sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

ELÄMÄ VOITTAA

Varoitus kaikille tauti- ja lääkärijuttuja inhoaville: ÄLÄ LUE TÄTÄ!


Voihan kärsimysnäytelmä, sanon minä.....

Viimeiset kaksi päivää ovat olleet tosi tuskallisia. Olen ollut niin sanoinkuvaamattoman kurjassa kunnossa vatsatautini takia. Osa varmaan tietää, että sen jälkeen kun palasimme tänne Suomesta, olen ja olemme olleet enemmän tai vähemmän erilaisten vatsaongelmien kanssa tekemisissä. Tämä vuosi on ollut siis tämän asian tiimoilta vaikein.

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet itselläni ja perheelläni melko vatsaongelmaisia taas kerran...en enää viitsi jokaista kertaa tänne kertoa, sillä se olisi jo ihan liikaa...Joka tapauksessa pitkäperjantai-iltana en enää pysynyt tolpillani ko. taudin takia ja siitä alkoikin sitten koko viikonlopun kestävä kärsimysnäytelmä.

Kuinka pelkkä uuvuttava juominen ja vessassa juokseminen voikin olla niin rankkaa...väliajoilla ei pysty muuta kuin nukkua pimeässä huoneessa toivoen, että koko homma olisi vain unta. Eilen illasta koitin hieman syödäkin, mutta hetken kuluttua koko nuudelisoppa tulikin kurkusta ulos...Miten rasittavaa, kun mikään ei pysy sisällä ja silti on jotain koko ajan sinne laitettava, vaikka kaikki tuleekin heti pois. Onneksi lääkäri asuu samassa taloudessa, niin tietää ainakin olevansa turvallisessa hoidossa (siis kaupungin ainoassa yksityissairaalassa voisin sanoa, sillä Janne on ainoa länsilääkäri täällä).

Mutta jippii sitä mahtavaa tunnetta, kun jossain vaiheessa unen loputtua huomaa pään olevan taas hieman tässä päivässä, kipu vatsassa on hellittämässä ja nesteetkin alkavat jo pysyä kauemmin sisällä...wau! Sitten vaan lisää unta ja lepoa ja taas paljon juomaa ja hieman jotain syötävääkin...hei, olo on parempi ja ruoka pysyy sisällä...elämä voittaa sittenkin!

Vielä en ole ihan normaaliolossani, mutta huomisaamuun mennessä, jolloin täällä alkaa taas arkirutiinit työn ja koulun kanssa, uskon pystyväni tarttumaan taas kattilan kauhaan.

***************

Asiasta toiseen: Viime viikolla eräs täällä asuva amerikk. raskaana oleva nainen tuli Jannen luokse kipujensa kanssa. Janne totesi hänellä umpisuolen tulehduksen, jonka takia pitäisi heti lähteä Bangkokiin. Tänään saimme kuulla, että umpisuoli oli leikattu ja ilman leikkausta sekä äiti ja vauva olisivat olleet hengenvaarassa, varsinkin täällä, missä ei juurikaan voi tehdä mitään. Jannen ilme oli huojentunut, kun hän minulle tuota sähköpostia esitteli...

En edes näin lähellä asuvana voi varmaan koskaan täysin voi ymmärtää lääkärin tuntemuksia potilaita hoitaessaan. Mitä kaikkea siihen liittyy, kun olet vastuussa toisen hengestä. Arvostan suuresti lääkärien työtä, sillä tiedän jo aika paljon, mitä kaikkea lääkärinä oloon liittyy, vaikken itse sellainen olekaan. Siksi harmittaa, kun kuulen niin usein lääkäreitä parjattavan... ja kuinka usein kuulen ihmisten paremmin tietävän sairaudestaan tai terveydestään kuin lääkärinsä...Sitten nousee kysymys: miksi ihmeessä sitten sinne lääkäriin pitää mennä, jos on itsellä parempaa tietoa.

Puuh...nyt alkaa tulla tuutin täydeltä, mikä osaltaa varmaan johtuu viikonlopun aikana pehmenneestä päästäni...siksipä lopettelen tähän.


Siunattua ylösnousemussunnuntaita! Kuolema on voitettu jo!

Niina

1 kommentti:

cranberry cottage kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.