Pikku hiljaa alamme taas kotiutua tänne Laosiin. Työt ja koulut ovat alkaneet ja kotipuuhatkin siinä samalla. Jannella on tasaisen kiireistä niin projektin puolesta kuin kotiin tulevien potilaidenkin osalta. Työtä riittää siis välillä ihan kirjaimellisesti ympäri vuorokauden. Ja sitten siihen päälle perhe, niin ei pääse mies helpolla.
Pojilla koulujen jatkuminen täällä on tarkoittanut tasokasta opetusta sitten äidin Suomi-opetuksen jälkeen. Huh, mikä helpotus, että on hyvä opettaja täällä, niin pojat saavat hyvää opetusta.
Pojat aloittivat viime viikolla myös lao-kielen opinnot. Joten lisää opiskeltavaa on nyt taas hiukan enemmän.
Me Josefinin kanssa pidämme kotia pystyssä apulaisemme kanssa. Ja kivasti meillä on mennyt täällä kotipuolessa. Aikaerokin alkaa helpottaa ja olemme pääsemässä paikalliseen rytmiin. Minua tosin vaivaa jatkuva pikkuflunssa pää-ja kurkkukipuineen. Se vähän vie voimia koko ajan. Muuten kaikki hyvin!
Ps. Apulainen osti itselleen mopon kesän vartiointirahoilla. Tämä on mainitsemisen arvoista, sillä niin iso asia se on apulaisellemme.:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti