perjantai 29. toukokuuta 2009

SURUN PÄIVÄT JATKUVAT

Ei voi olla totta!

Benjaminin rakkaimmista rakkain eläin kuoli tänä aamuna kovin tuskaisen näköisenä. Jättikynsi virui muutaman tunnin kieli ulkona verta oksentaen. Soitin opettajalle, että nyt ei olisi sopiva aika koululle. (Kolme tuntia myöhemmin pojat sitten kouluun menivät.)

Koitimme saada eläinlääkäriä paikalle, mutta ei ollut paikkakunnalla. Janne tuli onneksi toimistolta Benjaminin tueksi. Benjamin oli koko ajan Jättikynnen luona loppuun saakka. Benjamin ja Janne hautasivat Jättikynnen omaan pihaamme, ainoaan kukkapenkkiin. Benjaminia helpottaa tieto siitä, ettei kukaan syö rakasta rakasta lemmikkiä.

Mikä liskoillamme on, kun ne kuolevat? Joku tautiko? Voi surun päivää, jos kolmaskin liskomme kuolee...

Vaikka varaanit ovatkin vain eläimiä, niillä on erittäin merkittävä osa Benjaminin elämässä.

Kiitos Jättikynsi, kun olit kanssamme! Olit kiva varaani!

3 kommenttia:

blummis kirjoitti...

Onpa surullista! Meitä harmittaa kovasti täällä Kirkkokankaalla.

Tiina kirjoitti...

Voi ei! Kyllä teillä nyt on siellä surua. :o(

Toivottavasti viimeinen lisko pysyy hengissä!

Niina kirjoitti...

Kyseessä oli varmasti joku tarttuva tauti, joka ensin kaatoi pikkuisen Mamin ja sitten jättikokoisen Jättikynnen. Oliskohan ollut keuhkokuume tai sitten jokin eksoottinen liskojen tauti? Toivottavasti Paunu jaksaisi sinnittellä hengissä!! Toistaiseksi se on ainakin ihan normaalissa kunnossa.