sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Maassa maan tavalla....






...tai maasta pois. Niinhän se on, vaikka kuinka asiaa mietiskelisi. Jos aikoo asua vieraassa maassa, on siellä elettävä maan ehdoilla tai muuten hommasta ei tule paljon mitään. Mutta aina se ei ole kovin kivaa ja seuraavassa tuore esimerkki siitä.

Eilen hehkuttelin uudella koiranpennullamme. Koira oli aivan superihana!!!! Vauvakoira, joka itki ja haukkui yöllä ikäväänsä. Haukkui illalla klo 21-23 ja lopulta nukahti. Mutta se olikin sitten jo liikaa yksille naapureistamme. Heti, kun aamulla klo 7 menin koiran luokse, naapurista käveli hyvin tuntemani nainen ja hän alkoi kysellä, mikä meillä on jne. Loppujen lopuksi sain pitkän listan neuvoja, mitä koiralle pitää tehdä ja ei tehdä. No, tämä on oli vielä ihan ok, vaikka ihan vakavalla naamalla (täällä ei hyvä) tämä kerrottiinkin. Lopuksi tuli liuta nimiä kuka ei viime yönä nukkunut ollenkaan. Ahaa, ymmärrän, ajattelin mielessäni. Koira kainalossa kiiruhdin sisään ja suoraan sanottuna olin aika tyrmistynyt. Miten juuri nämä koiranomistajanaapurini tulevat "valittamaan" koiran vinkumisesta.

No, asia oli sillä selvä. Vaikka porukka itki, niin koira palautettiin kiinalaiseen eläinkauppaan siltä seisomalta. Varmistaakseni palautusmahdollisuuden en pyytänyt edes koko ostosummaa takaisin. Kiinalaisnainen koitti vaan sanoa, ettei koira hauku. Mutta ei siinä auttanut selittelyt naapureista, koska kiinalainen ei osannut muuta kuin sanoa juuri edellä mainutut sanat ja muutaman laofraasin. Koira takaisin kauppaan ja siitä suoraan kokoukseen. Oli aika sekavat fiilikset, vaikka kyse olikin vain koirasta. Ainakaan emme enää häiritse naapureiden unia.

Tämäkin tapaus herätti paljon erilaisia tunteita ja tässä pari ajatusta:
Me olemme siis vapaaehtoisesti tulleet tänne asumaan. Me suostumme siihen, että naapureissa herätään klo 4 aamulla kolistelemaan aamuruokapuuhien kanssa. Me emme piittaa siitä, vaikka naapureiden lapset alkavat kovaääniset leikkinsä pihalla klo 5.30 aamulla.Me emme valita naapureille, vaikka naapurustossa pidetään kovaäänisiä juhlia yömyöhään tai temppeleissä rukoillaan äänekkäästi kajareiden kautta vuorokausitolkulla. Me emme ahdistu, vaikka näin tapahtuu ihan jatkuvasti!!! Me sopeudumme ja kestämme, koska me rakastamme naapureitamme. Me valitsemme rakkauden! Rakkaus tulee Jumalalta ja tänään sitä taas tarvitaan ihan tupla-annoksin. Onneksi Jumalan rakkaus on loputonta ja sitä riittää, kunhan vain sitä haluamme.

Siispä edellisen johdosta luulisi olevan edes kohtuullista ottaa kissa tai koira kotiinsa, mutta ei...naapurit eivät tykkää, niin me emme ota. Saakoon tämäkin "uhraus" olla isona siunauksena naapurustossamme. Mehän emme tästä lannistu, vaan rakastamme naapureita vielä enemmän. :)

Onneksi kysymys on vain lemmikeistä. Mutta te, joilla on lapsia tai hieman ymmärrätte lapsen maailmaa, tiedätte kuinka isosta asiasta voi olla kysymys. Juuri kun saimme Oliverille paaaaaaallllljjjooooon hyvää mieltä ja iloa täällä oloon, niin sitten se taas otetaan pois. Muistakaa erityisesti Oliveria! Hän herkkänä poikana otti asian kaikkein raskaimmin. Kiinan Kunmingista saapunut koira ei saanutkaan olla meillä.

Vähän apein sunnuntaifiiliksin, Niina

6 kommenttia:

Kiviset kirjoitti...

Perustelkaa koiraa turvallisuusasialla naapureille ja että se haukkuu vain hetken aikaa. Sitten voi viedä vaikka pullia lahjuksina kärsityistä kivuista:)

Family Blommendahl kirjoitti...

Niin voisi tehdä kyllä, mutta taitaa nyt jäädä väliin. Kiitos kuitenkin tsempistä! Niitä pullia lähtee naapuriin joka tapauksessa:).

Milka and Jay kirjoitti...

Voi surku. Mekin laitettiin koirat pois kun muutettiin m-yhteiskuntaan. Sitä se rakkaus teettää. Mutta Laosissa pidimme koiranpentuja ja kiliäkin, makuuhuoneessa viikon päivät, ennenkuin se tottui uuteen kotiin jne. Turvaa ja ikäväähän ne vain itkee.

Family Blommendahl kirjoitti...

Milka ja Jay - Kiitos ymmärryksesta!!

Tumbili kirjoitti...

Voi että miten surullista :( Voin hyvin kuvitella miten suuri pettymys koiran lähteminen oli Oliverille ja muillekin. Toivottavasti murhe helpottaa pian. Anttonkin on ollut kovin harmissaan siitä miten Oliverille kävi... Tsemppihalit täältä!!

Jenni kirjoitti...

Voi miten sääli! Todellakin tajuun että toi on iso uhraus:( Rukoillaan lohdutusta ja uutta ilon aihetta.