Viime aikoina...

...olen huomannut olevani hurjan työteliäs. Kaikenlaista puuhaa ja tekemistä on riittänyt. On ollut ilo huomata, kuinka monella eri tavalla voin palvella Jumalaani ja lähimmäisiäni. Oikeastaan koen palaavani juurilleni eli sellaisten asioiden pariin, joissa olen suhteellisen taitava ja osaava tai ainakin kiinnostunut; asioiden pariin, jotka tuntuvat omilta ja joiden parissa viihdyn.

Tänään minulla oli yksi sellaisista päivistä. Olin luvannut auttaa lao-ystävääni leipomaan herkkuja hänen syntymäpäiväjuhliinsa. Ystäväni ei ole mikään leipoja, mikä johtuu vain siitä, että tässä kulttuurissa leipominen ja jauhojen kanssa pelaaminen ei ole millään tavoin tavallista. Jos jälkiruokaa on tarjolla, niin yleensä se on hedelmiä. Ystäväni on kuitenkin hyvä ruuanlaittaja ja siksipä me hiukan jaoimme taakkaa. Toinen teki ruuat ja toinen herkut.

Koska kysymyksessä oli syntymäpäivät ja vieläpä sellaiset joihin tulisi paljon ulkomaalaisia, ajattelin, että täytyy varmaan koittaa tehdä jotain kaunista ja hyvää. Suoraan sanottuna pientä paineen poikastakin oli...Päätin kokeilla kinuski-vanilja-täytekakkua sekä murotaikinapikkuleipiä kuorruteella ja nonparelleilla. Jossain vaiheessa päivää ystäväni soitti minulle, että voisinko tehdä myös niitä ihania mokkapaloja. No, niinpä sitten niitäkin...apulaisen lähetin siinä vaiheessa kauppalapun (apulaiseni ei osaa lukea eikä kirjoittaa, joten kaupassa lukevat ostoslistani) kanssa kauppaan, jotta minun ei tarvinnut keskeyttää leipomisia.

Josefinin kanssa leipomispuuhat sujuvat oikein mukavasti. Tyttö rakastaa auttaa (niin kuin yleensä lapset tykkäävät, jos annetaan auttaa) aineiden kaatamisessa ja mittaamisessa kulhoon ja taikinoiden esimaistelussakin...Pikkuleipien leipominen tuntuu olevan lapsien kuin lapsien pravuuri tai ainakin minun lasten. Niin pojat pienenä ollessaan kuin nyt Josefinkin nauttivat taikinan kaulimisesta ja muoteilla painamisesta. Ja jokaista muottia pitää kokeilla ainakin yksi kerta ja tottakai aivan keskelle kaulittua taikinaa. Olen piparimuottifani, joten meillä on todella monta piparimuottia...oli pakko jättää osa piiloon...muuten olisi mennyt ikä ja terveys jokaisen muotin kokeilussa. Mutta kettu, etana, pupu, kissa, karhu, hirvi, hattivatti, muumipeikko ja sydän piti ainakin saada kokeilla...

Täytekakkukin onnistui ja siitä tuli kuin tulikin kaunis ja tyylikäs, vaikka kermat valuivat kilpaa hikeni kanssa. Jääkaapin ja pakkasen avulla sain onneksi kermat ojoon ja kakku oli suorastaan kaunis...tosin ei mikään kauppavalmis, mutta kotitekoiseksi oikein kiva. Ja herkullinen!

Mokkapalat ovat meidän perheen suosikkiherkku. Jos kysyn, mitä herkkua halutaan mihin tahansa juhliin, niin saan aina vastaukseksi mokkapalat. Meillä pojat eivät pidä täytekakuista, joten suklainen herkku on poikien juhlaherkku. Siksi mokkapalojen valmistus sujuu melko nopeassa tempossa, koska teen sitä melko usein. Ja mahtavan hyvää siitä tuli tänäänkin.

....olen kyllä todella hassu ja kehuskeleva...tässä minä vaan kuvailen, kuinka ihania herkkuja olen tänään tehnyt. Mahtavat blogiaiheet...
Taidan ottaa Aku Ankan ja nukahtaa sen siivin...

Hyvää yötä, Niina