Toissapäivänähän söimme mainitsemaani pinaattikeittoa. Valitettavasti kuvat tulevat näin myöhässä. Olen aika saamaton laittamaan kuvia koneelle, joten se aina kestää...
Täällä Laosissa tehdessäni pinaattiruokia, lähinnä keittoa ja lettuja, tuoreen pinaatin tuoksu vie minut aina isäni äidin eli Itä-Suomen mummini vanhan ulkosaunan saunan pihapiiriin. Ihanat saunamuistot tulvivat mieleen.
Pukuhuoneessa oli räsymattoja, ovi saunan puolelle ei ollut mitään uutta mallia, saunassa oli korkeat ja leveät lauteet, vesi lämmitettiin suuressa padassa ja saunan pesään lisättiin puita tarpeen mukaan. Aina piti muistaa olla puita valmiina seuraaville saunojille, joita olikin yleensä kesällä paljon. Saunassa mummilla oli aina ruusuin koristellut emalivadit...ne ovatkin jääneet mieleeni todella hyvin.
Saunahetkissä on ollut lapsen mieleen jotakin taikaa, sillä niin ihanina ja kultaisina muistoina ne ovat minulla aina olleet. Ja sellaisina ne haluan vaaliakin!
Samanlaista tuoksumuistoa en saa Suomessa tehdessäni pinaattiruokia. Täällä pinaatti tuoksuu jotenkin niin uskomattoman tuoreelta ja raikkaalta.
Suloisin tuoksumuistoin, Niina
Ps. Mitä tuoksumuistoja sinulla on?
2 kommenttia:
Minulla on juuri leikatun ruohon tuoksu ja jos sattuu sellaisen tuoksun nokkaansa saavan täällä Mumbaissa, niin sitä vedän sieraimiini roiman annoksen. On se niin ihana tuoksu!
Ja jos Jukalta kysyttäis niin hän sanoisi poltetun heinän tuoksu. Tämä muisto tulee hänelle Japanista ja mainitseekin siitä usein jos tällainen tuoksu osuu sieraimiin.
Ihania kuvia taas olit laittanut!
Voisitko Niina antaa mulle tuon pinaattikeiton ohjeen? Alkoi tekemään mieli pinaattikeittoa! :)
Lilli
Kun riisinkeitin pööläyttää ilmaan sellaisen raskaan tunkkaisen tuoksun muistuu mieleen mun koira, jonka korvat tuoksui (tai haisi) suunnilleen samalta. Joskus hikisukat tuo saman mieleen... Koira oli niin rakas että että haju saa aina helliä muistoja mieleen...
Lähetä kommentti