottaa pois ihan arvaamatta
- sadekautta, kun elellään, niin voi kyllä sanoa, että sataa ihan kaatamalla välillä ja koko päivän...homekasvu on kiivasta...kastuneet kengätkin ovat seuraavana aamuna homeessa...alan tuntea, kuinka pian minussakin kasvaa hometta ja sieniä ; (kynsisieni taitaa olla lääkärin mukaan jo ihan oikeastikin...sitä se täällä asuminen teettää, vaikka joka päivä kulkee avokenkätyyliin)


Pian jatkan kesämuistojen parissa....

Niina

Kesämuistoja 11

Katselin Jannen koneelta näitä lukuisia kalastuskuvia ja poimin tänne muutamia mukaan tältä kesältä. Olipa siinä pienennysurakkaa kerrakseen, mutta kalastuksen ystävät varmasti nauttivat. Kalastuksessa ei aina ole ideana saada vain isoja kaloja, vaan myös mahdollisimman monipuolisesti. Varsinkin Benjamin on innostunut kalastamaan mahdollisimman monia eri lajeja...sekin on haastavaa ja oma taitolajinsa.

Jannen saalis: Kissakala

Kalassa Mekongin rannalla.

Harvinainen saalis: goonch.

Kalassa Ou-joella Nong Khiaussa.

Kalastusvene paikalliseen tyyliin.

Että sellasta...IHAILKAA!!!!

Niina

Kesämuistoja 10

Kesän aikana pihaamme rakennettiin kala-allas Benjaminin toivomuksesta. Toimistomme vartija on hyvä kaikenlaisessa rakennushommassa ja hän saikin tehtäväkseen rakentaa altaan.





Kun allas oli muurattu ja lasi paikoillaan, oli aika täyttää allas vedellä, asettaa suodattimet sun muut vempeleet. Benjamin olikin innokas vapaaehtoinen:)

Niina