Tämä päivä on jälleen illassa. Josefin nukkuu jo, onneksi...Pojat ovat juuri menneet sänkyyn pitkän odotuksen jälkeen. Janne tuli hetki sitten vasta kotiin kyläreissulta.
Aamu kului pitkälti Josefinin kanssa puuhaillen. Usein leikimme, laulamme, piirrämme, värittelemme, liimailemme ja leikkailemme ja teemme kaikkea muutakin uutta ja kivaa...
Aamulla saimme kuitenkin kotiimme poliiseja, jotka tulivat kysymään vuokrasopimustamme, passejamme sekä ID-korttejamme. Osa asiakirjoista oli kotona ja osa toimistolla, joten asia siirtyi iltapäivään...tosin poliisit eivät tulleet, koska satoi vettä. Oli mukava huomata, että poliisit olivat tällä kertaa ihan mukavia ja ystävällisiä. Ihan normaaleita...eikä virkaintoisia pampuloita.
Lisää poliiseja tuli aamupäivän aikana jälleen kerran muistuttamaan auton parkkeerauksesta. Selvisin asiasta selittämällä, että auto on rikki ja en aja sillä siksi enkä siirtelekään autoa. Tosin autoa voi hieman ajaa, mutta se sammuu joka mutkassa, joten rikkihän se silloin on. ? Positiivista oli huomata, että selvisin tästäkin vain selityksillä. Vaikka näillä pampuloilla olikin jo sitä virkaintoa näkyvissä...
Lounastauko menikin Jannella mukavasti virkapapereiden kopioita puuhatessa...ja sitten taas sorvin ääreen. Myöhemmin iltapäivällä Janne ilmoitti lähtevänsä kylille..!!?? Opetusministeriön virkamies oli tullut toimistolle tapaamaan Jannea ja halusi heti lähteä kylille. Eipä muuta kuin siis kylille. ;) Palasivat siis takaisin kyläreissulta kymmenen aikaan illalla ja menivät vielä illalliselle. Nopea keikka siis!
Jannella olisi ollut potilastapauskin kotonamme odottamassa, kun eräs sveitsiläinen pariskunta saapui näyttämään vaimon kipeää silmää. Jäivät pariksi tunniksi odottamaan Jannea, mutta lähtivät yhdeksän jälkeen kotiin. Huomenna uudestaan...
(Jannella riittää aika lailla potilaita. Eilen oli vuorossa erään laop ast orin vaimon tapaus...oli kyseessä vakavammat asiat. Janne ottaa kaikki potilaat tyynenä vastaan...se hyvin ihailtavaa ottaen huomioon, että kyseessä ei ole työ.)
Ai niin...saimme tänään myös pienen kuuron rakeita. Rakeiden jälkeen alkoi vesisade, joka kesti koko illan ja viilensi ilman todella kylmäksi. Nyt olisi minun anopillakin täällä mukavat oltavat.;) Joka kerta, kun ilma täällä viilenee, alan ajatella anoppiani (ajattelen tosin häntä muutenkin joka päivä:)...), sillä hän on viileiden ilmojen ystävä. Toivonpa todella, että saan hänet tänne joku viileä päivä. Täällä, kun sitä ihmeteltävää riittää...miten nauttisinkaan jutella hänen kanssaan täällä. Huoh...
Väsymys alkaa painaa silmiä ja alan pikku hiljaa siirtyä kohti unten maita. Sitä ennen jotain lukemista...Nyt on alkamassa Heinähattu, Vilttitossu ja vaari. Minulla on menossa lastenkirjakausi..hihiii.
Huomisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti