keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

NYT SE ON TAAS TÄÄLLÄ...

...nimittäin armoton muuttokuume. Onko kellään toisella usein muuttavalla samaa tautia kuin minulla? Jonkun aikaa on kivaa asua samassa kodissa ja sitten vielä jonkin verran mukavuutta voi pidentää siirtämällä huonekaluja, tavaroita ja sisustamalla joku huone kokonaan uudestaan...mutta minkä sille sitten voi, kun jossain vaiheessa alkaa samat seinät kertakaikkiaan kyllästyttää ja alkaa tulla ihan tajuton tarve saada alkaa käydä läpi tavaroita (osa poisannettavaksi, osa myytäväksi ja osa suoraan roskiin) ja alkaa samalla pakata tavaroita laatikoihin...

Niin, tätä osaan tehdä ja hyvin osaankin, sillä olen muuttanut monen monituista kertaa...muuttofirmankin voisimme perustaa kokemuksemme perusteella.

Mutta plääh....emme tosiaankaan ole edes aikomassa muuttaa minnekään, ei ole mitään tarvetta muuttaa ja sekös on harmittavaa ;), kun iskee tämä karmea muuttokuume. Kaksi ja puoli vuotta samassa talossa alkaa olla jo liikaa...siis talohan on hyvä (ei kuitenkaan mikään luksus ollenkaan) ja hyvällä paikalla, emme ole muuttamassa maata emmekä paikkakuntaa eli emme ole muuttamassa, mutta silti tekisi mieli muuttaa...Lisää potkua muuttomietteille on antanut viime kuukausien jatkuva tuhkan leijuminen sisätiloihin. Vaikka kuinka pyyhkisi ja tomuttaisi, niin mustaa ja harmaata tuhkaa on joka paikassa ja vaaleat tekstiilini ovat lähinnä harmaita. Pitää odottaa vielä ainakin kuukausi ennen kuin kaskeamisen sivuvaikutukset alkavat hellittää. Ja sitä odotellessa tekisi mieli tyhjentää koko talo tavaroista ja huonekaluista ja maalata ja rempata taloa parempaan kuntoon, sillä asumisen jäljet alkavat vääjäämättömästi tulla näkyviin. Sitten vastamaalattuun taloon olisi ihanaa taas alkaa laittaa kotia uudestaan. Se ainakin tuntuisi muuttamiselta...luulenpa, että olen ainoa, joka kannattaa samaa ideaa...

Tämmöisiä ajatuksia tuntuu nyt pukkaavan, enkä usko olevani ainoa laatuani...

Niina

Ps. Teille, jotka nyt mietitte, olenko nyt ihan oikeasti muuton tarpeessa, niin kyllä olen, mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö löytäisi jotain muuta tekemisen kohdetta...
Ja vielä lisäys: joku aika sitten oikein ihmettelin omaa sisäistä rauhaani samassa paikassa asumisen suhteen. En ole asunut yhdessä ja samassa asunnossa nykyistä kahta ja puolta vuotta pidempään, joten eikö minulla ole ihan syytäkin olla pienessä ahdistuksen tilassa ;)...
Mutta lopuksi rauhoittava tieto huolestuneille: tämä ei ole niin vakavaa kuin annan olettaa...kannattaa lukea joitakin juttujani pilke silmäkulmassa...

Mutta, jos joku haluaa tulla auttamaan talon rempassa ja tavaroiden pakkaamisessa, otan halukkaita vastaan. :)

MYRSKYTUULET

Maanantaina ja tänään saimme kokea hurjia myrskytuulia. Tuulet riuhtoivat oksia puista, puita maasta ja kattoja irti...
Benjamin ja Joonas saivat tänään äkkilähdön keskustan pyhältä vuorelta, kun tuulet alkoivat aivan yhtäkkiä. Onneksi tajusivat lähteä ajoissa takaisin kotiin. Benjamin kertoi, kuinka he näkivät vuorella satojen ja satojen suurien palmunoksien lentelevän ilmassa...Paikalliset oppaat olivat ohjanneet muut turistit pois vuorelta, mutta kaksi suomalaista oli istunut ja juonut Coca Colaa sekä katsellut taivaalle kerääntyviä mustia pilviä. Sitten Benjamin oli todennut, että nyt täytyy lähteä pois ennen kuin alkaa kauhea sade. Ja melkein heti myrsky alkoikin ja pojat juoksivat pitkät portaat alas ja ottivat tuk tukin ja palasivat läpimärkinä ja hiekkaisina kotiin.
Kotiin tullessaan, me muut hikihatussa laitoimme tuulien paukuttamia ikkunoita ja ovia kiinni, valot vilkkuivat, varashälytin alkoi huutaa oven paiskautuessa auki ja lopulta meni kokonaan sähköt. Myrskyä kesti reilu puoli tuntia ja sitten oli ohi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Tuosta jos tuulet jatkossa vielä kovenevat, alkaa seuraavaksi lennellä jotain isompaa...
....paikalliset ovat pikaisen kyselyn tuloksena peloissaan.

Että täälläkin päin on maailma mullistusten äärellä...

Niina

tiistai 30. maaliskuuta 2010

KOHTI PÄÄSIÄISTÄ

www.fruskrot.blogspot.com

Viime päivinä on taas tapahtunut kaikenlaista, muttei ole ollut intoa kirjoitella niistä tänne. Viime lauantaina käytiin yhdellä pienellä vesiputouksella patikointiretkellä. Itse vesiputous oli ihan kuiva, mutta patikointi viidakossa oli kivaa. Ilmakin oli riittävän viileä, kylmä suorastaan (25 plussaa). Ennen patikointia halusimme syödä lounaan laoravintolassa. Ruoka oli aitoa laoruokaa ja lao-aikataululla, ja yksi ateria unohtui tunnin odottelun jälkeen kokonaan...joskus näinkin.

Sunnuntaina pidettiin kokousta meillä. Tupa oli täynnä väkeä ja saimme kuulla rohkaisevan puheen saksalaisen ystävämme isän puhumana. Kokouksen jälkeen laoystävämme saapui meille keskustelemaan työnäystään (mahtavia ajatuksia, tarvitaan vain rahaa...ja sitähän meillä on, mutta miksi sitä on niin vaikeaa antaa toisille...mietittävää itselle ja teille lukijoillekin...). Lisäksi Janne haastatteli häntä yhteen suomalaiseen lehteen.
Samana päivänä pienelle laotytölle annettiin rokotuksia Jannen toimesta.

Maanantaina jälleen kouluun ja toimistohommiin. Pojat saapuivat kotiin kesken koulupäivän pahoinvointisina. Lieneekö heillä se sama öklätauti kuin Jannella ja minulla viime viikolla. Lounasvieraiksi saapui joka maanantaisen opettajan lisäksi saksalaisia ystäviämme, jotka ovat muuttamassa tällä viikolla Vientianeen. Kutsuimme heidät meille lounaille täksi viikoksi, ettei tarvitse laittaa kotona ruokaa muuttotouhujen keskellä. Samalla juhlimme isolla porukalla Joonaksen nimppareita tekemäni omenapiirakan kera.
Maanantai-ilta huipentui HURJAAN TUULIMYRSKYYN, joka onneksi laantui nopeasti. Apulaisen lapsi kaverinsa kanssa tulivat meille hakemaan suojaa ja lopulta kyyditsin heidät Mekongin rannalle veneille, joilla he menisivät kotiin joen toiselle puolelle. Vesisade jatkui myrskyn jälkeen vielä pitkään...nyt on taas ilma puhdasta.

Tänään Benjamin on ollut kotona lepäämässä. Oliver puoliksi pakotettiin koulun penkille, koska oli parempivointinen. Lounasvieraita jälleen monta, mutta Janne ei ollut paikalla, koska hänellä oli lounaspalaveri skottimiehen kanssa mahdollisista uusista työkuvioista.

Tässä pikapäivitys viime päiviltä....

Kuva ylhäällä on mielestäni tosi kiva. Käykää kurkaamassa blogia, sillä se on tosi kiva. Yksi lempipaikoistani, jossa visiteeraan lähes joka päivä.
Kohti pääsiäistä ollaan siis menossa...täällä pääsiäinen tulee kyllä, mutta jos haluaa luoda kotiinsa pääsiäissisustusta ja jonkinlaista tunnelmaa, se on tehtävä kaikki itse, sillä missään muualla täällä ei Vapahtajamme suurinta tekoa ei juhlita. Mutta me juhlimme!!!

Niina

perjantai 26. maaliskuuta 2010

PERJANTAIFIILISTELYÄ

Perjantait tuntuvat yleensä meillä kivalta viikon lopun alulta. Lauantaisin ei mennä toimistolle, eikä mennä kouluun, siispä lauantaiaamut ovat yleensä rauhallisia ja rentoja. Siksi perjantaina voimme fiilistellä...jee! Meillä fiilistelyyn kuuluu yleensä illan kohokohdan odotus eli elokuvailta. Joku voi ajatella, että voi plääh, eikä noilla nyt muuta tekemistä ole...Mutta hei, ajatelkaas kuinka kivoja muistoja meidän pojille jää näistä vuosista, jolloin he viettivät vanhempiensa kanssa perjantai-iltoja leffoja katsellen ja herkkuja syöden. Varmaan voisi olla pahemminkin? Minusta perheen omat traditiot ovat tärkeitä asioita, niistä syntyy kivoja muistoja, joille voi sitten jälkeen päin jos ei muuta niin ainakin nauraa...;)

Joten perjantaisin fiilistellään!

Itse pääsen taas pian fiilikseen, kun kamala migreeni alkaa hellittää. Minulla on taipumusta saada migreenejä aina välillä. Mistä ihmeestä nekin tulevat?

Mutta jokaiselle teille kivaa perjantaita, ottakaahan rauhallisesti!

Niina

tiistai 23. maaliskuuta 2010

NIITÄ NÄITÄ

- maan sisäisiä meikäläisten kokouksia
- uima-altaalla oleilua
- elokuvailtaa ja muita ohjelmia
- vesiputousreissu
- ötökkäsaalistusta
- uuden varaanin hoitoa !!!
- leipomista, leipomista, leipomista
- turistiripulia turistilla
- iltatorikierros, supernopea keikka kahden pojan kanssa, en meinannut vauhdissa pysyä
- apulaisen sairastelua
- tiimiläisten synttäreitä
- sahan heilutusta
- sämpylöiden tekoa, nam
- pelaamista, pelaamista, pelaamista, pelaamista..................
- kirjan lukua
- naapurin luona käyntiä (kovin sairaana)
- hikoilua (todella kuuma täällä)
.........
.........


...että sellaista täällä on viime päivinä ollut...

Niina

perjantai 19. maaliskuuta 2010

SHE IS A BEAUTY



Eikö olekin kaunis tyttö!! Niin suloinen, ihana, rakas, toimelias, herttainen, tempperamenttinen, avulias, kohtelias, seurallinen, kultainen.....



Ihanaa nimipäivää rakkaalle Josefinille!

Juhlimme nimppareita perheen ja opettajan kesken lounaalla. Lihakeiton jälkeen herkuttelimme brownies-kakkua aidon amerikkalaisen reseptin mukaan ja omena-kanelipiirakkaa aidon suomalaisen ohjeen mukaan...mmmmmm. Onnittelulaulu laulettiin, kynttilä puhallettiin ja paketteja avattiin. Opettajalta tuli pinnejä, pampuloita ja hiuspantoja. Mummolta Suomesta tuli kaunis pupu-koriste seinälle. Omalta perheeltä pupujen taloon lisää tavaroita: potta, silityslauta ja - rauta sekä hoitopöytä pupuvauvoille.

Happy name day Josefin!

(Kuvat Benjaminin ottamia, kuten edellisessäkin postauksessa.)


Niina

torstai 18. maaliskuuta 2010

HÄÄMUISTOJA


Muutamia viikkoja sitten olimme niissä laohäissä, joista oli puhettakin...ja lupasin muutaman otoksen. En laita kuvia hääparista, sillä en osaa sanoa, mitä he tykkäisivät jos heidän kuviaan löytyisi netistä. (Josefinia kuvataan täällä Aasiassa paljon ja sanon aina kuvaajille, ettei kuvia saa laittaa nettiin. Ainakin olen muistuttanut...)
Mutta häihin...häät olivat tavanomaiset laohäät, joissa ruoka, juoma, laulu ja tanssi ovat suurin näkyvä osa iltajuhlaa. Päivällä suoritetaan buddhamenoin hääseremoniat.

Laosilaisten valokuvaaminen perustuu ns. poseeraamiseen. Ja kun poseerataan, niin täällä se tehdään ihan tosissaan ja kunnolla. Seisotaan rivissä vakavina ja luonnottomina...no, valokuvausta sekin. Ylimmässä kuvassa poseeraamme ystävämme kanssa hienoissa tamineissamme.



Tässä kuvassa aikuiset poseeraa ja lapsi on ainoa, joka on luonnollinen. Josefin on tässä kuvassa hyvin väsynyt ja siis katsoo väsyneenä kameraan.



Laohäissä pääsee tai joutuu, miten asian kulloinkin kokee, aina tanssimaan. Häistä poislähteminen ilman tanssimista ei kai ole kovinkaan kohteliasta...siispä me tanssimme ja ihan hauskaa se on ja varsinkin silloin, kun saa tanssia omiensa kanssa. Tässä olemme Jannen kanssa parina tanssimassa ja Josefinkin pääsi isin sylissä mukaan. Tärykalvot heiluivat varmasti enemmän kuin me tanssijat...sen verran kovalla laokajareista pitää aina tulla volyymiä...siis ihan tuutin täydeltä.

Niina

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

VIRKISTYS

Eilinen päivä alkoi sateella...se jatkui sateella ja vielä illalla tuli kunnon iso sade. Saimme eilen siis kolmeen eri otteeseen sateita. Moneen kuukauteen emme ole saaneet sateita ja luonto on kuivunut. Lisäksi kaskeaminen on lisännyt ilman kuivuutta...

Nyt siis ilma raikastui ja virkistyi ihan kunnolla. Aurinkokin on taas tavallisen värinen.

Muutama päivä eteen päin ja kaskeamissavut ilmaantuvat jälleen...siihen saakka nautimme virkistyksestä.

Niina

maanantai 15. maaliskuuta 2010

TÄNÄÄN

- herättiin kukonlaulunaikaan
- lähetettiin tiimi kylille, kuten lähes joka viikko
- käytiin torilla sinnikangasostoksilla brittituttavan kanssa
- käytiin ompelijalla tai oikeastaan kahdella eri ompelijalla
- moikattiin opea ja poikia koululla
- käytiin valokuvanäyttelyssä, joka olikin jo päättynyt, piti olla kuvia paikallisesta aatteesta
-poltettiin jalka skootterin pakoputkeen, voi Benjamin raukkaa!
- tehtiin kävelykierros kaupungilla Joonaksen ja Benjaminin kesken
- tutustuttiin lisää Johannaan eikun Joonakseen...Josefin kutsuu Joonasta Johannaksi...käyhän se niinkin...hihii
- pelattiin pelejä pelikoneella, extrapeliaikaa Joonaksen kanssa, pojat tykkää
- ommeltiin hiukan pääsiäisjuttuja, pääsiäistyyny syntyi...ihan kiva
- ikävöitiin naapuria, kova ikävä ystävää, joka on päivisin töissä...nyyh
- pohdittiin elämää ja työtä täällä...mikä siunaus saada kokea olevansa oma itsensä (edit: oli pakko tulla antamaan lisäselvitystä, ettei joku luule, että kuvittelen olevani joku muu..hah.. eli on ihanaa kokea olevansa hyvä ja tarpeellinen juuri tällaisena ja on mahtavaa iloita itsestä) ja tehdä asioita siitä käsin...jokaista tarvitaan!
- suunniteltiin tiimiläisten syntymäpäiviä, tänä vuonna järjestän heille jokaiselle synttärit, kivaa!


Maanantaiterveisin, Niina

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

JOO - JOONAS - JOO - TÄÄLLÄ

Jannen siskon poika, lastemme serkku, Joonas, saapui meille tänään Suomesta. Iloinen ja matkasta väsynyt nuori mies asteli reippaana lentokenttäaulasta ja otimme hänen syleilyin vastaan. Olemme odottaneet hänen tuloaan jo kauan ja nyt vihdoin saimme hänet meille.

Josefinin ensimmäinen kommentti Joonaksesta oli: "pelottaa, pelottava setä, setä ei ota minun maitoa...", mutta jo muutaman tunnin kuluttua Josefin on lähestynyt Joonasta ja setä ei olekaan enää pelottava. Hihii...

Joonaksen matkaan sisältyi tavallista enemmän dramatiikkaa Thaimaan tilanteen takia, mutta matka meni hyvin ja turvallisesti. Nyt Joonas on siis turvallisesti täällä Laosin puolella.

Joo, Joonas, on siis, joo, täällä! Kivaa!

Niina

lauantai 13. maaliskuuta 2010

MITÄ SE ON, KUN...

- silmiä kutisee ja kirvelee
- yskittää ja on vaikeaa hengittää
- jalkapohjat ovat mustat
- joka paikassa niin ulkona kuin sisällä paikat peittyvät mustaan pölykerrokseen
- ulkona leijailee mustaa lunta
- ilma on rutikuiva, kuuma ja sakea
- aurinko on punainen
- ei tee mieli olla paljon ulkona
- lentokonematkustus hankaloituu, aina ei voi nousta tai laskeutua ajallaan tai ollenkaan
- se on lailla kiellettyä, mutta silti sitä tehdään
- vuorilta nousee savua vielä muutaman kuukauden ajan

Kyllä! Jo kuukauden sitä on kestänyt ja vielä jatkuu viikkoja...niin se on kaskeaminen. Kaskeaminen on täällä monen kylän ainoa mahdollisuus saada jatkossakin riisiä, joten on saatava uutta kasvualustaa. Koska muita varmoja tapoja saada riisiä ei vielä ole tai ei uskalleta kokeilla, täällä kasketaan vielä pitkään, arvelen.

Sakean tuhkapilven takaa tervehtien, Niina

perjantai 12. maaliskuuta 2010

GIVEAWAY



Ou jee, jo toinen mainos kivasta arvonnasta saman päivän aikana. Joillekin ihanaa ja joillekin, öh, ei niin ihanaa...
Mutta, jos olet kauniiden asioiden ihailija, saatat olla kiinnostunut osallistumaan Madame Petite:n superihanaan arvontaan. Hänen blogiinsa pääset sivupalkissa olevan kuvan kautta.



Ja niille, joille nämä minun hömpänpömpät (aah, niin ihanat ja tärkeät hömpänpömpät..hihii) ovat jo liikaa, niin seuraava postaus on varmasti ihan jotain muuta. Siitä sitten ensi kerralla...



Blessings, Niina

Ps. Janne on palannut kotiin kylämatkalta. Ei kuulemma ollut rottia majapaikassa...ihan kiva!

GIVEAWAY


Olen viime aikoina löytänyt ihania blogiarvontoja ja tottakai olen niihin osallistunutkin. Ja vaikkei tärppäisi, niin ainakin osallistuminen on kivaa ja samalla löytää uusia kivoja blogeja.




Tänään löytyi arvonta, johon suosittelen osallistumista, jos pitää kauniista asioista.



Blogin sivupalkissa on linkki arvontablogiin, Lola B, joten mikäli haluat osallistua, niin klikkaa kuvaa ja pääset arvontablogiin tutkimaan ihania palkintoja...aahhh!


Perjantaiterveisin, Niina

Ps. Janne lähti kylille, kun minä palasin Thaimaasta. Viikonloppua vietämme kotona koko perheen kesken. :)

torstai 11. maaliskuuta 2010

KOTI-IKÄVÄ



Chiang Main matkalla oli mukavaa ja rentouttavaa, mutta oli niin niin ihanaa tulla kotiin...






Take care!
Niina

lauantai 6. maaliskuuta 2010

MADE BY NIINA



Olen viimeaikoina harrastanut ompelua ja nimenomaa sellaista ompelua, jossa valmista syntyy melkeimpä käden käänteessä...juuri sopivaa minulle. Pehmolelurintamalla ollaan menty aika lailla kuvan tyylisillä pehmoilla...mitä sitten ovatkaan: tyttöjä, mammoja, enkeleitä??? Josefinin mielestä ne ovat enkeleitä..., vaikkei siipiä olekaan.




Enkeleiden kasvot olen piirtänyt kangastussilla ja sitten kiinnittänyt värin silitysraudan avulla.




Näitä vaaleanpunaisia enkeleitä syntyi yhtenä iltapäivähetkenä heti neljä kerralla, kun yhtä isoa ajattelin syntymäpäivälahjaviemiseksi, mutta Josefinin oli myös saatava oma osuutensa enkeleistä...Saksin sitten vanhaa verhokangasta aina vaan lisää ja käsivaralla piirsin enkelit ja sitten surauttelin koneella...



En todellakaan ole mikään hyvä ompelija, vain satunnaisharrastaja ja siksi pitäydynkin vain hyvin yksinkertaisissa ompeluissa. Mutta vaikken hyvä olekaan, minusta on tosi kivaa joskus tehdä jotain kivoja juttuja tai ainakin yrittää...:)


***********

Huomenna olen lähdössä yksin (!!!!!!) Thaimaahan tapaamaan toista täällä Kaakkois- Aasiassa olevaa projektityöntekijää. Saa sitten jutella rauhassa ihan naisten kesken...Olen todella onnentyttö, että pääsen tällaiselle matkalle, jolloin pääsen hieman irrottautumaan kotiarjen askareista ja vastuista. Siis suomeksi sanottuna menen tuulettumaan...tai ainakin kovasti yritän, sillä ikävä perhettä kalvaa jo takaraivossa. Mutta hyvässä seurassa uskon saavani kunnon tuuletusta!!

Mutta nyt siis viimeisiä tavaroita laukkuun pakkaamaan. Todellisuudessa ei ole edes tuntunut pakkaamiselta, kun vain yhdelle olen pakannut...todella nopeaa ja vaivatonta.

Hyvät lauantain jatkot jokaiselle...täällä alkaa joku hyvä leffa taas poikien kanssa. Jee!

Niina

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

TÄNÄÄN




- saatiin brittiläistä lounasseuraa (keski-iässä oleva nainen, johon tutustuimme viime viikon häissä, halusi keskustella työstämme, koska hän on itsekin tekemässä pienimuotoista kyläkehitystyötä)
- samaisen brittileidin kanssa tilaamaan hänelle sinnihametta sekä laojuhlapuseroa, vein hänet luottopaikkaani ja saimme jälleen ihanaa palvelua, ja kaikki kankaat ovat kauniita tuossa pikku putiikissa
- illalla joka keskiviikkoiselle hikikävelylenkille (hien saa pintaan aika helpostikin....) poikien opettajan kanssa ja samalla sai vähän purettua viikon asioita
- ennen iltaunia Josefin keksi uuden leikin, nimittäin kauppaleikin, ja kaivoin kaikki etukäteen juuri tätä leikkiä varten varastoimani tyhjät ruokatarvikepurkit ja - laatikot yms. ja leikki sai lisää potkua...oli kivaa, pakkasimme aina laukut täyteen kauppatavaroita ja sitten laukut käsivarsille ja sama uudestaan ja uudestaan....hihiii....
- ilta meni Oliverin ja Jannen kesken huomisiin ja ylihuomisiin kokeisiin kerratessa
- poikien iltatyöt palkittiin Pokemon-leffalla

Kuvat eivät siis liity nyt mitenkään tähän edelliseen löpinään, mutta kun ei ole noita patsaita ennen näytetty, niin nyt ne tulevat: Balilaisia patsaita, minusta kovin suloisia.

Niina

tiistai 2. maaliskuuta 2010

KEVÄTKEITTIÖTÄ


Tässä muutama kuva keittiömme yhdeltä seinältä. Meillä ei ole minkäänlaisia kaappeja keittiössä, joten astioiden säilytyksessä on joutunut käyttämään mielikuvitusta. Itse olen tyytyväinen tilanteeseen. Esillä on ne astiat, jotka ovat joka päivä käytössä, joten pölyttymään astiat eivät juuri kerkiä.






Helleterveisin, Niina

maanantai 1. maaliskuuta 2010

JUHLAPUSERO JA MUUTA SÄLÄÄ


Tänään vihdoista viimein esittelen uuden juhlapuseroni, josta on ollut jo paljon aiemmin puhetta. Nämä kuvat on otettu jo joku aika sitten häistä kotiin palatessani. Kuvat on ottanut Benjamin ja niissä on siis tarkoitus kuvata paitaa, joten tutkikaa sitä eikä pärstääni...
Toisessa kuvassa on myös nähtävillä paikallinen hame eli suomalaisittain sinni. Itse tykkään tosi paljon sinneistä ja niitä onkin näiden laovuosien aikana teetetty ties kuinka monet. Vanhimmat ja kuluneimmat on jo laitettu kiertoon. Osa parhaimmista sinneistäni on Suomessa, joita käytän aina tarpeen tullen.



Vihreä juhlapuseroni, joka on siis teetettävänä, taitaa jo olla valmis. Täytyisi vaan lähteä hakemaan sitä. Se on teetetty samalla kaavalla, joten malli on sama kuin kuvien puserossa, mutta väri on eri.



Laohäissä on tapana pukeutua värikkäisiin vaatteisiin. Naisilla on aina (tai ainakin mahdollisuuksien mukaan) värikäs silkkisinni ja siihen sopiva laojuhlapaita. kengissä ja laukussa saa mielellään on paljon bling blingiä...Joten täällä saa hiirenharmaa suomalainenkin olla hääjuhlissa oikein viimeisen päälle korea. Se on ihan kivaa vaihtelua, sillä ei niitä juhlatilaisuuksia kuitenkaan niin usein ole. Arkipukeutumista saa harrastaa kuitenkin ihan riittämiin.

********

Tänään oli töissä vauhdikas päivä. Janne tiimeineen otti vastaan kolme uutta työntekijäämme, jotka viime viikon aikana pääsivät kahdenkymmenen hakijan joukosta projektiimme töihin. Valintaprosessi on aikaa vievää, mutta nyt näyttäisi siltä, että olemme saaneet hyvät uudet työntekijät. Aika sitten näyttää, kuinka hyvät.

Iltapäivällä otin pienet leivontasessiot. Pyöräytin kaksinkertaisen annoksen ihania mokkapaloja. Naapurin papparaiselle piti toki viedä osansa, sillä hän on todella perso makean perään ja aina, kun leivon makeaa, muistan häntä leipomuksillani. Yleensä leivon makeaa hyvin harvoin, sillä näin koitan minimoida omaa herkutteluani. Halusin kuitenkin tänään leipaista illallisvieraiden takia. Kutsuimme lao-ranskalais-perheen syömään ja teen kanssa halusin tarjota jotain omatekoista herkkua. Oliver sanoi, että kannatti kutsua vieraita, että sai suklaapiirakkaa. (äidin sydän taitaa nyt heltyä leipomaan pojalleen useammin...)

Illallinen (japanilaista golden currya) oli menestys...ystävämme ottivat jopa lisää tuota ihanaa ruokaa. Ja suklaapalat upposivat parempiin suihin tuosta vaan. Mutta eniten minua ilahdutti heidän kanssaan keskustelu ja yhdessäolo. He ovat kovasti sydämelläni.

********

Uusi viikko on alkanut ja siihen käyn nyt intoa puhkuen. Julistan tämän viikon supersiunatuksi! Olkoon se sitä sinullekin!!

Niina

TAPAHTUI VIIME VIIKOLLA...

- podettiin vatsatauteja jälleen...
- palaveerattiin alupäällikön kanssa
- shoppailtiin iltaisin aluegenderneuvojan kanssa...matkalaukullinen päiväpeittoja lähti mukaan
- testattiin aluepäällikön pingiskunto
- juhlittiin laohäissä (kuvia tulossa)
- ommeltiin lisää pehmoja, tein lintuja
- pidettiin kokousta sunnuntaina meillä, ihana tunnelma oli
- juhlittiin Suomen Olympiajääkiekkopronssia
- visioitiin tulevaisuuttamme: mikään ei voi estää Jumalan suunnitelmia elämässämme!
- koettiin iloa, riemua, kipua, surua ja ahdistusta....

Nyt uusi viikko edessä!

Niina