Minä rakastan kaikkea kaunista ja vanhaa...
Skype tai sähköposti ei nyt todellakaan ole mitään kaunista, mutta ilmeisesti auttamattoman vanhanaikaista. Poikien opettaja kertoi pojillemme, ettei kukaan juuri enää käytä skypeä tai sähköpostia, vaan Facebookia ja opettajathan ovat aina oikeassa...Nyt olen pohtinut tätä vanhanaikaisuuttani, sillä en ole Facebookin käyttäjä, vaikka olenkin kirjautunut sinne. Mitä menetän? Jäänkö sosiaalisesta verkostosta paitsi? Ihan tosissani olen alkanut pohtia tätä...Olen miettinyt asian eri puolia ja joka kerta tulen siihen tulokseen, että mikäli alan roikkua Facebookissa, vietän koneella yhä enemmän aikaa...siis suomeksi sanottuna minulla ei ole aikaa olla Facebookissa. Eli jättäydyn vapaaehtoisesti pois tästä maailmaa mullistaneesta sosiaalisesta verkosta. Onhan se varmaan hienoa tietää kaikkien asiat joka päivä, niin tuntee kuuluvansa osaksi jokaisen elämää, mutta ei ole aikaa....Vai miksi te Facebookin käyttäjät olette siellä? Olisi oikeasti kiva tietää...Sitten sellainen kysymys: saako ihmisiä enää kiinni sähköpostilla tai skypellä? Näitä kyselee nimimerkillä aidosti kiinnostunut.
Se blogimaailma, jossa itse käyn joka päivä on todella virkeä ja antoisa. Olen kovin kiinnostunut sisustamisen maailmasta ja siksi seuraan useita sisustusblogeja...jopa huimasti enemmän kuin perheblogeja. Oma blogimme on ns. avoin päiväkirja, jossa kerromme kuulumisiamme Laosissa olevasta arjestamme. Itselleni on tärkeintä se, että minulla on joku paikka, jossa voin muutamille läheisilleni kertoa elämästämme täällä. Siinä samalla aina silloin tällöin tutustuu uusiin tuttavuuksiin.
Vanhanaikaisella linjalla siis jatketaan...mikäli joskus aikaa piisaa enemmän eli lapset ovat isompia, lupaan liittyä virtuaaliseen sosiaaliverkostoon entistä tiukemmella otteella...sitten varmaan tavataan jonkinlaisessa kolmiulotteisessa maailmassa...Bodybookissa.
Niitä aikoja odotellessa, Niina
9 kommenttia:
Täältä puolustautuu heti yksi fb-käyttäjä :) Vaikka minäkin rakastan kaikkea kaunista ja vanhaa... heh.
Mulle fb on kotiäidin sosiaalista verkostoa parhaimmillaan (tai ainakin jotain sinnepäin :)). Arkisin kotona ollessani kone saattaa olla auki "työpäivän" (illat yleensä tiiviisti kiinni) mutta päivitän sinne päivässä rivin tai kaksi. Kavereita en tarkoituksella ole haalinut isoja määriä. Mutta muutaman minuutin pistäytyminen koneella piristää monesti lasten kanssa touhuilua.
Sen kautta tulee oltua yhteydessä mm. siskoon, ystäviin lähellä, kaukana ja kaukomailla. Toki on paljon ystäviä jotka eivät ole fb:ssä ja eihän tälläinen sosiaalinen verkosto ikinä korvaa sitä että saa ystävän kanssa kasvotusten tavata :)
Hassua, kun ite oon miettinyt just niinpäin että mä en löytäisi mistään aikaa blogin kirjoittamiseen... mutta kaipa nämäkin sellaisia tottumis / makuasioita on. Tällä hetkellä fb sopii mulle :)
Ja mä ainakin vastailen sähköposteihin. Ollaan yhteyksissä! Ja hyvää pääsiäistä teille!!!
Itse olen fb:n satunnainen käyttäjä, lähinnä lukija (muutamien kaverien kuulumiset luen silloin tällöin). Mullakaan ei ole aikaa facebook-juttuihin, mielummin käytän sen ajan omaan blogiini, josta jää mielestäni pysyvämpi muisto. En myöskään ymmärrä sitä, että miten ihmiset jaksavat ja ehtivät tehdä fb:ssä kaikenmaailman testejä ja pelejä, jotenkin turhanpäiväistä. Mutta harrastus joillekin, se heille suotakoon.
Minäkin olen vähän vanhanaikainen, mutta vastaan silti sähköposteihin, kirjoitetut kirjeet ovat mun mielestä niitä "vanhanaikaisia", vaikkei tarttis. Skypeä en käytä, joten siitä en osaa sanoa mitään.
Ihan hyvän päätöksen teit. Mun mielestä et häviä siinä mitään. Siihen koukuttuu ihan varmasti, siksi mäkin olen tehnyt päätöksen, etten itse koskaan kirjoita sinne mitään (muutama poikkeus on tehty, mutta ne olkoon viimeiset). Kaverit hoitakoon kirjoittamisen, mä käyn vain välillä vilkaisemassa...
Mä luen jatkossakin teistä mielummin blogista, ei fb:ssä pysty samalla lailla elämästään kertomaan. Enkä edes haluaisi. ;o)
Tietokone kuluttaa aikaa suunnattomasti. Sähköposti, Twitter, Linkedin, Facebook ja vaikka muuta. Mutta kaikki nämä ovat vallan mainioita kommunikaatio kanavia varsinkin meille jotka asumme kaukana ystävistä ja sukulaisista.
Mutta kaikkeen on ratkaisu! Miksi istua tietokoneella ja kuluttaa kallista aikaa kun voisi viettää senkin ajan perheen parissa!
Ostakaa itsellenne iPhone, se vapauttaa kädet näppäimiltä ja antaa mainion tavan iloiseen ja vapauttavaan kommunikaatioon.
Voit tarkistaa sähköpostisi missä vain, päivittää statuksesi sähköisissä yhteisöissä kuten Facebook:ssa, surffailla netissä blogien ihmeellisessä maailmassa ja ties mitä muuta ilman että roikut jatkuvasti koneella.
Kaiken tämän voit tehdä istuessasi ruuhkassa, odottaessa julkisia kulkuneuvoja, kahvikupin äärellä missä vain tai vaikka istuessasi lääkärin vastaanoton odotushuoneessa.
Terveisin iloiset iPhonen käyttäjä Mumbaista
Hei kiitos, kun kommentoitte! Ollaan puolesta ja vastaan näköjään...ja tottumiskysymyksiäkin on...
Ja siis iPhonekin pitäis hankkia. No mies hankkii kohta, mutta ei se mua auta eikä varsinkaan, kun en koskaan ole missään ruuhkissa tms. Tai no joskus harvoin Thaimaan puolella kyllä, mutta silloinkin on huolehtittava ainakin pienimmästä, joten en voi istua mikään kone kourassa.
Lähinnä kököttelen täällä kotona tai sitten kököttelen ulkona naapureiden kanssa ja he eivät ainakaan ole Facebookissa...;)
Mutta hei, kiitos palautteesta, sitä ihan oikeasti kaipasinkin. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä. Se oli kiva kuulla, että on täällä joku toinenkin sähköpostin käyttäjä...
Mutta hurjaa vauhtia maailma muuttuu ja joka hetki pitäisi olla saatavilla ja antaa tietoa itsestään...ihan pelottaa sitten joskus palata Suomeen, jossa kaikki tämä tuhatkertaistuu...silloin täytyy varmaan skarpata.???
Joten nyt näin ja sitten joskus toisella tavalla...
Kiitos vielä kerran ajatuksista ja vinkeistä sekä tuesta....kaikki tallennetaan tulevaisuutta varten;)
Niina
Hei mielenkiintoista pohdintaa!
Ja niin ajankohtaista, koska olin tulossa tätä kautta kertomaan sulle, että meidän ala- ja yläasteen luokalle puuhataan luokkakokousta!
Facebook on se kanava, jossa tieto siitä leviää ja vaikka sä olet mun Facebook-kaveri, tiesin, että et saa tietoa sitä kautta, koska sua ei Facessa juuri ole näkynyt :)
Eli luokkakokous on tutuissa Toijalan maisemissa la 28.8.2010. Oletteko tulossa Suomeen lainkaan tänä kesänä?
Mä en todennäköisesti itse pääse, koska oltiin jo aikaisemmin sovittu se viikonloppu työporukan yhteistä retkeä varten, ilmeisesti käväistään Riikassa ja Jurmalassa.
Omasta puolestani voin sanoa, että olen jäänyt ihan jälkeen näissä tietoteknisissä asioissa... Sähköpostia toki käytän, jo ihan työnkin puolesta ja sen lisäksi Facebookia ahkerasti. Sillä on kiva pitää yhteyttä ystäviin ja kavereihin, lähellä ja kaukana. Joskus ihan Toijalan tyttöjen kesken sovitaan tapaamisia yms. sitä kautta kun siellä on kätevä chattailla :) Saat asiat sovittua pikaisesti.
Yksinelävänä ihmisenä mulla on vähän liikaakin aikaa koneella istumiseen ja olenkin koittanut vähän rajoittaa sitä, mutta toisaalta se on sitten taas mulle yksi sosiaalisen elämän muoto.
Mutta onneksi vain yksi, on mulla elämää tietokonemaailman ulkopuolellakin :D
Mutta mistään Twittereistä ja Skypeistä mulla ei ole hajuakaan.
Ja yksi, missä olen ihan pihalla, on valokuvaaminen. Enää ei kuvata filmirullaa täyteen ja kiikuteta sitä kuvaamon sedälle ja muutaman päivän kuluttua haeta valokuvia... Oi niitä aikoja...
Nyt pitäisi siirrellä kuvia koneelle, tehdä kansioita, ottaa varmuuskopioita, teettää kuvia, photoshopata jne. Joku siinä tökkii, ei yhtään mun juttuni, vaikka sinänsä todella kätevää.
Mutta hyvin ymmärrettävää, että sulla ei aika riitä kaikkeen ja elät tosi erilaista elämää kuin minä. Mä tykkään sun blogistasi, joten toivottavasti sille riittää aikaa ja intoa jatkossakin!
Mukavaa pääsiäisen jatkoa!
t:Toijalan Tiina
P.S. Facebookin kautta löytyi se pitkäaikainen koulukaveri, jota olen ehkä eniten vuosien aikana ajatellut... Saarelan Vesa! Sen kanssa on ollut ihana vaihtaa kuulumisia vuosikausien tauon jälkeen!
Tiina J - laitatko mulle sähköpostia...onko osoitettani.
Hih, tätä viestiketjua oli hauska lukea. Itse kuulun niihin iki-vanhanaikaisiin, jotka ennen kaikkea rakastavat sitä aitoa postipojan kiikuttamaa kirjepostia! Mutta minulla ei ole mitään sitä vastaan, että kotikoneella on auki niin mese, skype kuin fb:kin!! Twitteriin en ole vielä lähtenyt, eikä mulla ole iPhoneakaan. Tavallinen läppäri riittää virtuaalimaailmaan- ainakin vielä tässä vaiheessa! Sen verran houkuttelen Niina sua feissariin, että muistathan että facebookiin voit rajata kaveriksesi vain ne, ketkä aidosti haluat, vaikka vain MINUT. Ja asettaa asetukset niin, että vain kaverit tai vain tietyt kaverit näkevat esim valokuvat tms. Facebookin kautta olen löytänyt yhteyden serkkuihin ja ystäviin, jotka muuten olivat osoitteiden ja nimenvaihdosten myötä kadonneet osoitekirjastani ja elämästäni. Ja viime kesänä järjestyi Facebookin vuoksi mega-mahtava sukutapaaminen ihan siitä, että serkuksina aloimme pohtia feissarissa että "pitäisi tavata" ja niin se serkkutapaaminen sitten paisui ihan koko suvun tapaamiseksi!! Sosiaalinen media on jo lapsillemme osa itsestään selviä kansalaistaitoja, mutta on ilo nähdä miten paljon esim. Facebookiksta iloitsee myös yli 60 vee äitini! Tämä taitaakin olla niin mielenkiintoinen juttu, että copypastaan tämän kommentin meidän perheen blogiin, joka salasanan takana tavoittaa vain ne ystävät ja sukulaiset, keille se on suunnattukin! Summa summarum: Olen sitä mieltä että olipa yhteys sitten Facebook tai Bodybook pääasia että yhteydessä ollaan!!! Halauksin, Anne
Anne - kiitos kannustuksesta, alkaa jo ihan näiden kommenttien perusteella kiinnostaa. Se vaan, että se veisi varmaan minut mennessään eli koukuttuisin ihan varmasti ja aikaa menisi...
Jään miettimään...
mä oon addiktoitunut naamakirjan käyttäjä enkä oo siitä yhtään ylpee. Entisestään vaan vaikeuttaa oikeesti näkemästä ihmisiä ja kuulumisten kyselyä, kun kaikki pitäisi jo olla facebookista luettu. Pahinta on kun mitään tärkeetä ei kerrota enää naamatusten. esim. että on mennyt naimisiin... Ja miksi kukaan ei enää soita ja kysy mitä kuuluu?
Lähetä kommentti