ULKOILUA

Luang Prabangissa on entinen kuninkaan linna, joka nykyään toimii museona muistona menneistä ajoista. Linnan piha-alue on mukavan vilpoista puistoa, jossa on korkeita puita, nurmikkoa ja pieni allas-alue kaloille. Alue on usein aika tyhjillään, sillä turistit suuntaavat yleensä suoraan museoon tai pihan temppeliin.
Koska täällä ei ole varsinaisia puistoalueita, joissa olisi lapsille leikkipaikkoja, kuten Suomessa, tuo linnan piha on oikein kiva paikka olla. Tänään pitkästä aikaa päätin lähteä sinne Josefinin kanssa vähän piipahtamaan. Ennen lähtöä kävin kuitenkin naapurista kysymässä haluaisiko TingNoi äitinsä kanssa tulla mukaan. Ja halusivathan he. Pakkasimme pikku eväät matkaan ja sitten hyppäsimme tuktukin kyytiin ja mars matkaan. Reissu oli oikein kiva ja matkan yhtenä tarkoituksena oli näyttää laosilaiselle, kunka kiva ulkoilualue heillä on. Ystäväni Tim totesikin, että onpa harmi ettei täällä käy muita, kun tämä on niin kiva alue ja vilpoisakin (viileys on suorastaan pääpointti laolle). Yes, ajattelin mielessäni, jospa saisin heidät useimminkin mukaan matkaan ja muitakin. Onhan se harmi, että noin kiva alue jää käyttämättä.
Loppupäivän sitten ulkoilimme tapamme mukaan omalla pihalla ja naapureiden talojen ulkopuolilla eli kadulla.
Ulkoilu on täällä niin ihanan vaivatonta. Sen kuin avaat oven ja laitat kengät jalkaan ja menoksi. Suomessa on yleensä aina edessä ainakin jonkinlainen pukemisurakka. Josefinilla tuleekin olemaan todella erilaiset ajat tulevina kuukausina Suomessa, jolloin ovesta ulos mentäessä on yleensä laitettava jotain muutakin kuin hellemekko ylle. No, vaihtelu virkistää!