maanantai 17. toukokuuta 2010

Leikiten




Sanotaan, että leikki on lasten työtä ja omasta kokemuksestani voin sanoa lauseen pitävän paikkansa. Voi, kuinka paljon ja koko ajan lapset oppivat leikin kautta. Mutta usein siihen tarvitaan aikuista hieman ohjaamaan leikkiä.

Monet laolapset eivät osaa oikein leikkiä leluilla. Lelujahan ei ole paljonkaan, mutta niillä joilla on, ne jäävät vähän käytetyiksi, jollei lapsia ensin opeteta niillä leikkimään. Lelujen heittely ja paiskominen tuntuu olevan se tapa, joilla leluihin kosketaan. Siksi en kovin mielellään anna Josefinin parhaimpia leluja laolasten käsiin, koska en halua, että leluja kohdellaan niin harmillisen huonosti. Laolapsia varten olen laittanut alakertaan kaksi eri paikkaa, jonne olen kerännyt kaikkein kestävimmät ja yksinkertaisimmat lelut. Niillä he saavat vapaasti leikkiä, eikä minun tarvitse olla huolissani tavaroiden rikkoutumisesta. Joku voi ajatella meidän olevan itsekkäitä, mutta ajattelevaisuudesta voisi paremminkin olla kysymys.

Olen huomannut, että laolapset leikkivät länsimaalaisia ikätovereitaan pienempien leikkejä. Josefinin ikäiset lapset eivät osaa kovinkaan hyvin leikkiä ns. ihmissuhdeleikkejä. Voihan se olla, että lapsiin suhtautuminen on niin erilaista, ettei lapsien kanssa leikitä juurikaan ns. ihmissuhdeleikkejä. Meillä Josefinin lempileikit ovat juuri kaikki erilaisten eläinten, otusten, pehmojen sekä nukkien keskustelu- ja "mitä tehdään"- leikit. Tosin ei meillä pojat juurikaan sellaisia leikkejä leikkineet.

Toisaalta rakenteluleikitkään eivät näytä olevan kolmivuotiaiden suosiossa täällä.
Ulkona leikkiessä juokseminen ja yleinen hengailu ovat suosittuja juttuja. Josefinillekin laolasten kanssa leikkiminen on lähinnä juoksemista. Siinä kaikki ovat samalla viivalla eli kaikki osaavat sitä ja leluista ei tule tappelua tai leikistä ei tule tappelua.

No, tämä pienimuotoinen empiirinen tutkimukseni on siis todellakin aivan tapauskohtainen juttu ja yleistystä ei varmasti kannata tehdä. Mutta jotain suuntaviivaa laolasten leikkeihin tämä kuitenkin antaa. Päiväkodeissa lapset oppivat paljon uusia asioita ja se tuntuukin oleva se paikka, johon vanhemmat luottavat. Päiväkoteja arvostetaan ja niiden opetukseen luotetaan. Täällä lapset laitetaan rahatilanteen mukaan heti reilut kaksivuotiaina päiväkotiin. Kotona voidaan olla nuoremman lapsen kanssa tai ihan ilman lastakin, mutta jos mahdollista, niin lapsi päiväkotiin. Päiväkodissa kun saadaan sitä oppia paikallisten mukaan. Olen kyllä koittanut kertoa, että ihan jokainen vanhempi on aivan loistava oman lapsensa opettaja. Mutta tällaisia ajatuksia varten tarvitaan ensi valtion virallinen leima (siis ihan oikeasti), niin silloin kaikki paikalliset uskovat tällaisiakin aatoksia.

Saankin paljon ihmettelyjä siitä, miksi emme laita Josefinia päiväkotiin täällä. Rahastahan asia ei ole kiinni ja sen paikallisetkin tajuavat. Toisaalta olisi hienoa, jos Josefin pääsisi lähelle laokulttuuria päiväkodin kautta ja saisi paljon touhua ja virikkeitä päivittäin. Toisaalta touhua ja virikkeitä kyllä riittää kotonakin. Emme kuitenkaan ole halunneet laittaa Josefinia täällä päiväkotiin, koska paikallisessa kulttuurissa on joitakin asioita, joita emme halua lastemme kokevan. Olemme saaneet hyviä neuvoja näissä kulttuureissa asuvilta länsimaalaisilta ja niitäkin kuunnellen tehneet päätöksen pitää Josefin kotona. Silti olemme laojen kanssa kosketuksissa ihan joka ikinen päivä.

Leikkiin ei tarvita paljon tavaraa, mutta mielikuvitusta ja sen ohjausta ja tukemista kylläkin.

Että menkääs leikkimään siitä...
Niina

2 kommenttia:

Family Tasanen kirjoitti...

Sielläpä näyttää olevan ihan samanlainen juna ja eläimiä kuin Joannalla. Ja lempileikitkin näyttäisi olevan samat! :)

Saitko Niina mun sähköposti viestin?

Family Blommendahl kirjoitti...

Joo, sain viestin. Vastailen pian!!!