lauantai 31. lokakuuta 2009

TÄNÄÄN

- Benjamin tuli iloisena kotiin yökylästä. Oli amerikkalaisilla tutuillamme yötä.
- Hoidettiin yhtä kissaamme, jolla jalassa iso tyrä.
- Kokeiltiin toisen kissamme mahaa ja todettiin, että siellähän on pentuja. Ihanaa!!!
- Ostettiin yläkertaan uusi vesiautomaatti. Poikien ei tarvitse enää yöllä hakea vettä alhaalta, jossa pimeää.
- Oltiin Jannen kanssa hieronnassa, jonka saimme viime jouluna lahjaksi poikien opettajalta. Opettaja oli hoitamassa Josefinia.
- Pojat olivat amerikkalaisten kanssa halloween-jutuissa mukana.

Hyvää lokakuun viimeistä!

torstai 29. lokakuuta 2009

HUOMENTA

Hyvää huomenta Laosista! Aamu alkoi klo 5.45 tytön herätyksellä.
Ulkona munkit ovat jo tehneet aamuisen almujensaantikierroksen ja paikalliset ovat antanet siis heille omastaan. Yleensä se on valmista riisiä. Saavat päivän ruoka-annoksen.
Laosilainen herää aina aikaisin, oli sitten arki tai vapaa. Niin on täällä tapana, sillä se on ahkeruuden merkki. Lisäksi aamutuimaan ei ole vielä niin kuuma tehdä arkiaskareita. Mitä pidemmälle päivä etenee, sen hitaammaksi lao tulee. On niin kuuma tehdä mitään. Mutta poikkeuksiakin on!

Oikein hyvää huomenta siis täältä ja mukavaa päivän jatkoa.

Ps. Eilen leivoin naapurin itse kasvattamista banaaneista banaanikakkua. Tänään teen lisää pakkaseen, sillä banaaneja on PALJON.
PS2. Janne toi kyliltä appelsiineja. 10 kiloa maksoi euron. Täällä meillä kilo maksaa 30 senttiä, mutta vuorilla on halvempaa. Appelsiineista saa maukasta mehua, jota meillä aina Benjamin valmistaa isot erät.

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

TUTTI


Josefin ei koskaan ole halunnut syödä tuttia, vaikka yritettykin on vaikka kuinka monella eri tutilla. Viime kesänä kuitenkin Josefin löydettiin salaa maistelemasta serkkuvauvan tuttia. Ja kuvastakin voi päätellä, että aika vekkulit tunnelmat olivat.

Mutta kuten sanottua: tutiton tyttö!

tiistai 27. lokakuuta 2009

VAARIN KAVERIT


Kun yksi hyppää syliin, on toistenkin päästävä. Näin viime kesänä. Seuraavan kerran näin kesällä 2011.

KYLMÄÄ ILMAA

Viimeiset kaksi viikkoa Benjaminin huoneen ilmastointilaite on ollut poissa tolaltaan eli rikki totaalisesti. Benjamin on ollut evakossa Oliverin korkean sängyn alla patjansa kanssa. Mutta tänään vihdoin ja viimein Benjaminin huoneeseen asennettiin aivan tuliterä ilmastointilaite. (Kaikki muut laitteemme ovat 10 vuotta vanhoja ja toimivat miten toimivat....) Ja vautsi mikä laite...ihan digitaalinen näyttö ja kaikki. Ilmoitimme Benjaminille, että ensi yönä Benjamin saattaa saada yökyläilijöitä....;).

Ps. Muistakaa poikiamme, että he saisivat täällä kivoja kavereita, sillä niitä kaivataan nyt tosi rutkasti.

Mukavaa viikon alkua kaikille!!

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

TÄNÄÄN



- Sen kummemmin erittelemättä Jannella työntäyteinen päivä evaluaatiopalavereineen päivineen. Meikäläinen toimi lähinnä huoltojoukkoina ja laoviranomaisten kestitsijänä.
- Kuvat eivät liity tähän jutuun, mutta halusin laittaa nämä kauniit Benjaminin ottamat kuvat.

Siunattua talvikauden alkua sinne Suomeen!

lauantai 24. lokakuuta 2009

TÄNÄÄN

- Herättiin puoli viideltä. Josefin se jaksaa yllättää...;). Pystyn kuin pystynkin heräämään aikaisin, mutta auta armias, jos en pääse jossain vaiheessa nokosille. Joten onneksi Josefin sammui päiväunille puoli yksitoista. Pääsin minäkin nukkumaan tunniksi ennen ruuanlaittopuuhia.
- Puutarhanhoitoa...lähinnä puutarhan kastelua...onnistuin samalla kastelemaan kunnolla sekä itseni, Josefinin ja yhden kissoistamme.
- Pihaamme tuli uusi tuttavuus lapsensa kanssa. Olin positiivisesti yllättynyt, että tuo arka lao uskalsi tulla pihaamme muutaman ohimenevän heippailun jälkeen. Äiti ja lapsi (toinen kotona yksin nukkumassa, kun isä töissä) viipyivät pihallamme jonkin aikaa ja sitten lähtivät kotiin. Itselleni tämä tapaus antoi jälleen rohkaisua siitä, että jotakin suurempaa merkitystä on sillä, että me olemme täällä. Tiedän, että olemme paljolti projektin vuoksi täällä, mutta en usko siinä olevan kaikki. Tänne paluumme ei ole ollut mitenkään helppo eikä kannustava, joten joinakin päivinä on todella pitänyt alkaa tietoisesti vain uskomaan, että on edelleen tarkoituksemme olla täällä. Siksi tämä pienen pieni pihakohtaaminen merkitsee minulle niin paljon. Voi kuullostaa aika naiivilta, mutta näin on asiat tällä erää. Pienen pieni on oloni ja ehkä hyvä niin...?
- Iloitsin kaikista lapsistani ja samalla murehdin isompien lasten puolesta, joilla tuntuu olevan välillä tylsää, kun ei ole kavereita. Jotain kivaa harrastusta ja tekemistä koitan päässäni heille ideoida koko ajan.
- Päätin viedä koko porukan jäätelölle. Jiihaa, sitä riemua!
- Janne saapui illan suussa kotiin ja olipas ihanaa taas nähdä pitkästä aikaa!

Mukavaa lauantain jatkoa! Täällä Jannella jatkuu huomenaamulla työt palavereilla sun muilla....

perjantai 23. lokakuuta 2009

VALOA, KIITOS!

Joka ilta toistuu sama tapahtuma: Siinä kuuden aikaan alkaa kaivata jo pikku hiljaa valaistusta sekä ulkona että sisällä....Sitten kun laittaa valoja päälle, niin ne jotka syttyvät, valaisevat aika himmeästi.....ja osa ei syty ollenkaan. Ja ilmastointilaitteet sekö tuulettimet käyvät hitaalla. Eli silloin, kun valoa ja kylmää tarvittaisiin, sähkön taajuutta ei voi kehua kovinkaan tehokkaaksi. Mutta tätä tämä on ollut niin kauan kuin täällä olemme olleet, joten olemme tottuneet. Mutta joskus olisi tosi tarpeen saada kunnon valaistusta kuten tänään, kun virkkasin. Virkkaaminen ilman kunnon valaistusta on aika kurjaa. Mutta virkkasin silti....Any way...tarttis siis kunnon valoa!

Ps. Eilen tartuin siis Suomesta lähdön jälkeen virkkuukoukkuun ja niinhän siinä taas kävi: olen aivan koukussa. Tällä hetkellä virkkaan valkoista hartiahuivia tosi ohuesta langasta. Anoppi opetti mallin minulle ja alkaa näyttää siltä, että jotain siitä tulee. En tosin malta tehdä vain yhtä asiaa kerrallaan, joten aloitin samalla mallilla toisenkin huivin, paksummasta langasta. Teen näitä kahta vuorotellen. Kivaa on!!!!!

KESÄN TOUHUJA 1


Heti Suomeen tultuamme pääsi miesten lempiharrastus taas kovaan vauhtiin. Taisi olla heti ensimmäinen viikonloppu, kun miehet lähtivät kalaan. Ja Mouhijärvelle tottakai! Tämä kuva tosin ei taida olla Mouhikselta...?
Lupaan lisää kalastuskuvia tänne. Niitä meinaa riittää........

torstai 22. lokakuuta 2009

TÄNÄÄN

- Puutarhanhoitoa. Kukat kesän jäljiltä kaameassa kunnossa. Yritystä saada pihasta taas mukavan näköistä.
- Kaappien siivousta. (taas...) Käyttämättömien tavaroiden ja vaatteiden inventaariota. Monta kassillista tavaraa poislaitettavaksi.
- Arjen tavallisia puuhia lasten kasvattamisesta kissojen ruuan antamiseen...

Ps. Olen unohtanut kertoa, että apulaiseni pikkusisko halusi antaa meille linnun. (!) Joo, meillä on siis lintu. Nimeä ei tiedetä. Lintu näyttää ihan miniminihaikaralta. Koitan saada jossain vaiheessa kuvia tänne. On aika metka lintu ja pitää erikoista ääntä. En ole ennen moista tavannut tai nähnyt. Mutta linnusta jossain toisessa vaiheessa lisää. Nyt menen laittamaan tätä lapsijoukkoa unten maille. Ja kyselemään Benjaminilta fysiikan asioita huomista koetta varten. Se on moro!

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

TÄNÄÄN

- Herättiin jo kuudelta. Josefin nukkui huonosti ja sitten heräsi jo aikaisin. Onneksi en ollut umpiväsynyt. Kerrankin oltiin kunnon laosilaisia eli ahkeria. Aikainen herääminen meinaa ahkeruutta.
- Päiväunille jo sitten kymmeneltä aamulla. Ja silloin meikäläinenkin sammui hetkeksi ennen ruuanlaittoa.
- Monen päivän odotuksen jälkeen kaupunkiiin saapui maitoa. Ostin heti 16 litraa. Se kestää ehkä loppuviikon...
- Apulainen murehti jo aikaa, kun me muutetaan pois Laosista. Järkytyksekseen tajusi, ettei me asuta täällä koko elämäämme. Voi....Työpaikan menetys on aika kova juttu...Lupasin auttaa asiassa, kun aika tulee. Mutta ei vielä!
- Kerrattiin historian kokeisiin Benjaminin kanssa.
- Ei saatu Janneen yhteyttä kyliin. Akku taitaa olla puhelimesta loppu ja kaukaisimmissa kylissä ei ole sähköä.

Tällaista kotiäidin elämää lasten kanssa.

tiistai 20. lokakuuta 2009

SUOMEEN LÄHTÖ (VIIME TOUKOKUUSSA)


Aamutuimaan toukokuun viimeisenä sunnuntaina lähdimme kohti Suomea, Bangkokin ja Lontoon kautta. Apulaisemme tulivat kentälle meitä saattamaan.
Oli aika hurja tunne lähteä pois täältä kotoa neljäksi kuukaudeksi. Lähdön hetkellä se tuntui ikuisuudelta. Mitä kaikkea saisimmekaan kokea ja kuinka apulaisemme pärjäisivät täällä ja entäs tiimimme. Matkaan kuitenkin lähdettiin iloisin ja toiveikkain mielin.


Tässä lähtökuva apulaiseme kanssa. Hän oli laittanut ihan parasta päälle tullessaan meitä saattamaan. Koskettavaa.



Tässä vielä kuva koulun apulaisen kanssa. Hän on enemmän tunneihmisiä, kuten halauksen otteesta voi päätelläkin. Tosi symppis tyyppi!

Tällaista silloin puolisen vuotta sitten.

POIKIEN KEVÄTJUHLA 2009


Pojat osaavat hyvin soittaa nokkahuilulla monenlaisia kappaleita. Tässä soitellaan omassa kevätjuhlassa.



Pikkusiskonkin piti saada soittaa omaa osuuttaan. Varmaan olisi tuossa soitto-otteessa vielä hiomista...



Mustikka-kissamme oli todella kiintynyt meihin. Halusi aina tulla sinne minne menkin menimme. Seurasi meitä kevätjuhliinkin ja nökötti juhlassa kanssamme. Tässä kisu saa "maistaa" Coca Colaa.


Todistustenjakohetki. Koulussa kaksi luokkaa ja kaksi oppilasta.


Juhlassa saatiin myös opettajan hankkimia juhlaherkkuja. Ja maistuihan ne...hyviltä tottakai.



Juhlan lopussa pikkuinen soittoapina viihdytti meitä ja hurmasi meidät kaikki omalla persoonallaan.

Koko juhla oli aivan mahtava alusta loppuun saakka. Pojat olivat tehneet itsekin ohjelmaa ja huumorinkukka oli paikallaan. On muuten hauska seurata ohjelmaa, jossa juontajina, esiintyjinä ja muutenkin apujoukkoina on kaksi ja samaa henkilöä. Luontuupi siis koko juhla kahteen pekkaan. No, opettajan suurella avustuksella tietty...

Jaahaps....tulipa tämänkin talletettua. Mukavaa tiistain jatkoa! Täällä aletaan laittaa pikkuista nukkumaan ja pojat katsovat Pekkaa ja Pätkää. Kyllä ne vaan on niin kivoja ohjelmia!
Siu siu!

maanantai 19. lokakuuta 2009

SUOMI-LÄKSIÄISET (TOUKOKUUSSA)


Näissä kuvissa muutama tunnelmapala Suomeen lähtö tunnelmista viime toukokuussa meidän kotona. Kutsuimme tiimimme ja muutamia ystäviämme syömään kanssamme ennen lähtöämme. Tässä kuvassa on domino-pelin vuoro.


Naapurin Tingnoi sylissäni.


Kukas muu kuin isi ja isin oma prinsessa.


Kuvassa kanssani Tingnoin äiti, Tim ja Phetsamon.


Syöminkejä. Kuvassa näkyy poikien opettaja sekä apulaisemme.


Tiimiämme...



Tästä tämä elämämme päivitys taas lähtee. Koittakaa kestää tämä hidastelu...;)

VESILEIKKEJÄ (TOUKOKUUSSA)


Nyt alkaa taas tulla TOOOOOOSSSIIIIIIII myöhässä näitä kuvia, joita en ole saanut tänne laitettua aikaisemmin.
Näissä kuvissa Josefin polskii naapureiden lasten uima-altaassa. Pakkohan mukaan oli päästä!


sunnuntai 18. lokakuuta 2009

PAKKAUSTA

Ovenkahvassa riippuu nippu paitoja ja housuja valmiina pakattavaksi kyläreissulle. Pienen laukun lisäksi reppu on oivallinen laukku kylille lähdettäessä. Siinä on hyvä kantaa juomia ja varavaatetta sekä muuta tarvittavaa päivän reissuilla. Illat ennen lähtöä ovat aina laukkuja ja tavaroita joka paikassa ennen kuin ne löytävät tiensä laukkuihin. Ja joka kerta ennen lähtöä laukut pakataan ja taas jossain vaiheessa ne puretaan....

Pian on aamu ja Janne suuntaa matkansa kohti projektimme yhdeksää kylää. Tämänkertainen reissu kestää kuusi päivää. Mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, Janne palaa lauantai-iltana kotiin.

Mukavaa viikon alkua!

lauantai 17. lokakuuta 2009

ÄLLÖTTÄVYYDEN HUIPPU?


Nämä liskot ovat jotain niin ällöttävää!! Siis jos minulta kysytään. Jos jotain inhoan, niin näitä tokkee-liskoja. Selkäpiitäni karmii jo tämän postauksen tekeminenkin, kun ajattelen ja katselen liskon kammottavia punapilkkuja. Olen joutunut usein kasvotusten juuri näiden liskojen kanssa, sillä meillä näitä on monta talomme seinillä. Ja muut meidän perheessämme pitävät näistä liskoista. Joten liskoja nappaillaan käteen ja tuodaan jopa sisälle näytille. Ihanaaaaaaaa...aaaarrgghhhh!

Vai tykkääkö joku tästä toinenkin tästä liskosta?


TÄNÄÄN

- Nykyään apulainen tulee lauantaisinkin töihin, joten aamuisin on herättävä ainakin avaamaan ovi, jos ei jo muuten olla hereillä. Meillä ei siis olla kovin aamuvirkkuja, vaikka niin haluaisinkin.
- Ostoksilla kiinatorilla: pingispalloja sekä Joskulle pikkuinen uima-allas rikkoutuneen tilalle.
- Polskintaa uudessa altaassa. Kivaa oli siihen saakka, kunnes nälkä ja väsymys saivat yliotteen.
- Pingiksen peluuta toimistolla.
- Pokemon-korttien peluuta. Isikin tykkää.
- Leikkejä naapurien lasten kanssa. Sekä ulkona kuin meillä kotona.
- Lisää kissoja ilmestynyt pihaamme. Emo poikasensa kanssa on asettunut pihaamme asumaan. Meillä siis nyt kolme kissaa.
- Ensi viikon työasioiden pohdintaa. Huomenna alkaa jo työviikko ulkoministeriön viranomaisten kanssa lounaspalaverilla.

Tällaista tänään meillä. Aurinko paistoi ja ilma helli meitä. Ilmat ovat jo hiukan viileämmät, joten hiki ei enää virtaa niin kovin. Juuri sopivat ilmat.

Kivaa lauantaita!

perjantai 16. lokakuuta 2009

TÄNÄÄN

- Kurkku ja korvat jo paremmat. Olo muuten vetämätön.
- Allergiaoireita kissasta. Paukamia ja turvonnutta silmää. Auts!
- Paljon ulkoilua Joskun kanssa.
- Kodin siivousta ja päivittämistä uuteen uskoon. Lehtipinot selvitetty!
- Kissan kantamista!
- Pojilla kymmenen kilometrin pyöräilylenkki koulun liikunnan tunnilla.
- Jannen jalka jo parempi, mutta kipu siirtynyt uusiin kohtiin jalassa. Hä?
- Kukkien istuttamista. Muutenkin tämä piha on kesän aikan mennyt ihan räjähdyskuntoon, että hommaa riittää.
- Sopuisaa läksyjen tekoa yhdessä poikien kesken. Äiti iloinen!
- Iltaruuaksi pizzaa. Tästä tulossa perjantai-iltaruuan traditio.
- Elokuvailtaa odotellessa. Perjantainahan meillä katsotaan aina elokuva Josefinin nukahtamisen jälkeen.

Mukavaa viikonlopun alkua!

torstai 15. lokakuuta 2009

UUTTA ELÄMÄÄ

Laosiin palattuamme jouduimme suruksemme toteamaan, että lähes kaikki lemmikkimme olivat joko kuolleet tai kadonneet sen sileän tien. Muutama kala uiskenteli Benjaminin akvaariossa....Pohjakalat ovat näköjään sitkeää laatua?

Tänään sitten saatiin uutta eläinelämää kotiimme. Apulainen tuli aamulla meille sekä kissa että käärme kainalossa. Monta iloista tyttöä ja poikaa onkin siis nähty meillä tänään. Me tytöt ollaan onnellisia kissasta ja pojat käärmeestä.

Kissa on naaras ja kolmivärinen. Omasta mielestäni kissa ei ole kovin kaunisvärinen, mutta laosilaisille kolmivärinen kissa on jotain spesiaalia, sillä juuri kolmiväriset ovat kauniita heille. Minusta hillitympi väritys olisi mieluisampaa. Mutta kissa on nyt meillä ja totuttelee meihin. Josefin kantelee kissaa iloissaan ja kissa vaikuttaa melko rauhalliselta, joten kissa ei juurikaan ole moksiskaan kantelusta. Josefinin mielestä kissa on inana eli ihana!

Käärme taas on jo omassa terraariossaan ja toivotaan kovasti, ettei tämä yksilö pääsisi karkuun mistään raosta. Käärme on aika pieni, mutta tosi terhakka.

Eläinfarmi alkaa siis taas pikku hiljaa kasvaa...!

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

TUI TUI

Olen jo monena päivänä miettinyt, kehtaisinko kirjoittaa tämän, mutta päätin viimein rohkaistua kulttuurin nimissä.
Laosilaiset ovat erittäin kiinnostuneita lihavuudesta/laihuudesta. Jos joku on tosi laiha, niin siitä kommentoidaan, että liian laiha. Jos joku on liian lihava, niin silloin saa kuulla olevansa tosi lihava. Jos on lihonut tai laihtunut, niin se kerrotaan asianomaiselle aivan suoraan. Tämä on siis asia, josta saa puhua suoraan, vaikka monista muista asiasta ei tulisi mieleenkään sanoa suoraan täällä.
Suomi-loman aikana lihoin itse komeat seitsemän kiloa, joka minulle on tosi paljon. Olenkin siis Niinaksi aika tuhdissa kunnossa ja se tottakai näkyy päälle päin. Laosiin palattuamme tiesin saavani kuulla lihomisestani. Joten suorat kommentit eivät ole minua loukanneet. Olen saanut siis kuulla seuraavia kommentteja: Oletpa lihonut!, Kylläpä olet tosi lihava!, Olet valkoinen ja lihava!, Sinulla on paksut posket!.
Toiset ovat ilmaisseet asia hieman hienotunteisemmin: Olet juuri sopivan kokoinen! Poskesi ovat juuri sopivan pyöreät!
Suomessahan kaikki nämä kommentit olisivat aika arveluttavia, mutta täällä täysin normaalia. Maassa maan tavalla.
Paitsi, että haluan ne seitsemän kiloa pois...;).

Siihen saakka olen TUI TUI (suomeksi: tosi lihava).

TÄNÄÄN

- Benjamin joutui/pääsi naapurin mummelin pusutteluun viedessään mummelin diapeteslääkkeitä. Pusuja tuli jopa kahteen eri otteeseen asian tiimoilta. Benjamin lupasi olla enää ikinä viemättä lääkkeitä.... No, seuraavalla kerralla onkin Oliverin vuoro. ;).
- Benjamin oli opettajan apupoikana kauppareissulla.
- Oliver menestyi historian kertauskokeessa.
- Josefin löysi vaatekaapistaan "tanssihousunsa" (uudet Suomesta ostetut yöhousut) ja alkoi etsiä jotakin laitetta, josta lähtisi musiikkia ja pääsisi tanssimaan. Tepasteli kuumissa housuissaan koko päivän.
- Naapurin Tingnoi oli meillä leikkimässä.
- Pihaamme ilmestyi kolme kissaa Josefinin iloksi.
- Kurkkuani, korviani ja silmiäni kutissut jo monta päivää. Allergiaa??
- Muistelin viime viikkoisia vieraitamme, jotka hemmottelivat meitä mm. ravintolaillallisilla. Namskis!

Jotain tällaista tänään....

tiistai 13. lokakuuta 2009

LAULA TÄMÄ!

Josefin on kova laulamaan! Laulut ja tanssi ovat Joskun juttuja! Nyt viimeinen villitys on keksiä uusia lauluja ihan mistä vaan. "Äiti, laula tämä ja tämä!" Josefin näyttää jotain esinettä ja pyytää siitä laulamaan laulun. Aina ei siis ole laulua valmiina, joten ei kuin heti keksimään. Improvisaatiotaidot ovat kovassa käytössä ja tyttö iloinen! LAULA TÄMÄ!

TASAANTUMISTA

Pikku hiljaa alamme taas kotiutua tänne Laosiin. Työt ja koulut ovat alkaneet ja kotipuuhatkin siinä samalla. Jannella on tasaisen kiireistä niin projektin puolesta kuin kotiin tulevien potilaidenkin osalta. Työtä riittää siis välillä ihan kirjaimellisesti ympäri vuorokauden. Ja sitten siihen päälle perhe, niin ei pääse mies helpolla.

Pojilla koulujen jatkuminen täällä on tarkoittanut tasokasta opetusta sitten äidin Suomi-opetuksen jälkeen. Huh, mikä helpotus, että on hyvä opettaja täällä, niin pojat saavat hyvää opetusta.
Pojat aloittivat viime viikolla myös lao-kielen opinnot. Joten lisää opiskeltavaa on nyt taas hiukan enemmän.

Me Josefinin kanssa pidämme kotia pystyssä apulaisemme kanssa. Ja kivasti meillä on mennyt täällä kotipuolessa. Aikaerokin alkaa helpottaa ja olemme pääsemässä paikalliseen rytmiin. Minua tosin vaivaa jatkuva pikkuflunssa pää-ja kurkkukipuineen. Se vähän vie voimia koko ajan. Muuten kaikki hyvin!

Ps. Apulainen osti itselleen mopon kesän vartiointirahoilla. Tämä on mainitsemisen arvoista, sillä niin iso asia se on apulaisellemme.:)

HAMMASJUTTUJA

EN voi ymmärtää, kuinka onnistuin romuttamaan alahampaani, siis kaksi keskimmäistä. Viime lauantai-iltana söin karkkeja, jotka olivat kovettuneet liian koviksi jääkaapissa (avatut pussit on pakko pitää jääkapissa muurahaisilta piilossa). Kovaa karkkia imeskellessäni yhtäkkiä karkki luiskahti ylä- ja alaetuhampaiden väliin ja vielä alahuulikin siihen samaan rytäkkään. Sitten leukani napsahtivat tajuttomalla voimalla kiinni ja tunsin, kuinka alahampaani saivat uskomattoman tällin ja huulet olivat aivan muusina. Luuli, että nyt menee taju. Olin aivan varma, että hampaat olivat lohjenneet. Mutta eivät ulkoisesti, vaan sisältä. Nyt alaetuhampaissani on keskellä "viivat", jotka kertovat siis tapahtuneesta. Kaksi seuraavaa päivää olinkin aikamoisissa kivuissa ja lääkkeen voimalla mentiin eteen päin. Näin tämä hammasjuttu maallikon kertomana...en ole hammasasiantuntija.

Kyllä harmitti ja itketti ja otti päähän!

lauantai 10. lokakuuta 2009

ONNITTELUJA SEKÄ ISIN PALUU

Oliver on nyt virallisesti 11 vuotta! Onneksi olkoon pikku pelipoika! Synttäripäivä tarkoittaa meidän perheessä sitä, että synttärisankari saa pelata pelejä koko päivän, kun muulloin peliajat ovat tarkoin säädeltyjä. Siis pelipoikamme onkin viettänyt koko päivän pelikoneiden äärellä pikaisia ruokailuja lukuunottamatta. Synttäreitä juhlimme jo Suomessa isolla porukalla lahjojen kera, mutta tänään pidimme minisynttärit herkkuineeen ja pikkulahjoineen. Synttärisankarin kanssa riemuitsi pikku prinsessamme, joka RRRakastaa laulaa onnittelulaulua ja puhaltaa kynttilöitä...Voi sitä iloa!!!!

Jannekin pääsi juhlimaan, kun sairaalareissu jäi onneksi lyhyeksi tutkimusten selvittyä. Jalan laskimotukokset olivat pinnallisia, joten lääkkeillä ja levolla sekä tukisukilla ja siteillä mennään seuraavat päivät eteen päin. Onneksi ei ollut sen vakavampaa, kun meinattiin jo huolestua.

Oikein hyvää lauantain jatkoa!


ps. Naapurin pikku Tingnoikin vietti synttäreitään. Kaksi vuotta täytti. Kävimme Josefinin kanssa onnittelemassa lahjojen, pikku kakun ja kynttilän (Josefin ehti puhaltaa ensin...) kera. Saavuimmekin juuri parahiksi, kun he olivat aloittamassa syömään kakkua. Ja taas laulettiin ja puhallettiin kynttilöitä. Todellinen onnen päivä Josefinille.

perjantai 9. lokakuuta 2009

APUA, KERTAKAIKKIAAN!

Laosiin lähdettyämme Josefin on ottanut puherepertuaariinsa seuraavan lauseen: Apua, kertakaikkiaan!. Tuon kuullessani hymyilen joka kerta, koska niin huvittavalta se kuullostaa pienen suusta. Tosin ihmettelen, mistä tuo on opittu, sillä meidän perheessämme ei viljellä muuta kuin apua-sanaa. Olisikohan Mummolla jotain sanottavaa?;)

PALUUVÄSYMYSTÄ

Viikko sitten saavuimme omaan kotiin. Vieläkin on Suomi-väsymystä, sairasteluväsymystä, aikaeroväsymystä, tavaroiden purkuväsymystä ja nyt lisäksi stressiväsymystä.
Janne lähti tänään aamulla Bangkokiin sairaalaan tutkituttamaan todella kipeää ja turvonnutta jalkaansa. Juuri kun saavuimme kotiin ja mahavaivat helpottivat, alkoi tuo jalkavaiva. Kipu yltyi niin kovaksi, että Janne päätti lähteä tutkimuksiin. Helppoa lähtö ei ollut, sillä meillä on täällä juuri nyt David Wilkersonin lähetysjärjestön (World Challenge) kansainvälisten projektien johtaja vaimonsa kanssa tutustumassa projektiimme. Olisi ollut enemmän kuin tärkeää olla itse paikalla. Mutta jotenkin asiat eivät aina mene kuin haluaisimme. Tiimimme ja poikien opettaja ovat nyt apujoukoissa mukana, kun itse en Josefinin kanssa voi ihan kaikkea tehdä.

Kaikesta väsymyksestä ja mietinnöistä huolimatta olemme kaikki positiivisella mielellä. Ja iloamme lisää huominen Oliverin 11-vuotissyntymäpäivä! Jopas on keskimmäinenkin saanut ikää, vaikka juurihan hän syntyi Suomen lippujen heiluessa silmieni edessä.

Hyvää perjantaita kaikille!