PITKÄPERJANTAI

Aamu alkoi aikaisin heräten ja päivään valmistautuen...Janne lähti töihin ja pojat kouluun. Me Josefinin kanssa jäimme siivoamaan keittiötä Joonaksen vielä nukkuessa. Puoli yhdeltätoista lähdimme saattamaan Joonasta lentokentälle. Kenttämuodollisuudet sujuivat ilman mitään ylimääräisiä kommervenkkejä...lopulta piti jättää jäähyväiset ja haikeathan ne olivat. Joonas vilkutti vielä ikkunasta meille, kun me kurvasimme kentältä autolla kotiin.

Lounaan jälkeen Janne palasi töihin ja kertoi siellä laotiimillemme Vapahtajamme pääsiäiskertomuksen.

Pojat viettivät iltapäivällä hiljaiseloa suosikkisarjojen parissa ja me tytöt otimme oikein kunnon päiväunet pitkiin pitkiin aikoihn. Kuumuus saa sekä aivot että koko kehon sulamaan...yli neljääkymppiä on joka päivä.

Illan suussa Janne lähti lasten kanssa kauppaan ja minä tiskailin astioita samalla musiikkia kuunnellen. Ja siinä hetkessä koin, kuinka sain virvoittua. Ihana oma rauhallinen hetki Herrani kanssa.

Ilalla saimme yllätysvieraan Amerikasta. Ennen Luang Prabangissa asunut ystävämme ilmoitti päivällä tulevansa käymään meillä. Hän on täällä viimeistelemässä yliopistotutkimustaan. Kyhäsin päivällä nopeasti pienen paketin, jonka hän saisi viedä kotiin lapsilleen ja vaimolleen tuliaisiksi Laosista. Oli todella ilo nähdä ystäväämme ja monet muistot palasivat mieleen ajalta, jolloin he perheensä kanssa olivat täällä. Samalla tajusin, että meidän perheemme on länsimaalaisten fellowshipistä pisimpään ja täällä edelleen oleva oleva perhe...jotenkin haikeat tunnelmat tulvivat mieleen. Ihmiset ovat vaihtuneet todella paljon ja nopeastikin...

***********

Pitkäperjantai alkaa kääntyä jo loppuiltaan ja meillä se tarkoittaa pääsiäisestä huolimatta elokuvailtaa poikien kanssa. Meillä ei pukeuduta mustaan eikä muutenkaan kääriydytä surutunnelmaan, vaikka Pitkäperjantai onkin. Meille tämä päivä merkitsee voiton alkua ja muistusta siitä, että eräänä päivänä itse Jumalan poika kärsi puolestamme...samalla muistutamme itseämme, kuinka tämä tehtiin aivan jokaisen puolesta, laolaisenkin.

Kuinka sinä vietät tätä päivää? Mielestäni tämän päivän ns. oikealla vietolla emme voi saada mitään meriittiä itsellemme, eikä edes ole mitään oikeaa tapaa viettää tätä päivää. Pääasia on, että muistamme, mitä tapahtui ja annamme sanoman puhutella meitä. Olkoon höysteenä mustaa suruasua, erikoisia aterioita, suklaamunia ja pääsiäispupuja, kananpoikia...tai elokuvailta...tai mitä ikinä oletkaan ns. perinteeksi keksinyt......sydämen asenne ratkaisee.

Puhutelkoon Pitkäperjantain sanoma sinuakin!

Niina

Ps. Huomenna, mikäli ilma on hyvä valokuvausta varten, lupaan kuvata hieman pääsiäistunnelmia kodistamme...