- Vanhempainilta opettajan ja Josefinin kera
- Vanhempien lounashetki ilman lapsia, lapset opettajan kera :)
- Viisumiongelmia, paikalliset viranomaiset eivät sitten osanneet päättää pitääkö meidän olla vaiko eikö olla täällä uusia työlupia odotellessa. Kun sitten vihdoin ja viimein saimme poistumiskäskyn maasta, niin saimme viime tingassa soiton (laukut oli jo autossa valmiina lähdössä lentokentälle), jonka mukaan emme missään tapauksessa saaneet poistua maasta. Ei sitten muuta kuin laukkuja purkamaan...
- Tiimiä on koulutettu kovasti kuten aina ennenkin...nyt tiimi on koko ajan kaupungissa siihen saakka, kunnes saamme uudet työluvat ja uuden sopimuksen valtion kanssa. Tehdään kaikkea muuta työhön liittyvää, mutta kyliin emme lähde ennen uutta sopimusta.
- Suunniteltu uutta Niinan omaa projektia (täysin Fidan toiminnan ulkopuolella). Jotenkin asiat vaan menneet niin, että minusta on tullut usean laon apu paikallisten käsitöiden myymisessä mm. Suomeen. Mitään bisnestä ei olla suunnittelemassa eikä voitaiskaan, joten kaikki on ihan vapaaehtoista ja ilman omaa tuottoa. Kaikki varat menee paikallisille. Mikä ilo onkaan ollut saada välittää mm. jo aikaisemminkin esittelemiäni pehmopupuja lähes 100 Suomeen ja lisää tilataan...:) Autan ystävääni saamaan pupuista kauniita suunnittelemalla niille vaatteita ja värimaailmoja...tosin en ole mikään ammatti-ihminen ollenkaan.
Muitakin käsitöitä suunnitellaan toisten laojen kanssa...tästä tulee hauskaa!!
- Kalenterit ovat täyttyneet erilaisista työmatkoista ja tapahtumista ja muista velvollisuuksista ja ei niin-velvollisuuksista, että tuntuu kuin tämä kuluva vuosi olisi jo päättynyt. Tuntuu hurjalta ajatella, että pian on jo vuosi 2011...miten tämä aika kuluukin niin nopsaa.
- Edelliseen vielä lisäten ajatuksen poikanen: kesällä tuumailin, että kuinka saan taas aikani kulumaan Josefinin kanssa, sillä tyttö vaatii niin paljon touhua ja tekemistä, että pelkällä "leikillä" en arkipäiviä pärjää. Tottakaihan pitää hoitaa kaikki kodin askareet ja ruuanlaitot sun muut mutta jotain aikuisempaakin ajateltavaa kaipaa aina silloin tällöin. Lopulta sitten tämä käsityö-projekti sai alkunsa ja olen ollut niin innoissani siitä. Kunhan alkaa tulla näytettävää, lupaan kertoa siitä.
- Janne ja pojat ovat pelailleet pingistä, kalastaneet, pelanneet lautapelejä ja niitä Nintendo-pelejä (huom! Nintendo...;)....), hommanneet kameleontille uuden hienon kodin, ja Oliverin kaloille uuden hienon kodin rikkimenneen tilalle....On mahtavaa seurata kuinka isä ja pojat viihtyvät yhdessä, pojat saavat rakennuspalikoita elämäänsä varten...Näitä hetkiä muistellaan varmasti joskus vuosienkin päästä...
- Kun pojat puuhaavat yhdessä, me tytöt yleensä lyöttäydytään yhteen. Ai mitä me tehdään...no leikitään ihmissuhdeleikkejä...sitä se on nyt...ja aina välillä tehdään palapelejä, piirrellään, lauletaan, tanssitaan, juostaan, pallotellaan, hoidetaan eläimiä, katsotaan lastenohjelmia, siivotaan, tehdään ruokaa, leivotaan, pedataan sänkyjä...ja välillä istutaan jäähypenkillä tai annetaan haleja ja pusuja.
- Benjamin on pelannut paljon sählyä naapureiden poikien kanssa. Opettaja on antanut Benjaminin pelata jopa kouluajalla, mikä on meistä hienoa. On otettava tilanteesta vaarin...vai mummon..? Sitten opettajan saa aikaa olla Oliverin kanssa ja he pelaavat lauta- ja korttipelejä keskenään ja aina välillä on Oliverkin saatu houkuteltua kuumuuteen pelaamaan.
- Eilen kotimme vierestä (kaikki erikoinen tapahtuu juuri kotimme nurkalla tärkeän temppelin takia) tallusteli viisi suurta elefanttia. Ne oli tuotu näytille Maailmanperintö-kokoontumisen ? johdosta. Josefin oli aivan innoissaan elefanteista ja vielä jälkeenkin päin ainoa asia, jota hän kertoi oli, kuinka elefantti kakkasi. Ja elefantin kakan näkemistä ei voi välttää, kun se kohdalle osuu. Sen verran isoista kökkäreistä on kysymys. Mieleenpainuva kokemus sinänsä...:)
- Jos olisi robotti, voisi muistaa kaikki tapahtumat ja kirjoittaa ne jälkeenkin päin tänne...jos jotain kovin mullistavaa on tapahtunut, enkä nyt sitä muistanut kirjoittaa tänne, niin joskus toiste sitten. Nyt koitan taas mennä nukkumaan...Josefin valvoilee taas ja silloin itsekin tulee valvottua ja napattua kone syliin. Toisaalta kello on jo aamuherätyksen aika paikallisittain (yli neljä jo), että periaatteessa voisi herätä jo. Mutta vasta kolme tuntia unta takana, niin koitan saada vielä pari tuntia lisää alle, että jaksaa taas huomistakin eli tätä päivää. Paikalliset venekisat ja käsityöprojektini laot ovat huomisen päiväni otsikko...mutta siitä sitten muutaman tunnin kuluttua.
Niina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti