Ei muuta kuin äkkiä ötökkäpurkkia hakemaan. Ja pian saalis olikin kaikkien ihailtavana. Samassa rytäkässä purkkiin oli eksynyt pieni sammakko, joka sai nopeasti kokea elämänsä (viimeisen) yllätyksen, kun satajalkaisen myrkkyhampaat iskeytyivät meidän silmien edessä pikkusammakon lihaan. Muutaman sekunnin kuluttua puolet sammakosta oli syöpynyt pois, joten ötökällä on melko tehokasta myrkkyä. Onneksi kohteena oli sammakko, eikä meidän pikku Josefin.
Kyseessä ei ole "tappavan myrkyllinen" ötökkä, mutta purema on niin kivuilias, että sen kuulemma muistaa koko loppuelämänsä. Sellainen oli kerran purrut yhtä meidän tiimiläisistä sormeen. Koko käsi oli turvonnut jalan paksuiseksi. Paikallisten mukaan ötökkä on erittäin nopealiikkeinen ja agressiivinen ja se saattaa hypähtää taaksepäin ja näin yllättää kivuliaalla tavalla.
Sammakko saa kyytiä. Vielä on hieman koipea näkyvissä...
9 kommenttia:
Tuttu veijari meillekin Japanin Obaman ajoilta. Kokemuksesta voimme sanoa, että myrkkypullo on paras ase mukadeja (japaniksi) vastaan, niiden tunkeutuessa sisään ja jopa sänkyyn. Nukuttiinkin verkkojen alla. Kengän iskujakin kokeiltiin ja pari intiaani tanssiakin, kun luulimme mukaden menneen paidan alle.
En taida valittaa pikkuhämähäkeistä enää mitään...
Tunnustan: olen meidän perheen mukade-magneetti! Mukade on just se öttiäinen, joka on kipitellyt säärtäni pitkin niin WC-istuimella, yöllä pyjamanhousujen sisällä kuin hammaspesulla yöpaidan selkämyksessä. Ja kaikki nämä siis tuolla surullisen kuuluisalla Japanin Obaman mökillä. Onneksi mukade ei ole koskaan pistänyt mua, mutta komeita iiik-aarioita ja vauhdikkaita strippaus-intiaanitanssiesityksiä se kyllä sen sijaan on saanut aikaan.
Fam. Tasanen - Voi kamalaa....Onko niitä paljonkin Japanissa??
17 neliötä - Joo...Suomen ötökät ovat lähinnä vitsi....vaikka niitäkin aikoinani pelkäsin.
Anne - apua, mitä kokemuksia!! Onko tuo ko. mökki vielä käytössä? Vieläkö siellä joku uskaltaa olla??
Käytössähän tuo mökki on, kun pojat sen kunnosti sillä reissulla. Nythän siellä olisi aivan mahtava olla.
Ainakin silloin oli paljon mukadeja ja muita öttiäisiä. Kuljimme myrkkypullo kainalossa. Pikku hiljaahan ne siitä sitten vähenivät.
Huiiii! Juu, sääsket ja koppakuoriaiset on pientä näiden rinnalla!
Eksyin tänne vintage livingin kautta, pitääpäs lueskella...
Hui kamala mitä öttiäisjuttuja! Huh, puistattaa :)
Miten myrkyllinen ötökkä -kammosta pääsee yli? Kohtaamalla silmästä silmään riittävän usein?? Luottamalla varjelukseen? Voi, apua! Mietinkin muuten kun postasit liskoistanne, että ovatko ne myrkyllisiä. Mua pelottaisi Aasiassa asumisessa just myrkylliset otukset ja ruoka-aineallergikkona outo ruoka.
Olen ihmeissäni itsekin, kuinka olen voinut sopeutua moisiin ötököihin. Mutta täytyy sanoa, että kysessä on vuosien hidas, mutta varma siedätyshoito. Itse en osaa pelätä myrkkyötököitä...aika harvoin ne kuitenkin puree tai pistää ihmistä.(?...tai ainakin harvoin kuulen, enkä ole itse kokenut..)
Toissapäivänä tosin vaihteeksi koin aikamoisen järkytyksen, kun maailman suurin gekkkolisko, tokkee, alkoi juosta perässäni ja juoksi sisälle asti. Tokkeet ovat siitä inhottavia, että ne purastessaan eivät päästä irti ennen kuin vaara on ohi ja en todellakaan halua kokea moista puraisua. Meidän Benjamin on onneksi liskojen paras ystävä ja hän jälleen kerran pelasti äidin nappaamalla liskon käteen ja hellästi kantaen vei sen ulos. Oikeasti...jos meillä ei olisi näitä liskohulluja, koittaisin varmaan litistää liskoja itse. Mutta meillä ei saa tappaa yhtään liskoa...niin rakkaita ne kaikki ovat pojille.
Että semmosta...
Ruoka on todellakin erilaista. (Tosin itse en ole allerginen eikä kukaan meidän perheestä, joten ei ole kokemusta.)
Lähetä kommentti