Onnea matkaan jokaiselle Ainan arvontaan osallistuvalle!
Lauantaiaamuterveisin, Niina
lauantai 10. huhtikuuta 2010
LOVELY GIVEAWAY
Tiedätte varmaan jo entuudestaan, että tykkään osallistua kauniiden sisustusblogien arvontoihin...Nyt haluan jakaa yhden niistä ihan näin jutun muodossa. Modern Countryn Ainan valmistamat tuotteet ovat erittäin kauniita enkä lakkaa ihastelemasta niitä. Samalla, kun osallistutte hänen ihanaan arvontaansa, käykää kurkkaamassa hänen tuotteitaan...jos pidät vanhoista pellavakankaista, tulet ihastumaan ikihyviksi.
perjantai 9. huhtikuuta 2010
LAO PIIMAI-LOMA
Niinpä niin...aika on taas tullut juhlia lao uutta vuotta. Koko Luang Prabang valmistautuu tällä hetkellä vuoden hauskimpaan ja rankimpaan juhlaan. Tunnelma alkaa olla viittä vaille valmis juhlan alkuun ja viimeistään ensi viikon alussa koko kaupunki alkaa olla jo ihan sekoamassa. Varsinaiset juhlapäivät ovat 15, 16 ja 17, jolloin kaikki toimistot ja muut viralliset paikat ovat suljettuina ja laot kansoittavat uuden vuoden-torin, rantautuvat rannoille tekemään hiekkalinnoja, ahtautuvat autojen lavoille ja aloittavat kunnon vesisodat...Juhlaan liittyy muutamia ihan kivoja elementtejä, mutta myös monia juttuja, jotka saavat minut tosi surulliseksi.
Tänä vuonna olemme osaa uuden vuoden ajasta täällä Laosissa, mutta viikonlopuksi suuntaamme kohti Bangkokia, jonne menemme tapaamaan kollegoitamme. He ovat asuneet Bangkokissa jo pidemmän aikaa, mutta aikataulumme eivät vielä ole täsmänneet yhteen, mutta nyt vihdoin ja viimein pääsemme heidän luokseen vierailemaan. Tuntuu tosi mukavalta lähteä heille...jospa puolin ja toisin voisimme saada iloa ja virkistystä.
Pientä lisäjännitystä toki on taas matkassa, sillä passimme ovat vielä pääkaupungissa viisumien uusintamatkalla. Passit luvattiin lähettää maanantain koneella tänne pohjoiseen, mutta ainahan muutoksia (eli viisumien virallinen allekirjoittaja ei ole paikalla) voi tulla matkaan. Mikäli näin on...matka Bangkokiin jää väliin. Katsotaan, kuinka käy. Opettajankin Malesian matka on vielä hieman katkolla edellä olevan syyn takia...näin siis meillä.
Pojilla on siis kahden viikon uuden vuoden loma, mutta Jannen työt toki jatkuvat. Töitähän aina piisaa, mutta tänä keväänä helpotusta itse työn tekoon on tuonut huoneen muutos toimistolla. Janne on siirtänyt huoneensa pienempään tilaan, jossa ilmastointilaite on kunnollinen. Nyt on sopivan viileää tehdä töitä.
Tänään aloittelimme uuden vuoden vedenheittoa naapureiden pikkuisten kanssa. Vesi virkistää mukavasti, kun on niin huippukuuma. Minäkin, joka olen ikuinen vilukissa, olen ollut kuumissani...tosin varpaat ovat aina asteen viileämmät.
Tästä on ollut puhetta jo monta kertaa aiemminkin, mutta otetaan asia puheeksi nyt, kun aika on taas ajankohtainen: nimittäin sähkönjakelu. Sähkön jännite on iltaisin todella huonoa ja valot vilkkuvat tasaiseen tahtiin, netti katkeilee samassa tahdissa...sekä sähkö ei riitä pyörittämään ilmastointilaitteita täydellä teholla.
Esimerkki Oliverin huoneesta: ilmastointilaite on kylmimmällä plus 16, mutta lämpöä huoneessa on 32...koita siinä sitten nukkua.
Sitten esimerkki netin käytöstä: joku istuu koneen äärellä ja on netissä tai chatissä...sitten joku meistä napsauttaa huoneeseen valot päälle...piip piip piip...upsi alkaa piipata ja netti on siis katkennut...ou jee!
No, kaikkeen tottuu ja onpahan tässä maailmassa paljon pahempaakin tapahtunut...että eipä maailma tähän kaadu...
Hei, arvatkaa mitä täällä kohta tapahtuu...perjantai...ilta...elokuva...joo...elokuvailta. Mikä voisi olla hauskempi tapa aloittaa poikien lomaa...
Kivaa perjantaita, Niina
keskiviikko 7. huhtikuuta 2010
PÄÄSIÄINEN 2010
Olen hyvin tavallisesta perheestä enkä ole koskaan asunut missään suurissa lukaaleissa (tällä hetkellä asun isoimmassa kodissa, missä koskaan olen asunut ja täällä voisi tai ehkä pitäisi sisustaa isoilla asioilla, mutta en oikein osaa....). Siksi sisustamiseni on hyvin pientä tai en ainakaan vielä osaa sisustaa kovin isoilla elementeillä tai ainakaan se ei tunnu vielä ihan omalta jutulta. Siksi nämä pääsiäisjuttunikin ovat hyvin pieniä...
********
********
********
********
********
********
Siinäpä lupaamani kuvat...
Niina
tiistai 6. huhtikuuta 2010
YLLÄTYS
Tänään olin jo varautunut laittamaan kuvia pääsiäisestä meillä...sitten aika taas hujahti muissa puuhissa ja päätin siirtää asiaa huomiselle. Jospa siis huomenna olisi niiden pääsiäiskuvien vuoro ennen kuin koko pääsiäistunnelma laantuu...Ehkä se joillakin on jo laantunutkin, mutta tervetuloa huomenna siis vielä napsimaan muutama tunnelmapala meidän pääsiäisestä.
No, kun en sitten enää ajatellut latailla niitä päääsiäiskuvia tänne, niin päätin tehdä pienen kierroksen suosikkiblogeissani... ensimmäistä blogia avatessani en meinannut uskoa silmiäni..... arvaatteko mitä!!!???!!!
...minä olen voittanut tuon ylläolevan kaulakellon ja sen alla olevan suloisen kortin...
Olen aivan puulla päähän lyötynä täällä...siis niin huiman iloinen ja riemuissani, että sisällä ihan kuplii...että minä voitin tuon ihanan kellon. Tilipitappitei.......!!!
Kiitos todella paljon My Country Home - putiikin pitäjälle, Virpille! Kyllä järjestit ihanan yllätyksen, onnettarelle erikoisterveiset!
Tampereella sijaitseva My Country Home on todella ihana kauppa, ihan lemppareita!!! Suosittelen todella lämpimästi käyntiä sinne, ette tule pettymään. Kannattaa ensin kurkata tänne ja saatte ihanat alkutunnelmat.
Jihuu- tunnelmissa, Niina
maanantai 5. huhtikuuta 2010
UUSI VIIKKO
- laotiimi kylillä koko viikon
- pientä pääsiäisfiilistelyä jälkikäteen
- vesi lentää jo lujaa (piimai lao)
- terveyttä toivotaan
- poikien lao piimai (lao uusi vuosi) - loma alkaa
- viisumien uusimista, odotellaan....................
- Benjaminin juhlaa jo hieman etukäteen
siinä suuntaviivoja tälle viikolle...
Niina
- pientä pääsiäisfiilistelyä jälkikäteen
- vesi lentää jo lujaa (piimai lao)
- terveyttä toivotaan
- poikien lao piimai (lao uusi vuosi) - loma alkaa
- viisumien uusimista, odotellaan....................
- Benjaminin juhlaa jo hieman etukäteen
siinä suuntaviivoja tälle viikolle...
Niina
sunnuntai 4. huhtikuuta 2010
ELÄMÄ VOITTAA
Varoitus kaikille tauti- ja lääkärijuttuja inhoaville: ÄLÄ LUE TÄTÄ!
Voihan kärsimysnäytelmä, sanon minä.....
Viimeiset kaksi päivää ovat olleet tosi tuskallisia. Olen ollut niin sanoinkuvaamattoman kurjassa kunnossa vatsatautini takia. Osa varmaan tietää, että sen jälkeen kun palasimme tänne Suomesta, olen ja olemme olleet enemmän tai vähemmän erilaisten vatsaongelmien kanssa tekemisissä. Tämä vuosi on ollut siis tämän asian tiimoilta vaikein.
Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet itselläni ja perheelläni melko vatsaongelmaisia taas kerran...en enää viitsi jokaista kertaa tänne kertoa, sillä se olisi jo ihan liikaa...Joka tapauksessa pitkäperjantai-iltana en enää pysynyt tolpillani ko. taudin takia ja siitä alkoikin sitten koko viikonlopun kestävä kärsimysnäytelmä.
Kuinka pelkkä uuvuttava juominen ja vessassa juokseminen voikin olla niin rankkaa...väliajoilla ei pysty muuta kuin nukkua pimeässä huoneessa toivoen, että koko homma olisi vain unta. Eilen illasta koitin hieman syödäkin, mutta hetken kuluttua koko nuudelisoppa tulikin kurkusta ulos...Miten rasittavaa, kun mikään ei pysy sisällä ja silti on jotain koko ajan sinne laitettava, vaikka kaikki tuleekin heti pois. Onneksi lääkäri asuu samassa taloudessa, niin tietää ainakin olevansa turvallisessa hoidossa (siis kaupungin ainoassa yksityissairaalassa voisin sanoa, sillä Janne on ainoa länsilääkäri täällä).
Mutta jippii sitä mahtavaa tunnetta, kun jossain vaiheessa unen loputtua huomaa pään olevan taas hieman tässä päivässä, kipu vatsassa on hellittämässä ja nesteetkin alkavat jo pysyä kauemmin sisällä...wau! Sitten vaan lisää unta ja lepoa ja taas paljon juomaa ja hieman jotain syötävääkin...hei, olo on parempi ja ruoka pysyy sisällä...elämä voittaa sittenkin!
Vielä en ole ihan normaaliolossani, mutta huomisaamuun mennessä, jolloin täällä alkaa taas arkirutiinit työn ja koulun kanssa, uskon pystyväni tarttumaan taas kattilan kauhaan.
***************
Asiasta toiseen: Viime viikolla eräs täällä asuva amerikk. raskaana oleva nainen tuli Jannen luokse kipujensa kanssa. Janne totesi hänellä umpisuolen tulehduksen, jonka takia pitäisi heti lähteä Bangkokiin. Tänään saimme kuulla, että umpisuoli oli leikattu ja ilman leikkausta sekä äiti ja vauva olisivat olleet hengenvaarassa, varsinkin täällä, missä ei juurikaan voi tehdä mitään. Jannen ilme oli huojentunut, kun hän minulle tuota sähköpostia esitteli...
En edes näin lähellä asuvana voi varmaan koskaan täysin voi ymmärtää lääkärin tuntemuksia potilaita hoitaessaan. Mitä kaikkea siihen liittyy, kun olet vastuussa toisen hengestä. Arvostan suuresti lääkärien työtä, sillä tiedän jo aika paljon, mitä kaikkea lääkärinä oloon liittyy, vaikken itse sellainen olekaan. Siksi harmittaa, kun kuulen niin usein lääkäreitä parjattavan... ja kuinka usein kuulen ihmisten paremmin tietävän sairaudestaan tai terveydestään kuin lääkärinsä...Sitten nousee kysymys: miksi ihmeessä sitten sinne lääkäriin pitää mennä, jos on itsellä parempaa tietoa.
Puuh...nyt alkaa tulla tuutin täydeltä, mikä osaltaa varmaan johtuu viikonlopun aikana pehmenneestä päästäni...siksipä lopettelen tähän.
Niina
Voihan kärsimysnäytelmä, sanon minä.....
Viimeiset kaksi päivää ovat olleet tosi tuskallisia. Olen ollut niin sanoinkuvaamattoman kurjassa kunnossa vatsatautini takia. Osa varmaan tietää, että sen jälkeen kun palasimme tänne Suomesta, olen ja olemme olleet enemmän tai vähemmän erilaisten vatsaongelmien kanssa tekemisissä. Tämä vuosi on ollut siis tämän asian tiimoilta vaikein.
Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet itselläni ja perheelläni melko vatsaongelmaisia taas kerran...en enää viitsi jokaista kertaa tänne kertoa, sillä se olisi jo ihan liikaa...Joka tapauksessa pitkäperjantai-iltana en enää pysynyt tolpillani ko. taudin takia ja siitä alkoikin sitten koko viikonlopun kestävä kärsimysnäytelmä.
Kuinka pelkkä uuvuttava juominen ja vessassa juokseminen voikin olla niin rankkaa...väliajoilla ei pysty muuta kuin nukkua pimeässä huoneessa toivoen, että koko homma olisi vain unta. Eilen illasta koitin hieman syödäkin, mutta hetken kuluttua koko nuudelisoppa tulikin kurkusta ulos...Miten rasittavaa, kun mikään ei pysy sisällä ja silti on jotain koko ajan sinne laitettava, vaikka kaikki tuleekin heti pois. Onneksi lääkäri asuu samassa taloudessa, niin tietää ainakin olevansa turvallisessa hoidossa (siis kaupungin ainoassa yksityissairaalassa voisin sanoa, sillä Janne on ainoa länsilääkäri täällä).
Mutta jippii sitä mahtavaa tunnetta, kun jossain vaiheessa unen loputtua huomaa pään olevan taas hieman tässä päivässä, kipu vatsassa on hellittämässä ja nesteetkin alkavat jo pysyä kauemmin sisällä...wau! Sitten vaan lisää unta ja lepoa ja taas paljon juomaa ja hieman jotain syötävääkin...hei, olo on parempi ja ruoka pysyy sisällä...elämä voittaa sittenkin!
Vielä en ole ihan normaaliolossani, mutta huomisaamuun mennessä, jolloin täällä alkaa taas arkirutiinit työn ja koulun kanssa, uskon pystyväni tarttumaan taas kattilan kauhaan.
***************
Asiasta toiseen: Viime viikolla eräs täällä asuva amerikk. raskaana oleva nainen tuli Jannen luokse kipujensa kanssa. Janne totesi hänellä umpisuolen tulehduksen, jonka takia pitäisi heti lähteä Bangkokiin. Tänään saimme kuulla, että umpisuoli oli leikattu ja ilman leikkausta sekä äiti ja vauva olisivat olleet hengenvaarassa, varsinkin täällä, missä ei juurikaan voi tehdä mitään. Jannen ilme oli huojentunut, kun hän minulle tuota sähköpostia esitteli...
En edes näin lähellä asuvana voi varmaan koskaan täysin voi ymmärtää lääkärin tuntemuksia potilaita hoitaessaan. Mitä kaikkea siihen liittyy, kun olet vastuussa toisen hengestä. Arvostan suuresti lääkärien työtä, sillä tiedän jo aika paljon, mitä kaikkea lääkärinä oloon liittyy, vaikken itse sellainen olekaan. Siksi harmittaa, kun kuulen niin usein lääkäreitä parjattavan... ja kuinka usein kuulen ihmisten paremmin tietävän sairaudestaan tai terveydestään kuin lääkärinsä...Sitten nousee kysymys: miksi ihmeessä sitten sinne lääkäriin pitää mennä, jos on itsellä parempaa tietoa.
Puuh...nyt alkaa tulla tuutin täydeltä, mikä osaltaa varmaan johtuu viikonlopun aikana pehmenneestä päästäni...siksipä lopettelen tähän.
Siunattua ylösnousemussunnuntaita! Kuolema on voitettu jo!
Niina
lauantai 3. huhtikuuta 2010
VANHANAIKAINEN
Minä rakastan kaikkea kaunista ja vanhaa...
Skype tai sähköposti ei nyt todellakaan ole mitään kaunista, mutta ilmeisesti auttamattoman vanhanaikaista. Poikien opettaja kertoi pojillemme, ettei kukaan juuri enää käytä skypeä tai sähköpostia, vaan Facebookia ja opettajathan ovat aina oikeassa...Nyt olen pohtinut tätä vanhanaikaisuuttani, sillä en ole Facebookin käyttäjä, vaikka olenkin kirjautunut sinne. Mitä menetän? Jäänkö sosiaalisesta verkostosta paitsi? Ihan tosissani olen alkanut pohtia tätä...Olen miettinyt asian eri puolia ja joka kerta tulen siihen tulokseen, että mikäli alan roikkua Facebookissa, vietän koneella yhä enemmän aikaa...siis suomeksi sanottuna minulla ei ole aikaa olla Facebookissa. Eli jättäydyn vapaaehtoisesti pois tästä maailmaa mullistaneesta sosiaalisesta verkosta. Onhan se varmaan hienoa tietää kaikkien asiat joka päivä, niin tuntee kuuluvansa osaksi jokaisen elämää, mutta ei ole aikaa....Vai miksi te Facebookin käyttäjät olette siellä? Olisi oikeasti kiva tietää...Sitten sellainen kysymys: saako ihmisiä enää kiinni sähköpostilla tai skypellä? Näitä kyselee nimimerkillä aidosti kiinnostunut.
Se blogimaailma, jossa itse käyn joka päivä on todella virkeä ja antoisa. Olen kovin kiinnostunut sisustamisen maailmasta ja siksi seuraan useita sisustusblogeja...jopa huimasti enemmän kuin perheblogeja. Oma blogimme on ns. avoin päiväkirja, jossa kerromme kuulumisiamme Laosissa olevasta arjestamme. Itselleni on tärkeintä se, että minulla on joku paikka, jossa voin muutamille läheisilleni kertoa elämästämme täällä. Siinä samalla aina silloin tällöin tutustuu uusiin tuttavuuksiin.
Vanhanaikaisella linjalla siis jatketaan...mikäli joskus aikaa piisaa enemmän eli lapset ovat isompia, lupaan liittyä virtuaaliseen sosiaaliverkostoon entistä tiukemmella otteella...sitten varmaan tavataan jonkinlaisessa kolmiulotteisessa maailmassa...Bodybookissa.
Niitä aikoja odotellessa, Niina
Skype tai sähköposti ei nyt todellakaan ole mitään kaunista, mutta ilmeisesti auttamattoman vanhanaikaista. Poikien opettaja kertoi pojillemme, ettei kukaan juuri enää käytä skypeä tai sähköpostia, vaan Facebookia ja opettajathan ovat aina oikeassa...Nyt olen pohtinut tätä vanhanaikaisuuttani, sillä en ole Facebookin käyttäjä, vaikka olenkin kirjautunut sinne. Mitä menetän? Jäänkö sosiaalisesta verkostosta paitsi? Ihan tosissani olen alkanut pohtia tätä...Olen miettinyt asian eri puolia ja joka kerta tulen siihen tulokseen, että mikäli alan roikkua Facebookissa, vietän koneella yhä enemmän aikaa...siis suomeksi sanottuna minulla ei ole aikaa olla Facebookissa. Eli jättäydyn vapaaehtoisesti pois tästä maailmaa mullistaneesta sosiaalisesta verkosta. Onhan se varmaan hienoa tietää kaikkien asiat joka päivä, niin tuntee kuuluvansa osaksi jokaisen elämää, mutta ei ole aikaa....Vai miksi te Facebookin käyttäjät olette siellä? Olisi oikeasti kiva tietää...Sitten sellainen kysymys: saako ihmisiä enää kiinni sähköpostilla tai skypellä? Näitä kyselee nimimerkillä aidosti kiinnostunut.
Se blogimaailma, jossa itse käyn joka päivä on todella virkeä ja antoisa. Olen kovin kiinnostunut sisustamisen maailmasta ja siksi seuraan useita sisustusblogeja...jopa huimasti enemmän kuin perheblogeja. Oma blogimme on ns. avoin päiväkirja, jossa kerromme kuulumisiamme Laosissa olevasta arjestamme. Itselleni on tärkeintä se, että minulla on joku paikka, jossa voin muutamille läheisilleni kertoa elämästämme täällä. Siinä samalla aina silloin tällöin tutustuu uusiin tuttavuuksiin.
Vanhanaikaisella linjalla siis jatketaan...mikäli joskus aikaa piisaa enemmän eli lapset ovat isompia, lupaan liittyä virtuaaliseen sosiaaliverkostoon entistä tiukemmella otteella...sitten varmaan tavataan jonkinlaisessa kolmiulotteisessa maailmassa...Bodybookissa.
Niitä aikoja odotellessa, Niina
perjantai 2. huhtikuuta 2010
PITKÄPERJANTAI
Aamu alkoi aikaisin heräten ja päivään valmistautuen...Janne lähti töihin ja pojat kouluun. Me Josefinin kanssa jäimme siivoamaan keittiötä Joonaksen vielä nukkuessa. Puoli yhdeltätoista lähdimme saattamaan Joonasta lentokentälle. Kenttämuodollisuudet sujuivat ilman mitään ylimääräisiä kommervenkkejä...lopulta piti jättää jäähyväiset ja haikeathan ne olivat. Joonas vilkutti vielä ikkunasta meille, kun me kurvasimme kentältä autolla kotiin.
Lounaan jälkeen Janne palasi töihin ja kertoi siellä laotiimillemme Vapahtajamme pääsiäiskertomuksen.
Pojat viettivät iltapäivällä hiljaiseloa suosikkisarjojen parissa ja me tytöt otimme oikein kunnon päiväunet pitkiin pitkiin aikoihn. Kuumuus saa sekä aivot että koko kehon sulamaan...yli neljääkymppiä on joka päivä.
Illan suussa Janne lähti lasten kanssa kauppaan ja minä tiskailin astioita samalla musiikkia kuunnellen. Ja siinä hetkessä koin, kuinka sain virvoittua. Ihana oma rauhallinen hetki Herrani kanssa.
Ilalla saimme yllätysvieraan Amerikasta. Ennen Luang Prabangissa asunut ystävämme ilmoitti päivällä tulevansa käymään meillä. Hän on täällä viimeistelemässä yliopistotutkimustaan. Kyhäsin päivällä nopeasti pienen paketin, jonka hän saisi viedä kotiin lapsilleen ja vaimolleen tuliaisiksi Laosista. Oli todella ilo nähdä ystäväämme ja monet muistot palasivat mieleen ajalta, jolloin he perheensä kanssa olivat täällä. Samalla tajusin, että meidän perheemme on länsimaalaisten fellowshipistä pisimpään ja täällä edelleen oleva oleva perhe...jotenkin haikeat tunnelmat tulvivat mieleen. Ihmiset ovat vaihtuneet todella paljon ja nopeastikin...
***********
Pitkäperjantai alkaa kääntyä jo loppuiltaan ja meillä se tarkoittaa pääsiäisestä huolimatta elokuvailtaa poikien kanssa. Meillä ei pukeuduta mustaan eikä muutenkaan kääriydytä surutunnelmaan, vaikka Pitkäperjantai onkin. Meille tämä päivä merkitsee voiton alkua ja muistusta siitä, että eräänä päivänä itse Jumalan poika kärsi puolestamme...samalla muistutamme itseämme, kuinka tämä tehtiin aivan jokaisen puolesta, laolaisenkin.
Kuinka sinä vietät tätä päivää? Mielestäni tämän päivän ns. oikealla vietolla emme voi saada mitään meriittiä itsellemme, eikä edes ole mitään oikeaa tapaa viettää tätä päivää. Pääasia on, että muistamme, mitä tapahtui ja annamme sanoman puhutella meitä. Olkoon höysteenä mustaa suruasua, erikoisia aterioita, suklaamunia ja pääsiäispupuja, kananpoikia...tai elokuvailta...tai mitä ikinä oletkaan ns. perinteeksi keksinyt......sydämen asenne ratkaisee.
Puhutelkoon Pitkäperjantain sanoma sinuakin!
Niina
Ps. Huomenna, mikäli ilma on hyvä valokuvausta varten, lupaan kuvata hieman pääsiäistunnelmia kodistamme...
Lounaan jälkeen Janne palasi töihin ja kertoi siellä laotiimillemme Vapahtajamme pääsiäiskertomuksen.
Pojat viettivät iltapäivällä hiljaiseloa suosikkisarjojen parissa ja me tytöt otimme oikein kunnon päiväunet pitkiin pitkiin aikoihn. Kuumuus saa sekä aivot että koko kehon sulamaan...yli neljääkymppiä on joka päivä.
Illan suussa Janne lähti lasten kanssa kauppaan ja minä tiskailin astioita samalla musiikkia kuunnellen. Ja siinä hetkessä koin, kuinka sain virvoittua. Ihana oma rauhallinen hetki Herrani kanssa.
Ilalla saimme yllätysvieraan Amerikasta. Ennen Luang Prabangissa asunut ystävämme ilmoitti päivällä tulevansa käymään meillä. Hän on täällä viimeistelemässä yliopistotutkimustaan. Kyhäsin päivällä nopeasti pienen paketin, jonka hän saisi viedä kotiin lapsilleen ja vaimolleen tuliaisiksi Laosista. Oli todella ilo nähdä ystäväämme ja monet muistot palasivat mieleen ajalta, jolloin he perheensä kanssa olivat täällä. Samalla tajusin, että meidän perheemme on länsimaalaisten fellowshipistä pisimpään ja täällä edelleen oleva oleva perhe...jotenkin haikeat tunnelmat tulvivat mieleen. Ihmiset ovat vaihtuneet todella paljon ja nopeastikin...
***********
Pitkäperjantai alkaa kääntyä jo loppuiltaan ja meillä se tarkoittaa pääsiäisestä huolimatta elokuvailtaa poikien kanssa. Meillä ei pukeuduta mustaan eikä muutenkaan kääriydytä surutunnelmaan, vaikka Pitkäperjantai onkin. Meille tämä päivä merkitsee voiton alkua ja muistusta siitä, että eräänä päivänä itse Jumalan poika kärsi puolestamme...samalla muistutamme itseämme, kuinka tämä tehtiin aivan jokaisen puolesta, laolaisenkin.
Kuinka sinä vietät tätä päivää? Mielestäni tämän päivän ns. oikealla vietolla emme voi saada mitään meriittiä itsellemme, eikä edes ole mitään oikeaa tapaa viettää tätä päivää. Pääasia on, että muistamme, mitä tapahtui ja annamme sanoman puhutella meitä. Olkoon höysteenä mustaa suruasua, erikoisia aterioita, suklaamunia ja pääsiäispupuja, kananpoikia...tai elokuvailta...tai mitä ikinä oletkaan ns. perinteeksi keksinyt......sydämen asenne ratkaisee.
Puhutelkoon Pitkäperjantain sanoma sinuakin!
Niina
Ps. Huomenna, mikäli ilma on hyvä valokuvausta varten, lupaan kuvata hieman pääsiäistunnelmia kodistamme...
keskiviikko 31. maaliskuuta 2010
NYT SE ON TAAS TÄÄLLÄ...
...nimittäin armoton muuttokuume. Onko kellään toisella usein muuttavalla samaa tautia kuin minulla? Jonkun aikaa on kivaa asua samassa kodissa ja sitten vielä jonkin verran mukavuutta voi pidentää siirtämällä huonekaluja, tavaroita ja sisustamalla joku huone kokonaan uudestaan...mutta minkä sille sitten voi, kun jossain vaiheessa alkaa samat seinät kertakaikkiaan kyllästyttää ja alkaa tulla ihan tajuton tarve saada alkaa käydä läpi tavaroita (osa poisannettavaksi, osa myytäväksi ja osa suoraan roskiin) ja alkaa samalla pakata tavaroita laatikoihin...
Niin, tätä osaan tehdä ja hyvin osaankin, sillä olen muuttanut monen monituista kertaa...muuttofirmankin voisimme perustaa kokemuksemme perusteella.
Mutta plääh....emme tosiaankaan ole edes aikomassa muuttaa minnekään, ei ole mitään tarvetta muuttaa ja sekös on harmittavaa ;), kun iskee tämä karmea muuttokuume. Kaksi ja puoli vuotta samassa talossa alkaa olla jo liikaa...siis talohan on hyvä (ei kuitenkaan mikään luksus ollenkaan) ja hyvällä paikalla, emme ole muuttamassa maata emmekä paikkakuntaa eli emme ole muuttamassa, mutta silti tekisi mieli muuttaa...Lisää potkua muuttomietteille on antanut viime kuukausien jatkuva tuhkan leijuminen sisätiloihin. Vaikka kuinka pyyhkisi ja tomuttaisi, niin mustaa ja harmaata tuhkaa on joka paikassa ja vaaleat tekstiilini ovat lähinnä harmaita. Pitää odottaa vielä ainakin kuukausi ennen kuin kaskeamisen sivuvaikutukset alkavat hellittää. Ja sitä odotellessa tekisi mieli tyhjentää koko talo tavaroista ja huonekaluista ja maalata ja rempata taloa parempaan kuntoon, sillä asumisen jäljet alkavat vääjäämättömästi tulla näkyviin. Sitten vastamaalattuun taloon olisi ihanaa taas alkaa laittaa kotia uudestaan. Se ainakin tuntuisi muuttamiselta...luulenpa, että olen ainoa, joka kannattaa samaa ideaa...
Tämmöisiä ajatuksia tuntuu nyt pukkaavan, enkä usko olevani ainoa laatuani...
Niina
Ps. Teille, jotka nyt mietitte, olenko nyt ihan oikeasti muuton tarpeessa, niin kyllä olen, mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö löytäisi jotain muuta tekemisen kohdetta...
Ja vielä lisäys: joku aika sitten oikein ihmettelin omaa sisäistä rauhaani samassa paikassa asumisen suhteen. En ole asunut yhdessä ja samassa asunnossa nykyistä kahta ja puolta vuotta pidempään, joten eikö minulla ole ihan syytäkin olla pienessä ahdistuksen tilassa ;)...
Mutta lopuksi rauhoittava tieto huolestuneille: tämä ei ole niin vakavaa kuin annan olettaa...kannattaa lukea joitakin juttujani pilke silmäkulmassa...
Mutta, jos joku haluaa tulla auttamaan talon rempassa ja tavaroiden pakkaamisessa, otan halukkaita vastaan. :)
Niin, tätä osaan tehdä ja hyvin osaankin, sillä olen muuttanut monen monituista kertaa...muuttofirmankin voisimme perustaa kokemuksemme perusteella.
Mutta plääh....emme tosiaankaan ole edes aikomassa muuttaa minnekään, ei ole mitään tarvetta muuttaa ja sekös on harmittavaa ;), kun iskee tämä karmea muuttokuume. Kaksi ja puoli vuotta samassa talossa alkaa olla jo liikaa...siis talohan on hyvä (ei kuitenkaan mikään luksus ollenkaan) ja hyvällä paikalla, emme ole muuttamassa maata emmekä paikkakuntaa eli emme ole muuttamassa, mutta silti tekisi mieli muuttaa...Lisää potkua muuttomietteille on antanut viime kuukausien jatkuva tuhkan leijuminen sisätiloihin. Vaikka kuinka pyyhkisi ja tomuttaisi, niin mustaa ja harmaata tuhkaa on joka paikassa ja vaaleat tekstiilini ovat lähinnä harmaita. Pitää odottaa vielä ainakin kuukausi ennen kuin kaskeamisen sivuvaikutukset alkavat hellittää. Ja sitä odotellessa tekisi mieli tyhjentää koko talo tavaroista ja huonekaluista ja maalata ja rempata taloa parempaan kuntoon, sillä asumisen jäljet alkavat vääjäämättömästi tulla näkyviin. Sitten vastamaalattuun taloon olisi ihanaa taas alkaa laittaa kotia uudestaan. Se ainakin tuntuisi muuttamiselta...luulenpa, että olen ainoa, joka kannattaa samaa ideaa...
Tämmöisiä ajatuksia tuntuu nyt pukkaavan, enkä usko olevani ainoa laatuani...
Niina
Ps. Teille, jotka nyt mietitte, olenko nyt ihan oikeasti muuton tarpeessa, niin kyllä olen, mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö löytäisi jotain muuta tekemisen kohdetta...
Ja vielä lisäys: joku aika sitten oikein ihmettelin omaa sisäistä rauhaani samassa paikassa asumisen suhteen. En ole asunut yhdessä ja samassa asunnossa nykyistä kahta ja puolta vuotta pidempään, joten eikö minulla ole ihan syytäkin olla pienessä ahdistuksen tilassa ;)...
Mutta lopuksi rauhoittava tieto huolestuneille: tämä ei ole niin vakavaa kuin annan olettaa...kannattaa lukea joitakin juttujani pilke silmäkulmassa...
Mutta, jos joku haluaa tulla auttamaan talon rempassa ja tavaroiden pakkaamisessa, otan halukkaita vastaan. :)
MYRSKYTUULET
Maanantaina ja tänään saimme kokea hurjia myrskytuulia. Tuulet riuhtoivat oksia puista, puita maasta ja kattoja irti...
Benjamin ja Joonas saivat tänään äkkilähdön keskustan pyhältä vuorelta, kun tuulet alkoivat aivan yhtäkkiä. Onneksi tajusivat lähteä ajoissa takaisin kotiin. Benjamin kertoi, kuinka he näkivät vuorella satojen ja satojen suurien palmunoksien lentelevän ilmassa...Paikalliset oppaat olivat ohjanneet muut turistit pois vuorelta, mutta kaksi suomalaista oli istunut ja juonut Coca Colaa sekä katsellut taivaalle kerääntyviä mustia pilviä. Sitten Benjamin oli todennut, että nyt täytyy lähteä pois ennen kuin alkaa kauhea sade. Ja melkein heti myrsky alkoikin ja pojat juoksivat pitkät portaat alas ja ottivat tuk tukin ja palasivat läpimärkinä ja hiekkaisina kotiin.
Kotiin tullessaan, me muut hikihatussa laitoimme tuulien paukuttamia ikkunoita ja ovia kiinni, valot vilkkuivat, varashälytin alkoi huutaa oven paiskautuessa auki ja lopulta meni kokonaan sähköt. Myrskyä kesti reilu puoli tuntia ja sitten oli ohi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Tuosta jos tuulet jatkossa vielä kovenevat, alkaa seuraavaksi lennellä jotain isompaa...
....paikalliset ovat pikaisen kyselyn tuloksena peloissaan.
Että täälläkin päin on maailma mullistusten äärellä...
Niina
Benjamin ja Joonas saivat tänään äkkilähdön keskustan pyhältä vuorelta, kun tuulet alkoivat aivan yhtäkkiä. Onneksi tajusivat lähteä ajoissa takaisin kotiin. Benjamin kertoi, kuinka he näkivät vuorella satojen ja satojen suurien palmunoksien lentelevän ilmassa...Paikalliset oppaat olivat ohjanneet muut turistit pois vuorelta, mutta kaksi suomalaista oli istunut ja juonut Coca Colaa sekä katsellut taivaalle kerääntyviä mustia pilviä. Sitten Benjamin oli todennut, että nyt täytyy lähteä pois ennen kuin alkaa kauhea sade. Ja melkein heti myrsky alkoikin ja pojat juoksivat pitkät portaat alas ja ottivat tuk tukin ja palasivat läpimärkinä ja hiekkaisina kotiin.
Kotiin tullessaan, me muut hikihatussa laitoimme tuulien paukuttamia ikkunoita ja ovia kiinni, valot vilkkuivat, varashälytin alkoi huutaa oven paiskautuessa auki ja lopulta meni kokonaan sähköt. Myrskyä kesti reilu puoli tuntia ja sitten oli ohi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Tuosta jos tuulet jatkossa vielä kovenevat, alkaa seuraavaksi lennellä jotain isompaa...
....paikalliset ovat pikaisen kyselyn tuloksena peloissaan.
Että täälläkin päin on maailma mullistusten äärellä...
Niina
tiistai 30. maaliskuuta 2010
KOHTI PÄÄSIÄISTÄ
www.fruskrot.blogspot.comViime päivinä on taas tapahtunut kaikenlaista, muttei ole ollut intoa kirjoitella niistä tänne. Viime lauantaina käytiin yhdellä pienellä vesiputouksella patikointiretkellä. Itse vesiputous oli ihan kuiva, mutta patikointi viidakossa oli kivaa. Ilmakin oli riittävän viileä, kylmä suorastaan (25 plussaa). Ennen patikointia halusimme syödä lounaan laoravintolassa. Ruoka oli aitoa laoruokaa ja lao-aikataululla, ja yksi ateria unohtui tunnin odottelun jälkeen kokonaan...joskus näinkin.
Sunnuntaina pidettiin kokousta meillä. Tupa oli täynnä väkeä ja saimme kuulla rohkaisevan puheen saksalaisen ystävämme isän puhumana. Kokouksen jälkeen laoystävämme saapui meille keskustelemaan työnäystään (mahtavia ajatuksia, tarvitaan vain rahaa...ja sitähän meillä on, mutta miksi sitä on niin vaikeaa antaa toisille...mietittävää itselle ja teille lukijoillekin...). Lisäksi Janne haastatteli häntä yhteen suomalaiseen lehteen.
Samana päivänä pienelle laotytölle annettiin rokotuksia Jannen toimesta.
Maanantaina jälleen kouluun ja toimistohommiin. Pojat saapuivat kotiin kesken koulupäivän pahoinvointisina. Lieneekö heillä se sama öklätauti kuin Jannella ja minulla viime viikolla. Lounasvieraiksi saapui joka maanantaisen opettajan lisäksi saksalaisia ystäviämme, jotka ovat muuttamassa tällä viikolla Vientianeen. Kutsuimme heidät meille lounaille täksi viikoksi, ettei tarvitse laittaa kotona ruokaa muuttotouhujen keskellä. Samalla juhlimme isolla porukalla Joonaksen nimppareita tekemäni omenapiirakan kera.
Maanantai-ilta huipentui HURJAAN TUULIMYRSKYYN, joka onneksi laantui nopeasti. Apulaisen lapsi kaverinsa kanssa tulivat meille hakemaan suojaa ja lopulta kyyditsin heidät Mekongin rannalle veneille, joilla he menisivät kotiin joen toiselle puolelle. Vesisade jatkui myrskyn jälkeen vielä pitkään...nyt on taas ilma puhdasta.
Tänään Benjamin on ollut kotona lepäämässä. Oliver puoliksi pakotettiin koulun penkille, koska oli parempivointinen. Lounasvieraita jälleen monta, mutta Janne ei ollut paikalla, koska hänellä oli lounaspalaveri skottimiehen kanssa mahdollisista uusista työkuvioista.
Tässä pikapäivitys viime päiviltä....
Kuva ylhäällä on mielestäni tosi kiva. Käykää kurkaamassa blogia, sillä se on tosi kiva. Yksi lempipaikoistani, jossa visiteeraan lähes joka päivä.
Kohti pääsiäistä ollaan siis menossa...täällä pääsiäinen tulee kyllä, mutta jos haluaa luoda kotiinsa pääsiäissisustusta ja jonkinlaista tunnelmaa, se on tehtävä kaikki itse, sillä missään muualla täällä ei Vapahtajamme suurinta tekoa ei juhlita. Mutta me juhlimme!!!
Niina
Sunnuntaina pidettiin kokousta meillä. Tupa oli täynnä väkeä ja saimme kuulla rohkaisevan puheen saksalaisen ystävämme isän puhumana. Kokouksen jälkeen laoystävämme saapui meille keskustelemaan työnäystään (mahtavia ajatuksia, tarvitaan vain rahaa...ja sitähän meillä on, mutta miksi sitä on niin vaikeaa antaa toisille...mietittävää itselle ja teille lukijoillekin...). Lisäksi Janne haastatteli häntä yhteen suomalaiseen lehteen.
Samana päivänä pienelle laotytölle annettiin rokotuksia Jannen toimesta.
Maanantaina jälleen kouluun ja toimistohommiin. Pojat saapuivat kotiin kesken koulupäivän pahoinvointisina. Lieneekö heillä se sama öklätauti kuin Jannella ja minulla viime viikolla. Lounasvieraiksi saapui joka maanantaisen opettajan lisäksi saksalaisia ystäviämme, jotka ovat muuttamassa tällä viikolla Vientianeen. Kutsuimme heidät meille lounaille täksi viikoksi, ettei tarvitse laittaa kotona ruokaa muuttotouhujen keskellä. Samalla juhlimme isolla porukalla Joonaksen nimppareita tekemäni omenapiirakan kera.
Maanantai-ilta huipentui HURJAAN TUULIMYRSKYYN, joka onneksi laantui nopeasti. Apulaisen lapsi kaverinsa kanssa tulivat meille hakemaan suojaa ja lopulta kyyditsin heidät Mekongin rannalle veneille, joilla he menisivät kotiin joen toiselle puolelle. Vesisade jatkui myrskyn jälkeen vielä pitkään...nyt on taas ilma puhdasta.
Tänään Benjamin on ollut kotona lepäämässä. Oliver puoliksi pakotettiin koulun penkille, koska oli parempivointinen. Lounasvieraita jälleen monta, mutta Janne ei ollut paikalla, koska hänellä oli lounaspalaveri skottimiehen kanssa mahdollisista uusista työkuvioista.
Tässä pikapäivitys viime päiviltä....
Kuva ylhäällä on mielestäni tosi kiva. Käykää kurkaamassa blogia, sillä se on tosi kiva. Yksi lempipaikoistani, jossa visiteeraan lähes joka päivä.
Kohti pääsiäistä ollaan siis menossa...täällä pääsiäinen tulee kyllä, mutta jos haluaa luoda kotiinsa pääsiäissisustusta ja jonkinlaista tunnelmaa, se on tehtävä kaikki itse, sillä missään muualla täällä ei Vapahtajamme suurinta tekoa ei juhlita. Mutta me juhlimme!!!
Niina
perjantai 26. maaliskuuta 2010
PERJANTAIFIILISTELYÄ
Perjantait tuntuvat yleensä meillä kivalta viikon lopun alulta. Lauantaisin ei mennä toimistolle, eikä mennä kouluun, siispä lauantaiaamut ovat yleensä rauhallisia ja rentoja. Siksi perjantaina voimme fiilistellä...jee! Meillä fiilistelyyn kuuluu yleensä illan kohokohdan odotus eli elokuvailta. Joku voi ajatella, että voi plääh, eikä noilla nyt muuta tekemistä ole...Mutta hei, ajatelkaas kuinka kivoja muistoja meidän pojille jää näistä vuosista, jolloin he viettivät vanhempiensa kanssa perjantai-iltoja leffoja katsellen ja herkkuja syöden. Varmaan voisi olla pahemminkin? Minusta perheen omat traditiot ovat tärkeitä asioita, niistä syntyy kivoja muistoja, joille voi sitten jälkeen päin jos ei muuta niin ainakin nauraa...;)
Joten perjantaisin fiilistellään!
Itse pääsen taas pian fiilikseen, kun kamala migreeni alkaa hellittää. Minulla on taipumusta saada migreenejä aina välillä. Mistä ihmeestä nekin tulevat?
Mutta jokaiselle teille kivaa perjantaita, ottakaahan rauhallisesti!
Niina
Joten perjantaisin fiilistellään!
Itse pääsen taas pian fiilikseen, kun kamala migreeni alkaa hellittää. Minulla on taipumusta saada migreenejä aina välillä. Mistä ihmeestä nekin tulevat?
Mutta jokaiselle teille kivaa perjantaita, ottakaahan rauhallisesti!
Niina
tiistai 23. maaliskuuta 2010
NIITÄ NÄITÄ
- maan sisäisiä meikäläisten kokouksia
- uima-altaalla oleilua
- elokuvailtaa ja muita ohjelmia
- vesiputousreissu
- ötökkäsaalistusta
- uuden varaanin hoitoa !!!
- leipomista, leipomista, leipomista
- turistiripulia turistilla
- iltatorikierros, supernopea keikka kahden pojan kanssa, en meinannut vauhdissa pysyä
- apulaisen sairastelua
- tiimiläisten synttäreitä
- sahan heilutusta
- sämpylöiden tekoa, nam
- pelaamista, pelaamista, pelaamista, pelaamista..................
- kirjan lukua
- naapurin luona käyntiä (kovin sairaana)
- hikoilua (todella kuuma täällä)
.........
.........
...että sellaista täällä on viime päivinä ollut...
Niina
- uima-altaalla oleilua
- elokuvailtaa ja muita ohjelmia
- vesiputousreissu
- ötökkäsaalistusta
- uuden varaanin hoitoa !!!
- leipomista, leipomista, leipomista
- turistiripulia turistilla
- iltatorikierros, supernopea keikka kahden pojan kanssa, en meinannut vauhdissa pysyä
- apulaisen sairastelua
- tiimiläisten synttäreitä
- sahan heilutusta
- sämpylöiden tekoa, nam
- pelaamista, pelaamista, pelaamista, pelaamista..................
- kirjan lukua
- naapurin luona käyntiä (kovin sairaana)
- hikoilua (todella kuuma täällä)
.........
.........
...että sellaista täällä on viime päivinä ollut...
Niina
perjantai 19. maaliskuuta 2010
SHE IS A BEAUTY
Eikö olekin kaunis tyttö!! Niin suloinen, ihana, rakas, toimelias, herttainen, tempperamenttinen, avulias, kohtelias, seurallinen, kultainen.....
Ihanaa nimipäivää rakkaalle Josefinille!
Juhlimme nimppareita perheen ja opettajan kesken lounaalla. Lihakeiton jälkeen herkuttelimme brownies-kakkua aidon amerikkalaisen reseptin mukaan ja omena-kanelipiirakkaa aidon suomalaisen ohjeen mukaan...mmmmmm. Onnittelulaulu laulettiin, kynttilä puhallettiin ja paketteja avattiin. Opettajalta tuli pinnejä, pampuloita ja hiuspantoja. Mummolta Suomesta tuli kaunis pupu-koriste seinälle. Omalta perheeltä pupujen taloon lisää tavaroita: potta, silityslauta ja - rauta sekä hoitopöytä pupuvauvoille.
Happy name day Josefin!
(Kuvat Benjaminin ottamia, kuten edellisessäkin postauksessa.)
Niina
torstai 18. maaliskuuta 2010
HÄÄMUISTOJA
Muutamia viikkoja sitten olimme niissä laohäissä, joista oli puhettakin...ja lupasin muutaman otoksen. En laita kuvia hääparista, sillä en osaa sanoa, mitä he tykkäisivät jos heidän kuviaan löytyisi netistä. (Josefinia kuvataan täällä Aasiassa paljon ja sanon aina kuvaajille, ettei kuvia saa laittaa nettiin. Ainakin olen muistuttanut...)
Mutta häihin...häät olivat tavanomaiset laohäät, joissa ruoka, juoma, laulu ja tanssi ovat suurin näkyvä osa iltajuhlaa. Päivällä suoritetaan buddhamenoin hääseremoniat.
Laosilaisten valokuvaaminen perustuu ns. poseeraamiseen. Ja kun poseerataan, niin täällä se tehdään ihan tosissaan ja kunnolla. Seisotaan rivissä vakavina ja luonnottomina...no, valokuvausta sekin. Ylimmässä kuvassa poseeraamme ystävämme kanssa hienoissa tamineissamme.
Tässä kuvassa aikuiset poseeraa ja lapsi on ainoa, joka on luonnollinen. Josefin on tässä kuvassa hyvin väsynyt ja siis katsoo väsyneenä kameraan.
Laohäissä pääsee tai joutuu, miten asian kulloinkin kokee, aina tanssimaan. Häistä poislähteminen ilman tanssimista ei kai ole kovinkaan kohteliasta...siispä me tanssimme ja ihan hauskaa se on ja varsinkin silloin, kun saa tanssia omiensa kanssa. Tässä olemme Jannen kanssa parina tanssimassa ja Josefinkin pääsi isin sylissä mukaan. Tärykalvot heiluivat varmasti enemmän kuin me tanssijat...sen verran kovalla laokajareista pitää aina tulla volyymiä...siis ihan tuutin täydeltä.
Niina
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)