tiistai 25. toukokuuta 2010

Jalkapotilas


Viime lauantaina menin tavalliseen tapaan avaamaan apulaiselle ovea aamulla klo kahdeksan päästääkseni hänet sisälle päivän puuhiin.



Oven avattuani huomaan, että apulainen istuu ulkona. Hän nousee heti ja koittaa olla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kysyn, mitä hänelle on tapahtunut ja missä mopo on. Apulainen purskahtaa itkuun, mikä on hyvin harvinaista täällä päin.



Apulaiseni selittää ilmiselvässä sokissa, kuinka kaksi koiraa juoksivat hänen eteensä ja hän kaatui moponsa kanssa. Onnettomuus oli tapahtunut pari sataa metriä kodistamme, aivan vuokraisäntämme talon edessä. Vuokraisäntä oli ottanut mopon korjattavaksi poikansa huoltamoon ja apulainen oli konkannut meille.




Otin apulaisen sisään ja menin herättämään Jannea. Janne olikin jo hereillä, sillä hän oli jo paljon aiemmin herännyt tunteeseen, että jotain ikävää on tapahtumassa. Janne alkoi heti rukoilla. Kun tulin makuuhuoneeseemme, Janne tiesi jo etukäteen, että jotakin kurjaa on tapahtunut.



Jonkin ajan kuluttua Janne tuli katsomaan Dengin jalkaa. Siihen asti Deng oli sitkesästi koittanut tiskata astioita. Jalka oli niin turvokissa, että farkut oli vaihdettava kotisinniin päästäkseen tutkimaan jalkaa. Hain siis kaapistani oma uimasinnini Dengille.



Jalka oli kipeä, mutta sillä pystyi hiukan astumaan. Janne päätti kuitenkin, että sairaalaan oli lähdettävä. Kuulemma pohjeluu voi olla murtunut, vaikka se ei olisikaan hurjan kipeä.




Kimpsut ja kampsut mukaan ja autolla sairaalaan. Ensiapuhuoneesta päästyämme Dengin jalka kuvattiin ja helpotukseksemme luita ei ollut poikki.




Jalka pakettiin ja mukaan kunnon kipulääkkeet. Aikaa meni kolme tuntia....




Palasimme meille ja Deng vaihtoi omat vaattensa ja lähdin viemään häntä veneelle. Sanoin hänelle, että töihin saa tulla vasta sitten, kun pystyy imuroimaan ja pesemään lattioita. Janne evästi Dengiä ohjeilla, joiden mukaan jalkaa olisi myös liikuteltava eikä pieni kipu estä liikkumista. Laosilaisilla on vaarana jäädä kipujensa kanssa ihan paikoilleen, jolloin laskimotukoksia voi tulla.




Dengiä ei ole meillä näkynyt. Menen huomenna katsomaan häntä, mikäli hän ei huomenna palaa töihin ja itse en ole taudissa.



Kaikenlaista voi sattua. Onneksi ei käynyt pahemmin ja onneksi Deng pääsi heti sairaalaan tutkimuksiin. Itse hän olisi tuskin mennytkään. Että näinkin sitä voi olla apuna.



Turvallisia ajoja kaikille, Niina

3 kommenttia:

Laura kirjoitti...

hei Niina! :) onpa kiva taas vierailla blogissasi. teillä on niin kaunis koti ja tuo pikku synttäri sankari on niin suloinen! ( katselin vain nopsaan kuvia ja lueskelin sieltä täältä, täytyy tulla paremmalla ajalla uudestaan :) teillä varmasti siellä ihanaa lämpöä riittää. pääsettekö nyt kesällä käymään kotimaassa?
mun täti perheineen on lähetystyössä tanzaniassa, muistan vaan kuinka aina niitä suomen lomia odotetaan niin innolla.
ihania päiviä teille ja Taivaan isän siunausta ja huolenpitoa koko ihanalle perheellesi!:)

NiinaB kirjoitti...

Hei Laura!
Emme ole tulossa Suomeen kesällä. Lomailemme täällä Aasiassa.
Siunausta sinullekin ja koko perheellesi! Käyn aina blogisssasi uuden jutun ilmestyttyä. Mukavaa kotoista elämää teillä.

Jenni kirjoitti...

Joko apulaisen jalka on terve! Hänelle paljon siunausta täältä Suomesta!