maanantai 26. huhtikuuta 2010

Virkkaan vaan





Pari viikkoa sitten sormet alkoivat syyhytä siihen malliin, että virkkuukoukku oli pakko ottaa esille. Illan hämärässä aloin ihan vain virkata, mitä päähän pälkähti, siis ilman ohjeita. Olen hirveän huono lukemaan ohjeita...ylipäätään mitään ohjeita. Toki osaan lukea virkkausohjeita jo jonkun verran, mutta se on niin hidasta, että tähän välipalavirkkaukseen en halunnut "tuhlata" aikaa, vaan annoin mennä miten koukku halusi. Tuloksena oli kaksi liinaa. Iso ja pieni. Isoon laitoin muutamia pieniä helmiä kokeillakseni jotain uutta. Mielestäni liinasta tuli oikein kiva. En halunnut laittaa liinaa pöydälle ainakaan vielä ja nyt se roikkuu eteisaulan puusohvan selkänojalla vanhan pitsilakanan päällä.
Pikkuliina pääsi Balilta "varastamieni" kivien alle.

Virkkaaminen on ihanaa!!! Ostin edelliseltä Thaimaan reissulta viime vuonna ilmestyneen brittiläisen virkkauskirjan, jossa on tosi kivoja ohjeita erilaisten pienten eläinten ja muiden hahmojen virkkaamiseen. Ne kaikki kun virkkaisi niin olisi kyllä aikamoinen sekalainen sakki ihania virkattuja hahmoja. Ne ovat todella sopivia lasten leikkikaluiksi. Juuri sopivan kokoisia pienten käsiin.

Viime kesänä majailimme neljä kuukautta Jannen vanhemmilla ja sinä aikana kerkisin virkata ja neuloa aika paljon. Jannen äiti auttoi minua monissa kohdin ja yhtä hartialiinaa aloittaessani hän istui kanssani monta iltaa sohvalla vain kertoakseen, mitä seuraavaksi pitää tehdä. Ja tämä siksi, koska silloin en vielä juurikaan tajunnut yhtään mitään virkkausohjeista. Voitteko kuvitella, että joku jaksaa vain istua toisen vieressä ja ladella ohjeita. Olin kyllä todella otettu kaikesta siitä avuliaisuudesta ja ajan antamisesta. Minulla on niin ihana anoppi! Ihan paras kaikista!!!!

Anoppini on taas ohjeissa ihan toista maata kuin minä. Hän tarvitsee aina ohjeet niin ruuanlaitossa kuin käsitöissä. Siksipä hänen ruokansa, leipomuksensa ja käsityönsä ovat aina yhtä onnistuneita, toisin kuin minulla :). Hänellä riittää kärsivällisyyttä tutkia ohjeita, toisin kuin minulla. Hahaaaa!!!

Siksipä seuraava juttu: Istuessamme viime kesänä anoppini sohvalla ja virkatessani ohjeissa tuli kohtia, jossa oli hieman hankaluuksia saada silmukka juuri oikeaan kohtaan, niin anoppini repäisee ja sanoo minulle: survase se siihen johonkin vaan, niin minäkin teen. Minusta se oli niin huvittavaa kuulla ohjeita tarkasti noudattavan suusta.Hihiii!!
Niinpä minäkin nykyään survasen silmukoita sinne tänne ja hyvää tulee....kait.


*******************


* Poikien koulu alkoi taas tänään. Koulussa kaikki hyvin. Pianhan jo alkaa kesälomakin. Niin se aika rientää...

* Buddha-patsaan pesupäivät jatkuvat. Kansaa virtaa talomme ohi yhtenään. Pääkatu on tupaten täynnä autoja ja mopoja.
Temppelialue on kuin mitkäkin markkinat ilmapallopelien ja myyntikojujen täyttäessä temppelialueen. Naapurit myyvät tulijoille kukkia, kynttilöitä, suitsukkeita sekä pesuvettä talojensa edessä. Puuhaa riittää ja kauppa käy.


Voikaahan hyvin, Niina

3 kommenttia:

Marie Elisabeth's rum kirjoitti...

Tupsahdin tänne blogiisi :) Ihanalta työsi näyttää ja kivalta kuulostaa sinun virkkaushetkesi. Haluaisin itsekkin oppia virkkaamaan...voisi ottaa vaikka kesän haasteeksi :)
Mukavia hetkiä viikkoosi !
-Marie

Family Blommendahl kirjoitti...

Marie - Kiitos tupsahduksesta! Iloinen yllätys!

Jenni kirjoitti...

Hahaa! On kyllä huippu anoppi! Maailman paras!:)