Tämäkin viikko hurahti sitten niin nopeasti ettei paljon kerinnyt edes ajattelemaan päivien kulkua. Alkuviikosta olimme siis kylillä ja loppuviikko menikin täällä Luang Prabangissa.
Janne puuhasi koko viikon ensi viikon kylien hammas- ja silmäklinikoita. Niissä on ollut aikamoinen järjestely, kuten kaikilla asioilla täällä. Jannenkin piti lähteä pitämään tavallista terveysklinikkaa koko viikoksi lao-lääkäreiden kanssa, mutta he peruivat lähtönsä kaksi päivää ennen reissua. Kaikki tarvikkeet oli jo hommattu ja Janne suunnitellut työt valmiiksi. No, periaatteessa harmittaa, koska kaikki oli jo valmiina ja tavallaan oli nähty iso vaiva turhan takia. Vaikka me ollaan jo totuttu siihen, että yleensä aina tilanteet muuttuu, niin ei sille mitään voi, että joskus se harmittaa. Any way, Janne lähtee huomenna kylille päiväksi tervehtimään kyläläisiä ja viranomaisia ja selittämään tilannetta.
Janne jää siis tällä viikolla Luang Prabangin toimistolle ja terveysklinikat siirtyy toiselle viikolle, joka on vielä avoinna.
Kulunut viikko oli pojille jälleen koulun osalta kiireinen. Aamupäivät aherretaan suomi-koulua ja iltapäivisin enkku-koulua. Perjantai-iltapäivät ovat vapaata ja palkitsin pojat viemällä heidät uimaan. Ilma oli todella ihanan lämpöinen, 38 astetta.
Tällä viikolla yksien tuttaviemme kotiin murtauduttiin ja rosvo oli hyökännyt puukon kanssa, mutta siitä oli onneksi selvitty ehjin nahoin. Meidän pojat täällä nyt miettivät, mitä he vastaavassa tilanteessa tekisivät, jos rosvo tulisi yöllä sisään. Kyllä on mietteet meidän pojilla....mutta meillä täällä arkea. Hyvä on tosin olla suunnitelma varalle.
Sitten hieman leppoisammat jutut: Pojat menivät aamulla virpomaan opettajaa ja ette arvaa olisko munkin tehnyt mieli mennä, kun pojat kiikuttivat isoa pussia karkkeja kotiin. Voi mitkä suomi-valikoimat pusseissa olikaan!!! En sitten mennyt kuitenkaan virpomaan...Täytyy varmaan virpoa skypessä kaikki sukulaiset, jos vaikka "palkka" olis hyvä. :)
Ja viimeinen uutinen: Tänään Oliverin etuhammas sitten korjataan. Kello on jo pojilla yli nukkumaanmenoaika, mutta he saavat valvoa niin kauan, että hammas on saatu kuntoon. Meillä on täällä kotonamme kaksi ranskalaista hammaslääkäriä, jotka ovat huomenna aloittamassa klinikat kylissämme, mutta sitä ennen he ovat luvanneet tehdä Oliverille uuden hampaan rikkimenneen tilalle. Viime lokakuussa Oliverin toinen pysyvä etuhammas katkesi, kun hän leikki uima-altaassa muiden lasten kanssa ja jonkun lapsen polvi osui Oliverin hampaaseen. Ette arvaa harmittiko meitä kaikkia. Päätimme sitten lopulta odottaa näin kauan, että hammas saadaan korjattua. Lao-lääkärin voi suosiolla jättää väliin, joten siksi tämä pitkä odotus.
Olohuoneemme on nyt muuttunut täysinvarustelluksi hammaslääkärin vastaanottohuoneeksi, joten taidan mennä katsomaan toimenpidettä.
Näissä tunnelmissa oikein hyvää sunnuntain jatkoa!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti