torstai 6. toukokuuta 2010

Vanhaa ja uutta sekoittaen



Rakastan kaikkea vanhaa...olenko jo kertonut? Rakastan kulkea kirpputoreilla etsien vanhoja tavaroita. Erityisesti vanhat kankaat ovat yksi suosikeistani. Olenkin löytänyt mm. monia hyviä tyynynpäällisiä, jotka ovat vain odottaneet hakijaansa. Voin yhtä hyvin ostaa vanhoja brodeerattuja tai hieman uudempia kauniskuosisia. Kunhan ne vain näyttävät kutsuvilta.


Eilen ompelin ylläolevan tyynynpäällisen käyttäen kirpputorilta ostamani tyynynpäällisen kangasta, wanhan puhkikuluneen lakanan pitsiä, anopin ristipistotyön sekä uutta pitsiä ja nappeja. Minulla on ollut onni saada anoppini tekemiä ristipistotöitä itselleni. Olen kehystänyt niitä, mutta nyt halusin kokeilla jotain uutta niiden kanssa.




Olen aika tyytyväinen kokonaisuuteen.



Koska tyynystä tuli aika pitkulainen, jotta sain käytettyä kankaan ehjän osan, tein tyynynpäälliseen sopivan tyynyn.




Tyyny pääsi alakerran olohuoneeseemme aika lailla aitiopaikalle. Vaikka kuinka olen koittanut muuttaa kotimme sisustusta täysin valkoiseksi, en ole siihen aivan pystynyt, sillä jotenkin sitä vain tuntuu kaipaavan jotain väriä silmille. Olohuoneessamme onkin valkoisen lisäksi vaaleanlilaa.




Pidän todella paljon lilan eri sävyistä. Ja tuo syreeninkukka tyynyssä on ihana. Jos vain joskus saan ihan oman pihan, toivon todellakin, että siellä on syreenejä. Ne ovat jotain niin ihanaa ja kukkivat upeaan aikaan...pian siis siellä Suomessa.





Vaikka useat postaukseni ovat olleet aika ompelupainotteisia, teen täällä kaikkea muutakin....ööö...teenkö???...;)

Tänään on ollut taas ihan lämpöistä: 41,5 astetta. Puoli astetta kylmempää kuin eilen, johan viileni. Voin kertoa, että kotityöskentelyolosuhteeni eivät ole ihan viileimmästä päästä. Vaikka keittiössä on kaksi kattotuuletinta, niin huoneessa on silti plus 35 astetta päivisin. Ja keittiö on se huone, jossa vietän päivässä monta tuntia. Hikeä pukkaa ja tänään tuplana, kun uuni paistoi monta pellillistä herkkuja lauantaisiin juhliin. Mikä onni, että rakastan lämpöä ja kuumuutta. Siksi järkyttävä hikoilu lähinnä naurattaa. Taidan olla juuri oikeassa paikassa.

Keittiön uumenissa syntyi myös kuvissa oleva tyynynpäällinen. :)

Voikaa hyvin, Niina

5 kommenttia:

Family Tasanen kirjoitti...

Wau ihania!

Niina kysyin tuolla jo aikaisemmin, että voisitko antaa mulle sen sun pinaattikeiton ohjeen, niin voisitko?

Lilli

Niina kirjoitti...

Lilli - Voin toki antaa ohjetta. Itse olen vain sellainen ruuanlaittaja sekä leipoja, että en juurikaan mittaile aineksia ihan tarkkaan. Mutta mulla on varmasti joku ihan OHJEKIN olemassa. Kaivan sen tänään esiin ja kirjoitan tänne.

Katri kirjoitti...

Syreeninkukat ovat kauniita, mulla niihin liittyy lapsuudenmuisto mummolasta. Lapsen mieleen jäi kun mummo siivouspäivän jälkeen taittoi muutaman kukan maljakkoon olohuoneen pöydälle. Ja se kun lähdettiin johonkin kylään, niin mummo kävi hakemassa omasta pensaasta kukkia kylään viemiseksi.

Meillä alkaa nyt syreenipensasaidassa olla lehdet hiirenkorvilla ja niitä tuoksuvia kukkia odotellaan :)

Katri kirjoitti...

... niin ja tosi kauniin tyynyn olet ommellut!

Lovely Vintage kirjoitti...

... wonderful pictures! Warm Regards, Bea