Tästä päivästä tuli paljon vauhdikkaampi kuin olin ajatellut. Tiesin, että asioita hoidellessa päivä kuluu, mutta ilman mutkia ei tästäkään päivästä selvitty.
Aamu alkoi ihan kivasti, vaikka olinkin nukkunut vain viisi tuntia. Josefinin vaatimus nousta ylös heti on niin tehokas, ettei siinä auta jäädä makailemaan. Aamu alkaa usein leikillä, kuten tänäkin aamuna. Pehmokavereilla leikkiminen on ihan ehdoton suosikki tällä hetkellä. Ja niitä pitää sitten kantaa (myös minä) joka paikkaan.
Kissojen hoitohetki kuuluu myös aamutoimiin. Kaikille viidelle kissalle pitää antaa ruokaa. Samoin pupun hoitotoimet ja hellimiset kuuluvat aamutohinoihin. Ihanaa, kun meillä on näitä eläimiä, joita voi halia ja hoitaa. Liskoja en tosi hali enkä edes hoida...sen tekee Benjamin. Oliver taas on vastuussa sisäakvaarion kaloista.
Aamulla ompelin lisäksi Josefinin uuden mekon valmiiksi, kunnes kone meni jotenkin jumiin ja nyt sillä ei enää voi ommella....siis kauheeta, koska olen aika riippuvainen moisesta masiinasta...
Tiirailtiin paikallisia, jotka kansoittivat asuinaluettamme venekisojen takia. Koko katu on puukattu autoja ja mopoja täyteen ja alakatu, jossa toinen joki sijaitsee, on täynnä markkinaväkeä ja kisakansaa.
Ihanaa hulinaa...minusta on kivaa, kun hulina tulee aina meidän luoksemme, eikä meidän tarvitse juurikaan minnekään mennä. Aina kaikki tapahtumat ovat lähettyvillä ja pääsee kokemaan paikallista juhlatunnelmaa ilman sen suurempaa vaivannäköä ja liikkumista. Voi mennä vaikka omalle pihalle seisomaan ja on mukana tunnelmassa. Ja vaikkei poistuisi edes talosta, koko tunnelman voi kuulla sisälle asti. Mm. venekisojen jälkeiset kyläjuhlat ovat alkamassa aivan seinän takana kylän pihalla. Paikallista musiikkia ja laulua luvassa aina puoleen yöhön asti...tämä osa ei ole niin mieltä hivelevää.
Lounaan jälkeen laot saapuivat meille suunnittelemaan käsitöitä myytäväksi Suomeen. Intoa ja halukkuutta oli vaikka muille jakaa. Yksi laoista halusi heti päästä kanssani torille ostamaan kankaita ja pyysi minua makutuomariksi. Lähdettiin sitten ja ostokset tehtiinkin aika nopeasti...
Olin ajatellut palata nopeasti kotiin Josefinin luokse, mutta enpä olisi arvannut, että siitä alkaisi kaksi tuntia kestävä poliisi-episodi. Nuori poliisipoika tuli autolleni kertomaan, että olen pysäköinyt väärään paikkaan. No, ei se mitään, ajattelin, toki minä sakkoni maksan, kunhan saan kuitin ja summa on järkevä. Poliisi varmaankin ajatteli länsimaalaisnaisen sekä nuoren laotytön maksavan mitä vaan...No, ei sentään. Olipa siinä pojalla ihmettelemistä, kun länsinainen alkaa paukutella laoksi oikeita parkkisakkomaksuja. Ihan säälitti se poika, joka koitti olla isompi ja vaikutusvalatisempi kuin todellisuudessa oli. Olisin vaikka heti voinut viedä sen pikkuveljen jäätelölle, mutta kun oltiin virkatehtävissä, vedettiin se koko näytelmä oman kuvionsa mukaan. Poika pyysi minulta kahtakymmentä euroa ja minä suorastaan tuhahdin, ettei sellainen onnistu. Normihinta normivirheestä!!!
Poika pyysi auton papereita ja tiesin, että ne olivat Jannela toimistolla lähdössä pääkaupunkiin. Annoin jotkut auton vakuutuspaperit ja poika luuli niitä oikeiksi asiakirjoiksi. Soiteltiin puolin ja toisin eri henkilöille, mutta ei ollut aihetta kenenkään tulla avukseni. Poika pyysi myös ajokorttiani ja annoin hänelle neljä vuotta vanhan kansainvälisen ajokortin...ja sekin oli ihan ok. Viimeiseen asti poika pyyteli pientä taskurahaa juomaa varten, mutta viimeiseen asti en antanut periksi. Kuulemma eurokin olisi riittänyt...Kyllä minua säälitti se poika kauheasti...voi mikä virkainto jo noin nuorella. Lopulta kahden tunnin jälkeen poika tajusi etten maksa ilman kuittia yhtään mitään. Ja niin poika alkoi kirjoitella vaivalloisesti jotain papereita. Sain auton valuutuspaperit takaisin, mutta vanha korttini jäi poliisiasemalle. Saan sen sitten, kun menen maksamaan viiden euron parkkisakkoni pääpoliisiasemalle.
Menikin sitten kauheasti aikaa ennen kuin pääsin takaisin kotiin. Olihan pojat ja apulainen Josefinin kanssa, mutta en mielelläni jätä Josefinia pitkäksi aikaa heidän vastuulleen.
Nyt sitten ilta meneekin lao-musiikkia kuunnellessa ja varmaan jotain käsitöitä tehdessä...Keskiviikkoillat ovat minun vapaa-aikaani. Olemme sopineet, että silloin Janne hoitaa Josefinia koko illan ja minä saan tehdä mitä tykkään. Keskiviikkoillat ovat siis aikas mukavia...voi tehdä tai olla tekemättä...
Nyt tosin menen laittamaan iltaruokaa perheelle...ja samalla siunaan sitä nuorta poliisipoikaa.
Niina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti