Aamutuimaan heräilin valmistelemaan aamupäivän leivontasessiota apulaiseni lasten kanssa. Lapset toivat mukanaan myös yhden ystävistään leipomaan. Hän ei ollut koskaan ennen leiponut mitään. Siksi varmaan ja myös jännityksestäkin hän seisoa tapitti taikinakulhon vieressä hievahtamatta, kunnes pyysin hänen vuorollaan laittaamaan taikinaan munia tai jauhoja. Taikinan noustessa siivoilimme apulaisen kanssa välivaiheen jälkiä ja lapset piirtelivät lattialla kauniita maisemakuvia Luang Prabangin vuorista.
Olin päättänyt leipoa lasten kanssa pullia ja näin joulun alla ihan jouluisia pullia. Aluksi näytin mallia, miten pullataikinaa käsitellään ja kuinka siitä saa erimuotoisia pullia eri tekniikoilla. Lopuksi pullataikinan käsittely oli jo melko taitavaa, sillä litran pullataikina muuttui melko nopeaan tahtiin monenmuotoisiksi pulliksi. Oli pyöreää pullaa, jouluisia muotoja (joiden nimiä en tiedä), pullapoikaa, lettipullaa, kiemurapullaa (omakeksimänimi:)), perhosta, ruusua, tötteröä jne. Ja voi, kuinka kauniita niistä tulikin. Varsinkin apulaisen tyttö on erittäin luovan oloinen, sillä hän taiteili kaikkein omaperäisimmät ja kauneimmat pullat.
(Hän on myös hyvä piirtämään...oikein päätä raapien mietin jo hänen tulevaisuuttaan, mihin ammattiin hänen kannattaisi suuntautua. Tosin täällä ei ole paljoakaan vaihtoehtoja ja nekin vähät vain ison rahan takana...tasan ei mene nämä asiat täällä maapallolla...)
Mutta taas itse asiaan: Apulaisen lapset leipoivat pullaa nyt toisen kerran, joten pikkuisen tekniikka oli jo hallussa. Lisäksi pullien kananmunalla voitelu ja sokerointi sujui jo viime kerran muistista. Pian kodissamme leijui ihana vastapaistetun pullan tuoksu. Kohta jo maistelimme tuotoksiamme...Vain apulaisten lasten ystävä ei halunnut maistaa. Hän ei kuulemma pidä sokerista. Täällä on ihan tavallista olla pitämättä länsimaalaisten makeasta, sillä ne ovat yleensä niin kovin makeita, joten en ihmetellyt häntä. Tosin pakatessani pullia lapsille kotiin palkkioksi avusta, kysyin uudelta pikkuystävältäni kuka aikoo näitä pullia nyt syödä. "Minä." Taitaa tyttö kuitenkin kotona hieman maistella uusia makuja ainakin kotona olevan pikkusiskonsa kera.
Pussinsa saatuaan lapset pinkaisivat ulos leikkimään. Sitten he palasivat kotiin apulaisenkin kotiinlähdön aikaan.
Lupasin lapsille, että ensi viikon poikien koulun joulujuhlaan (jonne lapsetkin ovat tulossa) veisin heidän tekemiään pulliaan kaikkien ihailtaviksi ja maisteltaviksi.
Niina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti