sunnuntai 31. toukokuuta 2009

BANGKOK

Päivä on kulunut jo iltamyöhään ja täällä pienin juuri nukahti. Pojat ovat vielä hereillä ja niin me isommatkin. Totuttelemme jo Lontoon aikatauluja varten;)... Totta puhuakseni olemme kaikki tosi väsyneitä, kun olemme heräilleet tänään jo viiden jälkeen aamulla.

Matka meni joutuisasti ja kaikki meni oikein hyvin. Iltapäivä meni poikien shoppailureissulla sekä tyttöjen iltapäiväunien merkeissä hotellilla. Illalla olimme yhdessä syömässä ja hieman shoppaamassa tykötarpeita. Josefin oli niin ihmeissään kauppakeskuksen ihmeellisyydestä: paljon tavaroita, pitkiä käytäviä juoksulenkkejä varten, rullaportaat (the best!), ravintolan ihanat ruuat jne jne.

Mikäs täällä ollessa, maalaistollot kaupungissa!:)

lauantai 30. toukokuuta 2009

TÄNÄÄN

- Pidettiin lemmikkien hoito-oppituokio apulaiselle.
- Juhlittiin poikien kevätjuhlia aivan ihastuttavien esitysten kera. (Kuvia myöhemmin.)
- Tehtiin vielä iltapäivä töitä toimistolla.
- Käytiin sairaalassa katsomassa lapsensa menettänyttä äiti-potilasta. Äiti oli ollut huonossa kunnossa ja viisikuukautinen vauva otettiin kohdusta pois. Äiti selvisi hengissä, mutta toisissa olosuhteissa myös lapsikin olisi selvinnyt.
- Rampattiin asioidenhoidossa. Kuvien teettämistä naapureille, lääkkeitä naapureille, rautalankaa mukaan Suomeen:)...
- Hyvästeltiin naapureita.
- Syötiin naapurin tekemää illallista. Kala oli oikein hyvää!
- Itkettiin lemmikkien jäämistä tänne.
- Ihmeteltiin sitä, kuinka olemme pian matkalla kohti Suomea ja muita maita.
- Pakattiin ja punnittiin laukkuja.
- Toivottiin, että kaikki menisi taas hyvin niin täällä kuin siellä missä liikumme.
- Jännitettiin niin, ettei uni meinannut tulla.
..............................................................................................................................................................

Huomenna aamulla lähdemme täkäläistä aikaa klo 6.30 liikkeelle. Lento kohti Bangkokia lähtee (toivottavasti) klo 8.00.

Ps. Eiliset nyyttäriläksiäiset menivät tosi kivasti. Tunnelma oli hilpeä ja naurua riitti. Ruokaa oli hurjasti ja jäikin yli ihan kamalasti. Jaoin leipomuksiani kotiinviemisiksi joka iikalle.

perjantai 29. toukokuuta 2009

SURUN PÄIVÄT JATKUVAT

Ei voi olla totta!

Benjaminin rakkaimmista rakkain eläin kuoli tänä aamuna kovin tuskaisen näköisenä. Jättikynsi virui muutaman tunnin kieli ulkona verta oksentaen. Soitin opettajalle, että nyt ei olisi sopiva aika koululle. (Kolme tuntia myöhemmin pojat sitten kouluun menivät.)

Koitimme saada eläinlääkäriä paikalle, mutta ei ollut paikkakunnalla. Janne tuli onneksi toimistolta Benjaminin tueksi. Benjamin oli koko ajan Jättikynnen luona loppuun saakka. Benjamin ja Janne hautasivat Jättikynnen omaan pihaamme, ainoaan kukkapenkkiin. Benjaminia helpottaa tieto siitä, ettei kukaan syö rakasta rakasta lemmikkiä.

Mikä liskoillamme on, kun ne kuolevat? Joku tautiko? Voi surun päivää, jos kolmaskin liskomme kuolee...

Vaikka varaanit ovatkin vain eläimiä, niillä on erittäin merkittävä osa Benjaminin elämässä.

Kiitos Jättikynsi, kun olit kanssamme! Olit kiva varaani!

OLIVER


Onnea onnea Oliver nimipäivänäsi! Olet ihana rakas meille kaikille!

Ps. Kuva on opettajan otos. Tänä keväänä poikien leirikouluviikolta Bangkokissa.

tiistai 26. toukokuuta 2009

SURUN PÄIVÄ

Yksi varaaneistamme, Mami nimeltään, löytyi tänään lounastauolla kuolleena häkissä. Tämä naarasyksilö kerkesi olla meillä vuoden. Kuolinsyytä emme osaa ainakaan vielä sanoa. Ehkä urokset tappoivat sen tai sitten sillä oli jokin sairaus. Ei kiva juttu!

KÄÄRMEITÄ 2


Tässä yksi käärmeistämme. Benjamin on erittäin taitava käsittelemään matelijoita ja tässäkin hän pitää käärmettä aivan rauhallisena. Useat laot ovat kovin peloissaan, kuinka nuori poika uskaltaa pitää käärmettä.




Pojat päättivät päästää tämän yksilön takaisin luontoon ja tässä Benjamin on juuri päästämäisillään käärmettä luikertelemaan omaan maastoonsa. Hei hei käärme!

KÄÄRMEITÄ 1


Meillä on Laosin vuosien aikana ollut useita lemmikkikäärmeitä. Tässä niistä yksi.

maanantai 25. toukokuuta 2009

TODAY

- Leikkejä sisällä ja ulkona.
- Sähkökatkoksia.
- Tiimipalaveria ja opetusta maanantaiseen tapaan.
- Laoherkkujen paistoa naapureiden kanssa.
- Kävelyretki iltatorille Benjaminin kanssa.
- Kuuma päivä..taas.

VUOSI SITTEN NONG KHIAUSSA




Viime vuonna kesäkuussa poikien kesälomien alettua meillä oli perheenä mahdollisuus lähteä työmatkoille mukaan. Teimme reissut mm. Vientianeen ja Thaimaahan sekä kyliimme.

Näissä kuvissa olemme työmatkalla kyliimme. Jannella oli yhdessä kylässä tärkeä kyläkokous, jossa hänen oli oltava mukana. Matka kylään majapaikastamme kesti vielä monta tuntia eteen päin ja me päätimme, että me muut jäisimme majapaikkaamme kyläkokouksen ajaksi. Janne oli reissussa koko päivän ja me muut ulkoilimme kauniissa Nong Khiaussa. Nong Khiau on noin kolmen tunnin autolla-ajomatkan päässä kodistamme ja tästä paikasta lähdemme aina eteen päin kyliimme. Joko autolla tai venellä.

Teimme lasten kanssa kävelyretkiä paikallisiin kyliin ja jutustelimme paikallisten kanssa. Lisäksi lepäilimme bungalowissamme (kuvassa alimpana) sillä aikaa, kun Josefin nukkui päiväunia. Josefin oli tuolloin vasta yksi vuotias, joten emme tehneet mitään kovin ihmeellistä. Mutta Josefin nautti matkasta, jossa oli ihanaa maalaisvuoristotunnelmaa. Reissu oli kiva!

VUOSI SITTEN VESIPUTOUKSILLA

Vuosi sitten näihin aikoihin veimme apulaisemme lapsineen yhdelle kauneimmista vesiputouksista täällä meillä päin. Näissä kuvissa olemme vesiputouksen alajuoksulla uimassa. Ylimmässä kuvassa apulainen.

Apulaisen poika oli kova uimari. Monet laot eivät osaa ollenkaan uida, mutta apulainen ja hänen lapsensa osaavat, sillä he asuvat Mekongin rannalla ja joki on heille tullut tutuksi niin pyykinpesu- kuin leikkipaikkanakin.




Apulainen ja hänen tyttönsä kiipeilivät myös puissa.



Meidän koko perhe oli tällä retkellä mukana ja pojatkin olivat innokkaina uimassa. Vesi oli minulle aivan liian kylmää, joten minä toimin huoltojoukoissa ja kameran kantajana. Jäi kiva muisto!

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

DENG 30


Nyt kun olen oppinut enemmän käyttämään tätä uutta konetta, laitan kuviakin enemmän. Jos ei haittaa, niin laitan vähän vanhempienkin tapahtumien kuvia, vaikka olen niistä jo kertonutkin.
Tässä siis apulaisemme puhaltaa synttärikakkunsa kynttilät. Elämänsä ensimmäistä kertaa!

TÄNÄÄN

- Aamulla kokouksessa.
- Lounaalla ravintolassa pitkästä aikaa yhdessä koko perhe.
- Lepoa ja pelien peluuta.
- Illasta aloitimme hirveän urakan: vaihdoimme päikseen vanhempien ja Josefinin huoneet. Josefin sai isomman huoneen leikkejään varten ja me vanhemmat muutimme pikkuruiseen huoneeseen. Samalla Josefinin huoneesta jäi ylimääräiseksi yksi iso patja ja Benjamin sai sen oman patjansa päälle. Nyt Benjaminilla on oikein muhkea sänky ;).
Huh, mikä urakka...ja vieläkin kesken. Täytyy jatkaa huomenna.
- Pientä pakkausta ensi viikon matkaa ajatellen.

Näillä tänään...

Ps. Kuumuus on edelleen täällä. Lämpötilat vaihtelevat 39 ja 45 plus-asteen välillä. Ja kun nämä meidän viilennyslaitteet eivät oikein viilennä, niin lämpöä riittää. :)

lauantai 23. toukokuuta 2009

KAVERUKSET JA RIITAPUKARIT


Naapurin TingNoi ja Josefin ovat sekä ylimmät ystävykset sekä riitapukarit. Joka ikinen päivä nämä tyttöset leikkivät keskenään ja tappelevatkin. Kiistaa tulee leluista tai siitä, jos minä nappaan TingNoin syliin. Molemmat ovat juuri siinä ihanassa iässä, jossa pikkuiset tietävät kaiken parhaiten itse ja haluavat saada kaiken juuri sillä sekunnilla itselleen. Siinähän sitä kiistaa sitten tulee. Mutta kuitenkin on pakko saada olla yhdessä. Sellaista se on!

perjantai 22. toukokuuta 2009

IHAN PÖLLÖÄ!

Onko se söpö vai onko se ruma? Olemme tulleet siihen tulokseen, että se on molempia yhtäaikaa. Olemme siis päässeet viime aikoina tutustumaan linnun maailmaan, joka ei ole meille entuudestaan tuttua. Mielenkiintoisaa on ollut!
Tässä ensimmäisessä kuvassa pöllö on jo ollut meillä kaksi kuukautta. Pöllö on muuttunut aika lailla ja kasvanutkin on.

Näissä alemmissa kuvissa pöllö on juuri saapunut meille. On vielä untuvahöyhenpeite (vai kuinka sitä nimitetään?) yllään. Siinä se kököttää Benjaminin olkapäällä aivan tyynenä.



Noin kaksi kuukautta sitten apulainen tuli meille pöllö mukanaan. Pöllö oli lahja apulaisemme äidiltä. Pöllö oli jäänyt orvoksi, koska sen äiti oli kuollut ja kaksi muuta sisarusta oli syöty (siis ihmiset olivat syöneet ne). Pöllö oli meille tullessaan todella huonossa kunnossa ja pieni. Ruoka maistui poloiselle todella hyvin.
Nyt muutaman kuukauden jälkeen pöllö on kasvanut silmissä. Pöllö on kesyyntynyt niin paljon, että lentää ruokkijan luokse ja istuskelee poikien olkapäällä.
Meillä ei ole paljoakaan tietoa tästä pöllöstä, joten jos täällä on joku lintuasiantuntija, niin vinkkejä otetaan vastaan. Linnut ja muutkin eläimet alkaa olla aika harvassa täällä Laosissa, sillä niitä syödään edelleen runsain mitoin ihmisten ruokana. Tarvittaisiin enemmän eläintensuojelua ja -rauhoittamista ja lakien valvontaa, mutta siihen on vielä ainakin mututuntumalla pitkäkin matka. Me kuitenkin koitamme suojella omia lemmikkejämme laosilaisilta suilta. Tällä hetkellä eläinvalikoimasta löytyy: varaaneja, kissoja, pöllö, kaloja sekä kilpikonna.

JIHHUU!

Naapurin pikku Ting Noi on taas kunnossa. Jihhuu!
Heti aamulla herättyäni lähdin katsomaan pikku tyttöä. Ja mikä riemu täytti sydämeni, kun hän ilolla nousi syliini. Voi jippii, kuinka tulin onnelliseksi! Kaikki pelko eilen oli ollut sairauden aiheuttamaa "sivuvaikutusta". Leikimme yhdessä hiukan ja Josefinin oli jo paremmassa kunnossa muiden lasten joukossa vilistellessä. Harmikseni kuitenkin huomasin, että yksi naapurin poika oli kovassa kuumeessa. Poika oli saanut eilen rokotteen päiväkodissa ja se oli nostattanut pojalle kuumetta. Voi! Onneksi pojan äiti oli jo ostamassa kuumelääkettä.

Päivä on siis alkanut meillä iloisissa merkeissä. Poikkesimme Joskun kanssa katsomassa poikia välitunnilla ja samalla jutustelimme kauempien naapureiden kanssa. Yhden mummelin pitää saada suukottaa Josefinia joka kerta nähdessään hänet. Ja Josefin ei siitä pidä, mutta antaa mummon suukottaa. Onneksi... Vein myös pari sinnikangasta ommeltavaksi naapuriompelijalleni. Uusia sinnejä tarvitaan aina...

Tällaista täällä aamutuimaan. Pojat siis koulussa, Janne töissä ja me tytöt kotona kotihommissa. Pian ruuanlaittopuuhiin. Moi!

torstai 21. toukokuuta 2009

TURHAUDUIN

Naapurini ja hyvä ystäväni Tim tuli lounaan jälkeen kuumeisen tyttönsä kanssa meille. Hän halusi Jannen katsovan lasta (antavan piikillä lääkettä, koska se on täällä tapana).
Pyysin Jannen tytön luokse ja heti lääkärinvälineet nähdessään tyttö meni sellaiseen paniikkiin, jota en ollut ennen häneltä nähnyt. Äiti koitti pitää lasta sylissään, mutta oli itsekin aika poissa tolaltaan. Korvien tarkistusvaiheessa äiti alkoi jo itkeä ja silloin minä nappasin tytön syliin ja sanoin, että voin pitää lasta. TingNoi on tosi pienikokoinen, joten hänen paikallaanpito oli tosi helppoa. Tyttö kiljui tosin suoraa kurkkua. Laoille itku on melkeinpä tabu, jota koitetaan välttää viimeiseen asti ja ystäväni Tim olikin tuossa tilanteessa aivan sekaisin ja loppu. Janne kuitenkin kuunteli keuhkot ja tarkisti kurkun sekä antoi hyvät kotihoito-ohjeet. Sanoi myös, ettei lapselle tarvitse antaa piikillä lääkettä, koska tavallinen kuumelääke olisi yhtä tehokasta.
Itkun sekaisin tuntein sekä äiti ja lapsi lähtivät meiltä, vaikka ulkona koitin heitä rauhoitellakin. Olo oli samalla hyvä, mutta jotenkin turhautunut. Olinko auttanut heitä? Ja eiväthän he saaneet sitä, mitä tulivat hakemaan eli piikkiä.

Päivän aikana kävin katsomassa lasta muutamia kertoja ja tyttö pelkäsi minua paljon. Olin siitäkin harmissani, koska aina kun näemme, tyttö juoksee syliini, koska olen halunnut luoda tyttöön lämpimän ja läheisen suhteen ja nyt tämä korvantutkimustapaus sai aikaan kauhureaktion. Toivottavasti se laimenee pian.
Sekin alkoi harmittamaan, että olivat käyneet antamassa tytölle piikillä lääkettä. Laotapa, mutta niin turhaa. Lapsi ei suostu ottamaan lääkettä kotona, joten lapsi viedään muualle itkemään.

No, any way, maailma ei tähän kaadu, mutta turhauttaa.

Kun on lähellä vierasta kulttuuria, pääsee kokemaan monia ihania ja hienoja asioita, mutta monia harmittavia ja turhauttaviakin. Pitäisi kai olla kiitollinen, kun olen päässyt niin lähelle monia laoja.

Ehkä joku lukijoista ihmettelee, miten voin ottaa tämän niin raskaasti. Luulen, että siihen on monia syitä- Yksi on se, että naapurusto on minun työkenttääni, jonka kanssa olen tekemisissä 24 tuntia vuorokaudessa. Olen ja olemme aina heidän kuuloetäisyydellään, joten aina pitäisi olla ns. valmiina. Ja harmituksen hetkinä ei kai kukaan ole jippii-tunnelmissa omassa työssään.
Lisäksi elämme raskaasti hengellisellä alueella, jossa voimat jyllää. Niiden vaikutuksilta emme voi sulkea silmiämme. Se on todellisuutta niin täällä kuin Suomessakin.
Kolmanneksi Tim on todellakin läheinen ystäväni ja jokainen haluaa auttaa ystäväänsä, eikö. Ja jos tuntuu siltä, että jokin olisi aivan kuin mennyt pieleen, niin harmistunut ja turhautunut mielihän siitä tulee, vai.

Tämä on nyt niin sekavaista tekstiä, että toivottavasti tästä joku saa edes selvää.
Mutta kaikesta huolimatta valo voittaa ja huomenna on uusi päivä. Saakoon nämä tapahtumat olla aloittamassa jotain uutta ihanaa!

I DAG

- Silmätulehdusta.
- Koulun apulaisen sananvälittäjänä oloa.
- Naapurin tytön korvien tutkimista. Tyttö kuumeessa. Myös turhautumista asian tiimoilta. (Lue seuraava postaus.)
- Rautalangan vääntämistä. Tullut ihan intohimo siihen! :)
- Uuden työntekijän valintaa.
- Kissan tassun hoitoa. On edelleen verinen ja kipeä. Apulainen hoitaa pihamme kasveilla.
- Tytön päiväunille saaminen erityisen haastavaa. Lopulta nukahti.
- Tenniksen peluuta pojat isin kanssa.
- Lounaalla ja päivällisellä pinaattikeittoa.
- Poikien kokeisiin kertaamista.
- Skootterin renkaan korjauttamista ja illalla taas se puhkesi.


Niinpä se tämä päivä vierähti.

keskiviikko 20. toukokuuta 2009

PIKAISET

- Josefin edelleen tosi kipeä. Kuumetta ja silmätulehduskin.
- Palomiehet kävi meillä kauppaamassa käsisammutinta. Ostin. Esittelin myös suomalaisen sammutuspeitteen. Eivät olleet ennen nähneet.
- Vääntelin taas rautalankaa. Tulostakin alkaa tulla.
- Janne kyseli mielipidettäni uusista työntekijävaihtoehdoista. Huomenna pitäisi päättää.
- Väsymys painaa meitä vanhempia. Ei olla pahemmin nukuttu tai levätty. Ja taaskin mennään liian myöhään nukkumaan.

Huomisiin!

tiistai 19. toukokuuta 2009

POI EI!

Poi eii!! Näin kuuluu nykyään aika usein Josefinin suusta, kun jotain kummallista tai ikävää on tapahtunut. Tyttöä on hauska kuunnella, kun hän niin antaumuksella sanoo POI EI eli voi ei.
Ehkä huvittavinta tässä kaikessa on se, että Josefin sanoo nuo sanat juuri samalla äänenpainolla kuin minä. Käytän ilmeisesti sanontaa: voi ei, aika usein, koska tyttö on napannut toteamuksen noinkin pienenä.
Tähän en nyt muuta voi sanoa kuin:VOI EI!

TÄNÄÄN

- Parkkisakkoasia edelleen avoinna.
- Josefin oksensi. Lisäksi korvatulehdus ja kuumetta.
- Opettajan kanssa matkakuviemme katseluhetki.
- Kissan tassun paketti avattiin ja tassu edelleen haavainen.
- Rautalankaviritelmien tekoa...jotain kynttelikön tapaista olisi tavoitteena.
- Pupujen taloon verhojen ja tyynyjen tekoa. Sohvan tapaisen olen jo tehnyt.
- Ensi viikkoisten nyyttäreiden suunnittelua laoystäväni kanssa.
- Koulun puolentoista vuoden vuokrat maksettu. LandLordin kanssa oleskelua. Vaimolta lahjoja mulle: neljä tyynynpäällistä, kaunis sinnihame ja huivi.
- Naapurien lapset meillä leikkimässä. (Tämä on yleensä joka päivä.)
- Pingiksen peluuta.
- Laopas--torin tapaaminen ja muita maan auttamistapaamisia...

Jotain tällaista tänään ja paljon paljon muuta.

maanantai 18. toukokuuta 2009

HAAVEPÖYTÄ

En tiedä pitäisikö tätä kirjoittaa mielummin toiseen blogiini, mutta tulkoon nyt tänne, vaikka tästä ei mitään varsinaista kodin sisustusblogia tulekaan.

Tänään ulkoilimme Josefinin kanssa yhdessä läheisistä temppelialueista. Pian silmäni huomasivat AIVAN IHANAN WANHAN PYÖDÄN. Pöytä oli kiikutettu jonkinlaiseen katokseen (roskatavarapaikka?) ja minä tietenkin laskin päässäni yksi plus yksi, kai siis voisin jotenkin hankkia tuon yksilön suhteillani itselleni. Pöydässä oli ihana kulunut pinta, paria maalikerrosta näkyvissä ja muutama laotekstikin. Pientä viimeistelyä vailla, mutta vain aivan pientä. Koko päivän haaveilin pöydästä...

Illalla menin naapuriin kysymään pöydän kohtaloa. Naapurin ystävällinen mummeli kertoi, ettei pöytää voi missään tapauksessa ottaa, sillä temppelitavarat kotiin tullessaan tuovat huonoa onnea. Puh ja pah! Hymyilin ja keskustelimme asiasta...olisin halunnut sanoa, että minä voin ottaa sen pöydän teidän peloistanne huolimatta, sillä voin siunata pöydän uuteen käyttöön. Mutta niinhän en voinut tehdä...en halunnut aiheuttaa pahaa mieltä laoissa. En tiedä teinkö oikein. Mutta sen tiedän, että jos se pöytä on minulle tarkoitettu, niin sen joskus saan. Jos ei, niin sitten bye bye pöydälle ja eikä siinä mitään. Tapahtukoon tässäkin taivaan isän tahto. Annan kaikki tarpeeni ja tahtomiseni taivaan isän kädelle ja silloin kaikki menee parhain päin, näinkin arkisissa asioissa kuin sisustaminen.

Ps. Tänään sateli välillä vettä, mikä onkin tervetullutta vaihtelua.

sunnuntai 17. toukokuuta 2009

RUSINAMEHUA, VESILEIKKEJÄ JA MUITA JUTTUJA

Tänään naapurin yksi mummeli antoi meille itse keittämäänsä mehua. Mehu maistui aivan rusinamehulta ja en voi sanoa nauttineeni kokemuksesta. Mutta pitihän sitä maistaa...

Naapurissa laitettiin tänään iso vesiallas lapsille ja Josefin kun näki moisen, niin oli jo paitaa pois ottamassa. Lapset poskuttelivat altaassa tunnin verran ja hauskaa oli. Josefinkaan ei ollut moksiskaan, kun isommat ruiskuttelivat vettä joka paikkaan ja välillä suoraan vesiletkustakin. Meilläkin on aina välillä iso uima-allas pihalla ja silloin naapurin lapset tulevat meille polskimaan.

Tänään Oliver sai myös toisen sängyn. Vanha sänky purettiin vierassängyn alle ja uusi sänky asetettiin Oliverin huoneeseen. Uudessa sängyssä on se juju, että se on korkea ja alla on tilaa leikeille. Ostimme sängyn muutama vuosi sitten eräältä amerikkalaiselta, mutta se on ollut aika vähällä käytöllä. Nyt Oliver halusi sängyn itselleen. Benjaminkin innostui samalla taas jälleen kerran siirtelemään oman huoneensa huonekalujärjestystä. Benjamin tykkää kovasti laittaa huonettaan ja se onkin yleensä hyvässä järjestyksessä.

Lisäksi vähän täällä jo ajatuksemme ovat siirtyilemässä kohti Suomen lomaa ja kaikkea mitä siihen liittyy. On hauskaa haaveilla ja mietiskellä tulevaa koko perheen voimin. Suomihan ei enää ole meidän lapsille se kotimaa, vaan todellakin vain SE IHANA LOMAPAIKKA MUMMON JA VAARIN LUONA. Lasten ajatukset ja elämä on täällä, joten Suomi on muuttunut kaukaiseksi lomamaaksi. Näin on asia, vaikka kuinka haluaisinkin jotain muuta. Itsellenihän Suomi on se rakas kotimaani, jonne voin aina palata. Mutta minne lapseni palaavat? Eivät he palaa kotimaa-Suomeen, he vain lomailevat siellä. Niin se on.

Tänään asiat pomppailivat minne sattuu. Joskus näin. Hyvää alkavaa viikkoa!

SAKKOPAIKKA

Se on sitten sillä lailla, että oman talon eteen parkkeeraaminen joka toisena päivänä on sitten sakkopaikka. (Kuinka ihmeessä unohdinkaan kertoa tämän jo perjantaina.) Perjantaina kaksi poliisia tuli meille vähän juttusille. Menin pihalle ja poliisit halusivat nähdä auton asiakirjan ja ajokortin. Hain auton avaimet ja otin auton paperit esille. Poliisi sitten sanoi, että se on 17 euron sakot (siis 170 000 kippiä täällä). Mitä, miksi ihmeessä?? No, kun ollette parkkeeranneet tähän. Tänään pitää pitää auto kadun toisella puolella. Voitteko nyt lähteä poliisiasemalle ja tuoda auton sinne. Just joo!! En todellakaan voinut lähteä, koska Josefin oli henki tukossa (flunssatauti, kuume ja henki tukossa) juuri kotona ja en muutenkaan mielellään lähde yksin poliisiasemalle ellei ole aivan pakko. Poliisit veivät auton paperit ja lähtivät pois. Että asiakirjan saa sakkomaksuja vastaan takaisin.

Janne kävi myöhemmin poliiasemalla tutkimassa asiaa, mutta auton paperit ovat edelleen poliisiasemalla ja maksut maksamatta. Eihän tuossa sakottamisessa ole mitään järkeä, kun parkkikieltomerkki on niin kaukanakin meidän talosta...Naapuritkin sanovat, että pelkkää rahankiskomista. Huomenna jatkuu selvitys tapauksesta: ET VOI PARKKEERATA OMAN TALON ETEEN.

REMONTTIREISKAT

Vihdoin ja viimein tulevat uudet naapurimme ovat hoksanneet, että on paljon kätevämpää hommata remonttimiehet tekemään taloremppaa kuin tehdä kaikki itse. Kuten aikaisemmin kerroin, tulevat naapurimme huhkivat uudessa talossaan hiki hatussa tehden kaikkea itse. Täällä voi tehdä itse, mutta työvoima ja työ on niin halpaa, ettei kannata, varsinkin jos on jotain muutakin tekemistä samaan aikaan. Joten vastapäätä taloamme on remonttityömaa sirkkeleineen päivineen. Siellä remppamiehet tekevät taloon korjauksia ja muutoksia. Saapa nähdä millainen tulos syntyy ja koska uudet naapurimme pääsevät asettumaan taloon. Luulenpa, että olemme jo Suomessa ennen kuin naapurit pääsevät taloonsa. ?

lauantai 16. toukokuuta 2009

SININEN PAKETTI

Eläinlääkäri soitti tänään neljän aikaan kysyäkseen voisiko nyt tulla katsomaan kissaa. Eilen ei päässyt enää tulemaan, kun satoi vettä. Asia on nimittäin täällä niin, että jos sataa vettä aika harva viitsii nokkaansa ulos laittaa. Joten selitys oli pätevä;).

Lääkäri putsasi tulehtuneen anturan moneen otteeseen ja laittoi tassun hienoon siniseen pakettiin. Kissa sai myös molempiin kankkuihin piikit. Varsinkin anturan koskettaminen sai kissan lähes raivon valtaan, koska kipu oli suuri. Pidin kissaa kaksin käsin pyyhe käsieni suojana, koska kissa koitti purra mua, koska sattuihan se sörkkiminen. Benjamin samaan aikaan rapsutti kissan takaraivoa lääkärin ohjeiden mukaisesti, jotta kuulemma kissaa ei sattuisi??

Kysyin lääkäriltä, missä hän oli oppinsa saanut. Venäjällä, joskus aikaa sitten ja pitänyt praktiikkaa pari vuotta aikoinaan Itä-Saksassa. Olin sanaton....

Toivotaan, että kissa tokenee ja saa anturansa kuntoon.

Ps. Benjamin totesi lääkärin lähdettyä, että voisi olla ihan kivaa olla eläinlääkäri. Se kyllä kuulostaa äidin ja isän korvaan aivan nappiajatukselta. Mutta kaikki aikanaan.

perjantai 15. toukokuuta 2009

KURJAT OLOT JA MUUTAKIN

Tänään on ollut Josefinilla kurja olo, sillä kipeänä ei ole kovin kivaa olla. Joskun hengittäminenkin on aika vaikeaa, kun Joskulla menee helpolla paikat tukkoon, kun on kipeenä. Samaa ongelmaa kuin isoveljellä, ja onpa tuota samaa juttua suvuissa.
Josku on ollut tänään aivan mussa kiinni, en ole paljon muuta voinut tehdä. Päiväunien aikaan sain sentään jotain muutakin aikaiseksi. Silloin mm. tekaisin apulaisen synttärikakun, sillä tänään oli hänen 30- vuotis syntymäpäivät. Pidimme hänelle yllätyssynttärit meidän pihalla ruokineen herkkuineen. Oli aika otetu, sillä olivat hänen ekat synttärinsä ikinä. Vieläpä luuli jo olleensa 30 vuotta, kunnes joku aika sitten tarkistin hänen syntymävuotensa ja saatiin selville, että hän täyttää vasta tänä vuonna 30. Juhlat juhlittiin ja päästiin viikonlopun viettoon.
Tänään oli myös kissanhoitoasiaa, sillä musta kissamme on loukannut pahasti takajalan anturan ja se pitäisi putsata ja paketoida. Kissa-raukka on ollut kolme päivää kovin kipeä, vain nukkuu ja syö hiukan. Kutsuin eläinlääkärin paikalle ja hän lupasi tulla uudestaan hoitovälineiden kanssa, mutta ei ole näkynyt...tulee varmaan huomenna? Toivottavasti houmenna saadaan kissan antura kuntoon, sillä kissa alkaa olla jo huonossa kunnossa ja kipu on varmaan kova.

Kurjista oloista vielä sen verran, että Jannekin on sairaana. Oli ollut koko Vientianen reissun kipeänä, mutta onneksi sai kuitenkin työt tehtyä ja palaverikin meni oikein hyvin. Nyt työ voi jatkua hyvissä merkeissä.
Nyt ei muuta kuin hyvää viikonlopun alkua!

keskiviikko 13. toukokuuta 2009

TÄNÄÄN

- Josefin kuumeessa ja räkätaudissa.
- Minä räkätaudissa.
- Janne lähti pääkaupunkiin hoitamaan työasioita tärkeän tapaamisen merkeissä.
- Pojat pelasivat Top Trampeja.
- Apulainen ruksaili rukseja kauneimpaan kalenteriini kuulakärkikynällä. Mrrrr!
- Pikainen käynti kiinatorilla kuulapyssyn kuulia ostamassa. Olivat surkeaa laatua.

Että sellanen päivä.

tiistai 12. toukokuuta 2009

JUHLAHUMUA

Häppi bööt thei tyy jyy, häppi bööt thei tyy jyy, häppi bööt thei, häppi bööt thei, häppi bööt thei tyy jyy!!!


Näin laot laulavat, kun on syntymäpäiväjuhlan aika. Olen itsekin oppinut laulamaan laulua laoenglannilla. Samalla kuuluu myös taputtaa tahtia.

Tänään siis juhlimme Josefinin kaksivuotispäivää niin kotijoukoin aamulla kuin naapureiden kesken isommalla porukalla. Halusin järjestää Josefinille juhlat, jotta saisin kutsuttua naapurilapsiamme meille leikkimään. Osa naapureista meillä jo käykin, mutta toiset ovat kovin ujoja tulemaan valkoihoisten kotiin.
En halunnut järjestää kovin mahtipontisia juhlia, sillä monelle jo meille tulo on iso juttu. Ohjelmassa oli leluilla leikkimistä, piirtämistä sekä pelien pelaamista. Niin aikuiset kuin lapsetkin olivat innolla puuhissa mukana. Lopuksi pidimme piknikkiä ulkona ja söimme kakkua ja laolasten herkkuja, joita ovat mm. erilaiset hyytelökakut.
Iloinen puheensorina ja herkkujen mutustelu kertoivat juhlien onnistumisesta. Kotiinvietäviksi lapset saivat ottaa herkkuja pöydästä.


Suurin osa lähinaapureistamme on laolaisittain melko hyvätuloisia ja hyväosaisia. Heidän kanssaan on helppo tulla toimeen, sillä heillä ei ole tarvetta eikä halua koittaa hyötyä meistä eikä lapset ota tavaroita kotoamme. Usein vähempiosaisilla tulee jossain vaiheessa suuri kiusaus pyytää/ottaa tavaraa ja rahaa, mutta näin ei ole naapureidemme kanssa. Osa naapureistamme on kuitenkin hieman varattomampia, mutta yllättävän hienotunteisia. Koska naapureiden kanssa voi keskustella muustakin kuin rahasta ja varallisuudesta, on heidän kanssaan siksi erityisen mukavaa olla.


Joitakin lukijoista saattaa kiinnostaa, mitä Josefin sai lahjaksi. Koitan muistaa kaikki lahjat. Aloitan naapureiden lahjoista. Laoilla on tapana tuoda kutsun kirjekuoressa rahaa onniteltavalle, mutta en tarkoituksella laittanut kutsuun kirjekuorta, koska en halunnut heidän tuovan rahaa. Suurin osa laoista toi laoherkkuja ja limsaa, koska ruoka on heille todella tärkeä asia. Kaksi laoa toi pienen Laosissa tehdyn pehmoeläimen. Yksi varattomampi tyttö toi tullessaan neljä hyvin pientä karkkia, mutta Josefin oli erittäin iloinen. Poikien opettaja toi Hello Kitty - valokuvakehyksen sekä rahaa. Suomen paketeista avautui Hello Kitty-reppu sekä pikkuinen pehmokissa. Benjamin oli ostanut kaksi pientä laolaista pehmokissaa. Kotijoukoilta Josefin saikin sitten hiukan enemmän lahjoja: Hello Kitty-pehmokissa, Hello Kitty-käsilaukku, Hello Kitty-pinnejä sekä -hiuspompuloita, suuren täällä teetetyn nukkekodin pehmopupuille sekä muutaman pupujen taloon sopivan kalusteen. Siinäpä niitä olikin.
Juhlahumu on siis täällä jo laskenut ja päivänsankari on jo unten mailla. Todella mukava ja iloinen päivä alkaa olla loppumaisillaan ja pian me isommatkin painamme päät tyynyyn. Sitä ennen kuitenkin päivän blogikierrokset.

Heitänpä täältä pari sylillistä juhlatunnelmaa sinne missä itse kukin on! Josefinin sanoin: KOPPI!!

Että ei meillä ole sitten enää yksivuotiasta...niin se aika rientää.

Ps. Kakku oli hyvää ja sitä riitti kaikille 26 juhlavieraalle ja vielä kolmasosa jäi yli, jonka kiikutin kolmeen eri naapuriin juhlien jälkeen. Oli tosi siunattu 15 hengen kakku!

maanantai 11. toukokuuta 2009

KAKKUA 150:LLE

Tilasin tänään kakun huomisiin syntymäpäiväjuhliin tutusta kahvilasta. Ihmettelin kovasti, kuinka kakku parillekymmenelle hengelle voikin olla niin tyyris, 70 euroa. Maksoin kakun ja lähdin kotiin, mutta asia jäi vaivaamaan. Muutaman tunnin kuluttua palasin leipomoon ihan vain tarkistamaan, voiko kakku olla todellakin niin kallis, kun itse tekisin sillä hinnalla kakkua varmaan sadalle hengelle (en tiedä tekisinkö, mutta ainakin siltä tuntui..hih). Kahvila-leipomossa selvisi, että olivat sitten alkaneet tehdä kakkua 150 hengelle eikä 15 hengelle. Apua! Olisin varmaan kuollut nauruun nähdessäni sen valtavan 150 hengen kakun, jota Janne olisi tuonut mopolla (tai mopollahan ei sellaista kakkumäärää pystyisi edes kuljettamaan) töistä tullessaan. Muitta mutkitta sanoin, etten todellakaan halua niin paljon kakkua tai muuten pitää kutsua meidän koko kylä kakulle.
Yhdestä sanasta oli siis tullut väärinkäsitys. Pyysin kakkua 15 hengelle, mutta leipomossa puhuttiinkin 15:sta amerikan painoyksiköstä. Laohenkilökunta varmaan ihmetteli, kuinka ihmeessä 15 henkeä voi syödä niin paljon kakkua. Ja minä ihmettelin, kuinka 15 hengen kakku voi olla niin turkasen hintava.
Sain ainakin mahtavat naurut, kun tajusin mistä olikin kysymys. Hahaa! Taidan kyllä joku kerta ihan oikeasti tilata sen 150 hengen kakun ja pyytää koko kylän kakulle, jos se kerran on niin halpa, vain alle 70 euroa, vai saako Suomesta tuohon hintaan suussa sulavaa amerikkalaista suklaatäytekakkua.

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

HUONOT LÖYLYT

Lämpötila on huidellut 40 asteessa viimeisen viikon ja sehän onkin ollut päivän puheenaihe niin länsimaalaisten kuin paikallistenkin kesken. Paikallisilla ei tosin ole lämpömittareita, mutta kuumuutta hekin valittavat, sillä ilman ilmastointia olo on aika kuuma. Meillä on ilmastointi, mutta tehot eivät riitä sähköntaajuuden takia. Joten hikoiltu ollaan mekin. Keittiötä voisi jo sanoa saunaksi, sillä siellä istuessa kattopropellin viuhtoessakin hikinorot valuvat pitkin otsaa. Tuntuu kuin olisi huonoissa löylyissä. Näin kuumalla saisi pullat paisumaan tosi hyvin, mutta taidan tällä kertaa jättää väliin ja ostaa synttäriherkut kaupasta jättisuuren hikoilu-urakan sijasta. Ei kai se niin huono vaihtoehto ole, vaikka suomalaisena pitäisi kai aina vääntää kaikki leipomukset itse...?
(Ihan vaan tiedoksi, että nyt meni sähköt tätä kirjoittaessa ja istun täällä pilkkopimeässä ja kuumassa tietenkin. )
Että täällä meillä on nyt jatkuvaa saunomista, mutta ei tämä taida suomalaista saunaa voittaa. Ja pian pääsemmekin kunnon löylyihin!

Ps. Sivulla olevan suomilaskurin aika loppuu silloin, kun olemme laskeutuneet Helsinki-Vantaan lentokentälle. Lähdemme tosin matkaan jo 31.5. piipahtaen niin Bangkokissa kuin Lontoossa, mutta niistä tarkemmin kun aika koittaa. Nyt hyvää yötä ja sähköjä odotellessa....moi!

ONNEA

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKILLE!

perjantai 8. toukokuuta 2009

TÄNÄÄN

- Jannella oli kyläpäivä. Matka alkoi aamuvarhain ja kotiin tuli illan suussa. Siis nopea keikka.
- Maalasin koreja. (Muistin siis!)
- Pojilla oli uimapäivä koulussa.
- Valkoista kissaa ei ole vieläkään näkynyt:(.
- Päivä oli todella kuuma...41 astetta.
- Naapurin isompia tyttöjä oli meillä leikkimässä.
- Pojat kävivät välipalalla Skandinavian Bakeryssä.
- Testasin Josefinilla pipoa ja tumppuja Suomea varten. Oli aika kuuma!

Oikein hyvää viikonlopun alkua! Meillä on täällä perjantaiseen tapaan elokuvailta.

torstai 7. toukokuuta 2009

TÄNÄÄN

- Heräsin neljältä. (Jalkasärky)
- Josefin heräsi viideltä, nukahti kuudelta, nousi kymmeneltä. (Hä!!!)
- Lounasta kokatessani loppui kaasu (jee) ja lounas siirtyi päivälliseen.
- Josku ei nukkunut päiväunia. (Ihme)
- Marenkia (meidän valkoinen kissa) ei ole näkynyt.
- Kyläpäällikkömme poika maalautti sekä sormien ja varpaiden kynnet punaisella lakalla. (Todella oleellinen tapahtuma;), mutta erittäin arkipäiväinen täällä.)
- Postiin oli saapunut paketti Suomesta. (Anopin virkkaamia valkoisia pöytätabletteja (LOVE THEM!!), lasten synttäri- ja nimpparilahjoja, pääsiäiskarkkeja, hapankorppuja (täydellinen ajoitus lihakeittopäivälle).)
- Benjaminin kanssa pikavisiitti iltatorille. Saalis: Benjamin: Ritsa ja Joskulle lahjaksi kaksi ommeltua kissaa. Niina: Kaksi isoa valkoista liinaa.
- Piti maalata koreja, mutta unohdin.
- Aurinko porotti kuumasti. Päivän ylin 39 c astetta.
- Ihastelin jälleen kerran laojen huomaavaisuutta ja vieraanvaraisuutta. (Olisi suomalaisilla opittavaa.)

ÄITI ÄITI ÄITII

Täällä meillä on nyt ajat, jolloin kukaan muu ei kelpaa kuin äiti.
Äiti, äiti, äitiiii!

KESÄVALMISTELUJA

- Tänään tulevan kesän projektin osa-aikatuuraaja palasi kotiinsa. Hän oli täällä neljä päivää tutustumassa projektiin ja tiimiläisiin. Hän on onneksi kokenut kehitysyhteistyöntekijä ja vieläpä sujuvalla laolla, joten sen suhteen ei huolia.
- Janne edelleen opettaa yhtä työntekijäämme kirjanpidon saloihin, jotta kesän kirjanpito pysyisi jollain mallilla.
- Monia palavereja on vielä pidettävä ennen Suomeen lähtöä koskien työtä täällä, jotta kaikilla osapuolilla olisi riittävän mukava tehdä töitä.
- Vielä on edessä kylämatkaa ja Vientianen työreissua ennen Suomilomaa.
- Monenmoista paperia ja lappua ja kuittia, laitettavana.
- Niin ja siinä sivussa ihan tavalliset projektityötkin.

Tsemppiä Janne!

Toivoo: Niina

keskiviikko 6. toukokuuta 2009

ULKOILUA

Luang Prabangissa on entinen kuninkaan linna, joka nykyään toimii museona muistona menneistä ajoista. Linnan piha-alue on mukavan vilpoista puistoa, jossa on korkeita puita, nurmikkoa ja pieni allas-alue kaloille. Alue on usein aika tyhjillään, sillä turistit suuntaavat yleensä suoraan museoon tai pihan temppeliin.
Koska täällä ei ole varsinaisia puistoalueita, joissa olisi lapsille leikkipaikkoja, kuten Suomessa, tuo linnan piha on oikein kiva paikka olla. Tänään pitkästä aikaa päätin lähteä sinne Josefinin kanssa vähän piipahtamaan. Ennen lähtöä kävin kuitenkin naapurista kysymässä haluaisiko TingNoi äitinsä kanssa tulla mukaan. Ja halusivathan he. Pakkasimme pikku eväät matkaan ja sitten hyppäsimme tuktukin kyytiin ja mars matkaan. Reissu oli oikein kiva ja matkan yhtenä tarkoituksena oli näyttää laosilaiselle, kunka kiva ulkoilualue heillä on. Ystäväni Tim totesikin, että onpa harmi ettei täällä käy muita, kun tämä on niin kiva alue ja vilpoisakin (viileys on suorastaan pääpointti laolle). Yes, ajattelin mielessäni, jospa saisin heidät useimminkin mukaan matkaan ja muitakin. Onhan se harmi, että noin kiva alue jää käyttämättä.
Loppupäivän sitten ulkoilimme tapamme mukaan omalla pihalla ja naapureiden talojen ulkopuolilla eli kadulla.
Ulkoilu on täällä niin ihanan vaivatonta. Sen kuin avaat oven ja laitat kengät jalkaan ja menoksi. Suomessa on yleensä aina edessä ainakin jonkinlainen pukemisurakka. Josefinilla tuleekin olemaan todella erilaiset ajat tulevina kuukausina Suomessa, jolloin ovesta ulos mentäessä on yleensä laitettava jotain muutakin kuin hellemekko ylle. No, vaihtelu virkistää!

EIIIJ!

Josefinin uusin sana on EIIJ. Lähes jokaiseen asiaan pitää sanoa ei, liittyi se tilanteeseen tai ei. Ja mikäli liittyy, niin tytön suusta tulee ponnekkaasti: EIIJ!

tiistai 5. toukokuuta 2009

TÄNÄÄN

- Lounaalla chili-basilika-kanaa.
- Päivällisellä pitsaa.
- Paljon ulkoilua lasten kanssa.
- TingNoin kanssa leikkimistä.
- Koulua, läksyjä.
- Töitä, töitä, töitä.....
- Uusia ihmisiä.
- Synttäreiden suunnittelua.
- Kissojen kantamista.

Tänäänkin.

maanantai 4. toukokuuta 2009

VIELÄ HENGITTÄÄ

Oliverin kilpikonna on alkanut viime viikon aikana voida huonosti ja Janne onkin lääkinnyt kilpikonnaa antipiootein niin suun kautta, veteen lääkettä tiputtaen kuin ihan piikittämälläkin. Tänään kilpikonnaraukka kellui aamutuimaan kilpi alaspäin vedessä. Oliver jo luuli eläimen kuolleen, mutta onneksi niin ei ollutkaan käynyt. Vielä siis kilpikonna on hengissä ja me kaikki toivomme, että voimia riittää jatkossakin. Toki kilpikonnat ovat erityisen herkkiä eläimiä joka suhteessa ja niiden hoitaminen ei ole helpoimmasta päästä. Katsotaan kuinka käy.

KUUMETTA NAAPURISSA

Josefinin paras kaveri TingNoi on kovassa kuumeessa. Pitelin tyttöä sylissä ja voi kuinka hän kuumotti. Janne tarkisti tytön lääkityksen minun pyynnöstä varmuuden vuoksi. Kunhan vain jaksaisivat juottaa pikkutyttöä tarpeeksi. Voi TingNoi reppanaa! Parane pian!!

sunnuntai 3. toukokuuta 2009

SULOINEN SUNNUNTAI

Aamulla oli kokous tavalliseen tapaan ja sen jälkeen olemme olleet kotosalla rauhallisesti. Josefin on vielä päiväunilla, Oliver tutkii netissä kilpikonna-asioita ja Janne kertaa Benjaminin kanssa pojan huomisiin matikankokeisiin. (Jannella on aina tapana kerrata poikien kanssa kokeeseen kuin kokeeseen. ) Minä olen aivan vain lepäillyt ja kerännyt voimia uuteen viikkoon, joka tuo taas tullessaan uusia kestittäviä kotiimme. Saamme huomenna vieraaksemme ensi kesän Fida-osa-aikatuurajan tutustumaan työhön ja työntekijöihimme. Lisäksi tapaamme uusia tuttavia Chiang Maista, joiden kanssa mahdollisesti alamme jonkinlaiseen yhteistyöhön. (Yhteistyö ei liity projektiin.)
Sunnuntai on täälläkin sunnuntai ja usein koitamme pitää sitä rauhallisena voimainkeruupäivänä. Aurinkokin hellii taas niin että on ihan lämpimät oltavat. Ihan suloinen sunnuntai.

lauantai 2. toukokuuta 2009

MAALAUSPUUHIA

En sitten malttanut olla rasittamatta kättäni turhaan tänäänkään. Kovasti vaan kun tekee mieli jotain puuhailla. Aloitin jo pitkään rästissä olleiden housujen lyhennysprojektin kunnes ompelukone ei suostunut yhteistoimintaan vaan alkoi sotkea lankaa. Lopetin homman alkuunsa, koska tarvitsen tuon tyylisiin hommiin Jannen korjausapua. Harmittihan se, koska Janne on odottanut uusien housujensa saamista jalkoihinsa ties kunka kauan. No, jotain piti saada aikaiseksi, joten tartuin sitten maalipensseliin ja maalasin pari koria valkoiseksi. Olen nimittäin aika lailla kyllästynyt paikalliseen koritarjontaan ruskean eri sävyissä. (Pidän kuitenkin melkein mustanruskean värisistä koreista. Ne tehdään polttamalla koria mustaksi.) Siksi olen aloittanut korimaalausoperaation. Siinä sivussa moni muukin asia on saanut maalia yllensä. Kotijoukot katselevat touhujani huvittuneina ja "pelkäävät" pian kaiken muuttuvan valkoiseksi. Olen varoittanut heitä, että joku aamu he heräävät valkoisina maalista...hehee! No, jos ei nyt sentään. Mutta varmaa on, että maalauspuuhat jatkuvat.:)!

KIPEÄ KÄSI

Noin kaksi kuukautta sitten oikea käteni alkoi reistailla oikein kunnolla. Käteni on nimittäin usein tosi kipeä lapaluista sormiin asti. Tuntuu kuin kipu olisi tullut jäädäkseen. Rasitus on käteni kipujen syy, ainakin luulen niin. Kunnon kipukohtauksia saan, kun olen lopettanut jonkun maalaussession ja kipu jatkuu tietenkin pidempäänkin, koska kotityöt eivät voi jäädä tekemättä ja Josefinia pitää kannella. Koska oikea käteni on vahvempi, käytän sitä enemmän ja suuremmat rehkimisurakat saavat käteni ärtymään kipuun asti. Ruuanlaitto, kodin siivous, pyykkihuolto, pihan siivous, puutarhanhoito, kirjoittaminen ja tietokoneellaolo jne ovat mitä suurinta "myrkkyä" kädelleni. Ei siinä sitten muuta kuin käsi kipeänä hommasta toiseen ja välillä hammasta purren. Vasenta kättä koitan käyttää mahdollisimman paljon, mutta ei siitäkään pidemmän päälle kovin hyvää tule. Mutta kuten sanottua, parasta olisi jatkuva lihasjumppa, joka saisi lihakseni vahvistumaan ja näin kätenikin voisi kai paremmin.??
Niin ja täällä mä vaan kirjoittelen blogiin saaden taas lisätuskaa kädelleni. Auts!;)

perjantai 1. toukokuuta 2009

Kuva on napsaistu viime palmusunnuntaina kokouksen jälkeen.

PIONEERIASKELIA

Projektimme on Laosin ensimmäinen CHE-projekti (Community Health Education), jossa tarkoituksena on "rakentaa ihmisiä" eikä vain rakennuksia. Tämän tyyppisen projektin aloittaminen nelisen vuotta sitten vaati paljon pohjatyötä, jotta paikalliset viranomaiset saatiin vakuuttumaan projektin tarpeellisuudesta. Kiitos tästä pohjatyöstä kuuluu aikaisemmille kollegoillemme, jotka sitkeästi uskoivat asiaansa.
Tällä hetkellä olemme vaiheessa, jossa paikalliset työntekijämme ovat maansa CHE-pioneereja kouluttaen toisia paikallisia samaan kehitystyöideologiaan. (Tämä tosin ei ole tällä hetkellä päätavoitteemme vaan omien kyliemme kehittäminen on edelleen päätyökohteemme.)Viime viikolla saimme olla lähettämässä muutaman työntekijämme toiseen maakuntaan opettamaan CHE:a. Riemu ja innostus valtasi ainakin oman sydämeni, kun saimme rukouksin lähettää heidät matkaan. Laotyötekijämme lähtivät nöyrin mielin matkaan tietäen, että omassa voimassaan he eivät saa mitään aikaan. Ainoastaan Jumala voi siunata opetuksen saaden aikaan uutta kasvua ja tässä työntekijämme saavat olla välikappaleena.
Saakoon Jumalan siunaukset levitä kauttamme ja vahvistakoon hän näitä laopioneerejamme!

KUUN ENSIMMÄINEN

- Aurinko porottaa ja hiki valuu.
- Pojat opettajan kanssa yhdessä pizzalle ja herkuille.
- Apulaisella vapaapäivä.
- Oliverin kilpikonna on pahasti sairas ja poika surusta sairas.
- Illalla perjantaiseen tapaan poikien kanssa elokuvailta.