tiistai 13. lokakuuta 2009

HAMMASJUTTUJA

EN voi ymmärtää, kuinka onnistuin romuttamaan alahampaani, siis kaksi keskimmäistä. Viime lauantai-iltana söin karkkeja, jotka olivat kovettuneet liian koviksi jääkaapissa (avatut pussit on pakko pitää jääkapissa muurahaisilta piilossa). Kovaa karkkia imeskellessäni yhtäkkiä karkki luiskahti ylä- ja alaetuhampaiden väliin ja vielä alahuulikin siihen samaan rytäkkään. Sitten leukani napsahtivat tajuttomalla voimalla kiinni ja tunsin, kuinka alahampaani saivat uskomattoman tällin ja huulet olivat aivan muusina. Luuli, että nyt menee taju. Olin aivan varma, että hampaat olivat lohjenneet. Mutta eivät ulkoisesti, vaan sisältä. Nyt alaetuhampaissani on keskellä "viivat", jotka kertovat siis tapahtuneesta. Kaksi seuraavaa päivää olinkin aikamoisissa kivuissa ja lääkkeen voimalla mentiin eteen päin. Näin tämä hammasjuttu maallikon kertomana...en ole hammasasiantuntija.

Kyllä harmitti ja itketti ja otti päähän!

Ei kommentteja: