Tänään vihdoista viimein esittelen uuden juhlapuseroni, josta on ollut jo paljon aiemmin puhetta. Nämä kuvat on otettu jo joku aika sitten häistä kotiin palatessani. Kuvat on ottanut Benjamin ja niissä on siis tarkoitus kuvata paitaa, joten tutkikaa sitä eikä pärstääni...
Toisessa kuvassa on myös nähtävillä paikallinen hame eli suomalaisittain sinni. Itse tykkään tosi paljon sinneistä ja niitä onkin näiden laovuosien aikana teetetty ties kuinka monet. Vanhimmat ja kuluneimmat on jo laitettu kiertoon. Osa parhaimmista sinneistäni on Suomessa, joita käytän aina tarpeen tullen.
Vihreä juhlapuseroni, joka on siis teetettävänä, taitaa jo olla valmis. Täytyisi vaan lähteä hakemaan sitä. Se on teetetty samalla kaavalla, joten malli on sama kuin kuvien puserossa, mutta väri on eri.
Laohäissä on tapana pukeutua värikkäisiin vaatteisiin. Naisilla on aina (tai ainakin mahdollisuuksien mukaan) värikäs silkkisinni ja siihen sopiva laojuhlapaita. kengissä ja laukussa saa mielellään on paljon bling blingiä...Joten täällä saa hiirenharmaa suomalainenkin olla hääjuhlissa oikein viimeisen päälle korea. Se on ihan kivaa vaihtelua, sillä ei niitä juhlatilaisuuksia kuitenkaan niin usein ole. Arkipukeutumista saa harrastaa kuitenkin ihan riittämiin.
********
Tänään oli töissä vauhdikas päivä. Janne tiimeineen otti vastaan kolme uutta työntekijäämme, jotka viime viikon aikana pääsivät kahdenkymmenen hakijan joukosta projektiimme töihin. Valintaprosessi on aikaa vievää, mutta nyt näyttäisi siltä, että olemme saaneet hyvät uudet työntekijät. Aika sitten näyttää, kuinka hyvät.
Iltapäivällä otin pienet leivontasessiot. Pyöräytin kaksinkertaisen annoksen ihania mokkapaloja. Naapurin papparaiselle piti toki viedä osansa, sillä hän on todella perso makean perään ja aina, kun leivon makeaa, muistan häntä leipomuksillani. Yleensä leivon makeaa hyvin harvoin, sillä näin koitan minimoida omaa herkutteluani. Halusin kuitenkin tänään leipaista illallisvieraiden takia. Kutsuimme lao-ranskalais-perheen syömään ja teen kanssa halusin tarjota jotain omatekoista herkkua. Oliver sanoi, että kannatti kutsua vieraita, että sai suklaapiirakkaa. (äidin sydän taitaa nyt heltyä leipomaan pojalleen useammin...)
Illallinen (japanilaista golden currya) oli menestys...ystävämme ottivat jopa lisää tuota ihanaa ruokaa. Ja suklaapalat upposivat parempiin suihin tuosta vaan. Mutta eniten minua ilahdutti heidän kanssaan keskustelu ja yhdessäolo. He ovat kovasti sydämelläni.
********
Uusi viikko on alkanut ja siihen käyn nyt intoa puhkuen. Julistan tämän viikon supersiunatuksi! Olkoon se sitä sinullekin!!
Niina
1 kommentti:
kaunis juhlapusero ja väri sopii sinulle hyvin!
Supersiunaus viikkoosi!
Lähetä kommentti